näinä päivinä

Toisinaan on Cat Stevens -päiviä. Silloin on hyvä hyödyntää sisään tehty työaika, lähteä vähän aikaisemmin , lukea aloitettu romaani loppuun ja viettää hiljaista aikaa kotona.

versoo

Kevät on mennyt minulta jotenkin ihan ohi. Kesäkuu on jo ihan ovella, enkä ole tajunnut koko asiaa! Siitepölyn olen rekisteröinyt, mutta tuomet ja hedelmäpuut ovat alkaneet kukkia vaivihkaa, ilman lupaani.

Onneksi kotonakin kohta kukkii, sillä ensimmäistä kertaa ikinä olen innostunut istuttamaan asioita. Kaksi yrttipurkkiani viettävät edelleen viikon jälkeen hiljaiseloa, mutta basilika ja auringonkukka vihertävät jo iloisesti. Sormet syyhyävät uusien purkkien pariin, mutta toki voisin myös miettiä, mitä oikeasti haluan, mille on tarvetta ja mikä näyttäisi kivoimmalta.

Epätarkkoja versoja.

Äh, tekisi mieli investoida kunnon kameraan. Turhauttaa, kun sisäkuvat ovat aina epätarkkoja tai niissä on vähintäänkin todella ruma valo. Tai pikkuisten auringonkukkieni tapauksessa molemmat. Muutoin vanha toimii vielä, joten sitä voisi toki kantaa mukana huolettomana pokkarina silloin, kun kuvien laadulla ei ole niin väliä.

Isoja investointeja on kuitenkin tullut tehtyä viime aikoina sen verran, että taitaa kamerakin jäädä haavelistalle futonin seuraksi. Valintojahan nämä ovat: nyt valitsin informaatiotutkimuksen aineopinnot (595 EUR). Pelottaa jo nyt se työmäärä, jonka joudun ensi vuonna tekemään päivätyön ohella. Mutta jos suinkin jaksan pakertaa, vuoden päästä minulla on ihan oikea ammattipätevyys. Ehkä se on investoinnin arvoista.

john, elton john

Keskiviikon 27 Dresses -leffahetki sinetöi sen, mitä Groove FM pohjusti koko alkukevään: innostuin Elton Johnista.

Minun ikäpolveni ihmisillä lienee se ongelma, ettei Elton Johnin hyvien hittien aikaa muisteta. Kyseessä ei ole ollut niinkään muusikko vaan julkkis, hassunnäköinen homoikoni edustamassa kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Musiikkipuolelta muistetaan lähinnä Candle in the Windin uusintaversio ja Leijonakuninkaan soundtrack.

Silti salakavalasti Elton Johnin tuotanto on pesiytynyt kollektiiviseen alitajuntaan - tai näin ainakin haluan ajatella, sillä omaan alitajuntaani se  todellakin on. Kuuntelin kokoelmalevyn (1970-2002) läpi ja tunnistin käytännössä kaikki rallit. Paitsi tuttuja, ne ovat myös melkein poikkeuksetta todella hyviä. Alan vasta myös oivaltaa, miten hyvä laulaja siellä aurinkolasien ja erikoisten vaatteiden takana piilee.

Alkuvuodesta töissä kuuntelemani Grooven osuus on I'm Sill Standingin jatkuva radiopyöritys. Ja mikäs siinä, sehän mitä nerokkaimpia maanantaibiisejä, etenkin työympäristössä. Ja ihan kuin kappaleessa ei olisi tehty kaikkea muutenkin kasariestetiikan valossa täydellisen oikein, siinä on myös mahdollisesti maailman hienoin musiikkivideo!

Mitähän seuraavaksi?

//muoks: ajatus- ja päivityshäirän aiheuttamat keskeneräiset lauseet muutettu kokonaisiksi!

arkiperkele

Pari päivää on mennyt väsymyskiukuttelun merkeissä. Mikään ei suju suunnitellusti, itsestäni riippumattomista syistä en pysty miettimään aikatauluja ja budjetteja, en ehdi siivota tai nukkua univelkoja pois ja vesilasikin kaatui eilen lounaslautaselle.

