Syyskuun kirjat

Mary-Louise Parker: Dear Mr. You

Kerrankin julkkiselämäkerta, joka olisi toiminut todennäköisesti paremmin luettuna kuin kuunneltuna, vaikka Parkerilla onkin todella miellyttävä ääni. Kirjassa Parker avaa vaiheitaan kirjeinä, jotka on kirjoittanut elämänsä käännekohdissa vaikuttaneille miehille. Samalla sivutaan henkilökohtaisesta näkökulmasta paljon isompia teemoja. Osa kirjeistä on lyhyitä, osa pitkiä, osa hauskoja, osa raadollisia, osa kaikkein lähimmille, osa käytännössä ventovieraille. Raikas ja toimiva lähestymistapa, mutta äänikirjana aika hengästyttävä. Luettuna kirjeitä olisi ehtinyt makustella rauhassa. Lämmin suositus, jos tavallisen julkkismuistelmat pursuavat jo korvista ulos.

Dear Mr. You sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 4 (Kirjailijan ainoa teos), 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 21 (Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja) & 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin)

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

Olen tykännyt kovasti Dickerin edellisistä, mutta tässä oli liikaa kaikkea: liikaa hahmoja, liikaa juonia, liikaa kikkailua, liikaa maneereja, liikaa epäjohdonmukaisuuksia ja ihan liikaa sivuja. Tiivistämisen varaa olisi ollut ainakin 200 sivua ja hyvälle kustannustoimittajalle töitä. Ärsyttää vähän, että käytin tähän aikaa, mutta toisaalta en malttanut jättää keskenkään. Mistä se ikinä kertookaan, en silti suosittele muille.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 36 (Kirjassa ollaan yksin) & 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Sophie Hannah: Kolme neljästä

Hannahin kolmas Poirot-mysteeri on edeltäjiensä tapaan tyylipuhdas, mutta samalla vähän mitäänsanomaton. Viihdyin kirjan kanssa oikein hyvin, mutta nyt muutama viikko myöhemmin en enää muistanut koko kirjaa. Ei siis mitään elämää suurempaa, mutta Christien tuotannon moneen kertaan kolunneille, uutta luettavaa kaipaaville ihan toimiva dekkari. Toisaalta tätä lukiessa tuntui, että Hannah on viimeinkin saanut hahmoista kunnolla otteen, joten olen toiveikas jatkon suhteen.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 41 (Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää) & 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Halusin tosi paljon tykätä tästä ja pikkukaupungin kirjakauppiaan päiväkirjassa olikin paljon hyvää. Kaupan työntekijät ja vakioasiakkaat tulivat tutuiksi ja kaupan vaiheita oli pakko googletella aina kirjan edetessä. Joku silti tökki: minulla kesti tosi kauan lämmetä Bythellin kuivalle huumorille ja ehkä siksi kauppias itse tuntui kaikkein vaikeimmin lähestyttävältä. Kuitenkin nyt jälkikäteen hymyilyttää, kun mietin kirjaa ja huomaan kaipaavaani sen tunnelmaa. Jatko-osa ilmestyi juuri, eiköhän sekin tule luettua ennemmin tai myöhemmin.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 32 (Kirjan nimessä on ammatti), 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä) & 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)

Ollapa jouten

Kuinka paljon ihminen voi kaivata joutenoloa?

Haaveilen ainakin kahden yön hotellilomasta, jolla makaisin villasukat jalassa sängyssä, lukisin kirjoja, söisin rauhassa aamupalaa ja olisin vaan. Kelpuuttaisin myös pitkän junamatkan itsekseni, kohteella ei niin väliä.

Samaan aikaan on paha mieli siitä, että lapsi haluaa ennemmin isin syliin lukemaan kirjoja eli voisin kuvitella, että jos haaveet ikinä toteutuvat, joutenolosta nauttimisen sijaan potisin vain syyllisyyttä. Kaikkea sitä. Tämä ei taida olla uutinen yhdellekään lapselliselle ja mitä ilmeisimmin kuuluu asiaan, mutta tasapainoa etsiessä.

Kävi ilmi, että minulla oli liikaa lomapäiviä varastossa, joten loppuvuodesta olen yllättävän paljon kotona. Toki lapsi lomailee siinä samalla kanssani, mutta jospa niihin päiviin saa vielä soviteltua vähän sitä omaakin aikaa.