Tämä on se tienhaara. Voin jatkaa kiukuttelua tai koettaa kestää. Tällä kertaa päätin, että riittäköön tällä erää. Johtuisiko siitä, että aloin viikonloppuna katsomaan Ringeriä, mutta jostain kumpusi apuun 90-luvun virallinen voimanaiseni.

Yes we can!

Shuuu, ärsytys ja arjen demonit! Nyt saatte kyytiä! Ajattelin aloittaa ostamalla kaapin täyteen ruokaa ja pesemällä vessan. Ehkä käyn myös katsomassa pikkukenkiä kesäksi. Budjetista ehtii murehtia sittenkin, kun maha on täynnä ja askel keveämpi.

titteli ansaittu

Sain eilen uuden arvonimeni suoritettua. Todisteeksi tuli diplomi.

Join kyllä myös Laitilan tuotteita.

Jaoin urakkani tasaisesti neljälle kuukaudelle: virallisesti suoritusaika olisi loppunut vasta viikonloppuna, mutta silloin en ole kaupungissa. Helatorstain aatto tuli siis mainioon koloon. Nämä oluet join:

1. Liberty Ale 

2. Double Dog

3. Discovery

4. Duff

5. Lindeman's Kriek

6. Brooklyn Black Chocolate Stout

7. Reindeer Dropping

8. New Castle Brown Ale

9. Hobgoblin

10. Flying Dog IPA

11. Mr. Sno'balls

12. London Pride

13. Young's Double Chocolate Stout

14. Saint Elmo's Golden Fire

15. Saku Kuld

16. Vaalea Velko

17. Flying Dog Amber Lager

18. ALe Coq Maiz

19. Saku Originaal

20. Fuller's ESB

21. Stella Artois

22. Corona

23. Kingfisher

24. Tsingtao

25. Red Stripe

26. Carlsberg

27. Guinness

28. Singha

29. Bishop's Finger

30. Franziskaner Kristal Klar

31. Snake Dog Classic Pale Ale

32. A Le Coq Alexander

33. A Le Coq Special

34. Lindeman's Apple

35. Barbar

36. Vaalea Leffe

37. Tumma Leffe

38. Fuller's Black Cab Stout

39. Grimbergen Blanche

40. Kwak

41. Laitila Retale

42. Kukko Pils

43. Laitilan Vehnänen

44. Laitilan Portteri

45. Urguel

46. Budejovicky, vaalea

47. Budweiser

48. Chimay, sininen

49. Rochefort 6

50. Weihenstephanen Vitus

+

Bonusolut Rochefort 10.

Hauskaa on, että muistan kaikista oluista, missä seurassa ja tilanteessa olen ne juonut. Vaikka neuvoksen titteli tuli tällä kertaa vain minulle, on tämä ollut kovin sosiaalinen prosessi. Lisäksi olen asunut Joensuussa ja kuluttanut aikaa Palaverissa jo niin kauan, että oli jo korkea aika asian hoitamiseen pois päiväjärjestyksessä.  Harvoin sitä tulee myöskään ajatuksella maisteltuja uusia oluita. Ainoat valinnat, joita oikeasti kadun ovat numerot 2 (kammottava närästys) ja 47 (aina yhtä pahaa). Lisäksi bonusolut aiheutti megakrapulan, mutta sitä en valinnut itse vaan se kiikutettiin eteeni perustein "ei voi tehdä tutkintoa ilman tätä olutta".

Kunhan elämä alkoi hiljalleen voittaa, katumusharjoituksena pesin olohuoneen ison ikkunan ja leivoin työkaverilta saamallani ohjeella hapankaalipiirakan. Tuhti tapaus, mutta voi niin hyvää. Ei ole rahkavoitaikinan voittanutta.

Naaaam!

Korkkasimme myös jokiasemakauden, muut oluella, minä vissyllä ja croissantilla. Kesän ensimmäinen päivä oli tänään.

[ɡɛ̃sbuʁ]

Vuosia Rokkiin odottamani Charlotte Gainsbourg on tänä vuonna Helsingin Garden Partyssa, viikko juhannusaaton jälkeen. Sannan ystävällisellä avustuksella sain päätettyä, että niin olen minäkin - huolimatta kesäkuun huomattavasta junamatkustelumäärästä, uhkaavasta vararikosta, vaikeuksista sovittaa työkuviot kaikkeen mahdolliseen ja muista nuivista aikuisasioista.

Korjaus: olen siellä, jos sieltä suinkin ehtii vielä edes yöbussilla kotiin. Huono Garden Party, miksi et julkaise aikataulujasi nyt, kun ihmisillä olisi vielä mahdollisuus saada inhimillisen hintaisia junalippuja ja järjestää asiansa? Raha-ahdistus iskee muutenkin, saati jos täysi hinta pitkää matkailustakin maksaa.

Eli nyt kun päätös on (melkein, aag!) tehty, pitää enää sovittaa taloudelliset kuviot siten, että asia myös järjestyy. Ehkä seuraavan kuukauden säästeliäisyys lievittää raha-ahdistustakin niin, etten vallan murru sen alla. Olen kuitenkin saavuttanut tavoitteita nyt keväällä ja siksi ansainnut palkinnon, eikö niin? Pakko olla.

Toisaalta.. Palkintoa tai ei, voin olla valmis toistaiseksi kituuttamaankin, jos lopputuloksena on mahdollisuus päästä paikalle. Koska Charlotte on ihana. Annos anglo-ranskalaisen eteeristä piristysruisketta horisonttiin, kiitos!

leipärakkaus

Tämä on uusi vähemmän kiireisten aamujen lemppariaamiaiseni.

Voilà!

Kiitos toastin saapumisesta elämääni kuuluu Kodin kuvalehden äitienpäiväaamiaisideoille. Koska kaikki potentiaaliset avokadon ystävät omassakaan tuttavapiirissäni eivät todennäköisesti Kodin kuvalehteä lue, on syytä laittaa resepti jakoon. Yhden hengen annokseen tarvitset:

2 palaa hyvää paahtoleipää

2 tl pestoa (lehden mukaan myös hummus käy, en ole testannut)

0,25 - 0,5 avokadoa

n. 1 tl siemeniä (seesamin, auringonkukan tai pinjan)

2 tl margariinia/voita

Molemmat leivät voidellaan pestolla. Pieneksi pilkottu avokado ladotaan toiselle puolikkaalle ja siemenet ripotellaan päälle. Leipäpalat laitetaan yhteen ja ulkopuolet voidellaan margariinilla. Paistetaan keskilämmöllä pannulla rapeaksi. Syödään välittömästi. Kaveriksi sopii esimerkiksi kirpsakka hedelmä, smoothie, hyvä mehu tai kaikki edellä mainitut.

Leipä on sinällään melko energiapitoinen, mutta sisältää ruoka-asioita silmällä pitäville mielekkäitä juttuja, kuten hyviä rasvoja ja kuitua. Tuli myös testattua, että huonoina/laiskoina ruokapäivinä se pitää mahan täynnä yllättävän pitkään. Lisäksi se maistuu ihanalta ja mikä parasta, pannulla paahdettu leipä tuntuu aina pari astetta enemmän luksukselta kuin paahtimessa tehty kuiva lirpake. Suosittelen.

tapaus oz

Kävin viime viikolla katsomassa kaupunginteatterin uuden Ihmemaa Ozin. Näkökulmani poikkeaa sikäli ns. normista, että näin klassikkofilmatisoinnin vasta 29 vuoden kypsässä iässä. Sen sijaan kirjasarjan ensimmäinen osa on kuulunut elämääni niin kauan kuin jaksan muistaa ja luen sen edelleen vähintään parin vuoden välein.

Lastennäytelmissä on aina se riski, että itselle vakavista asioista tehdään lapsihuumoria. Tämä tapahtui myös kaupunginteatterin Oz-versioinnissa. Toisaalta siinä oli lapsuuteni rakkaus Tinamies (tässä suomennoksessa Peltimetsuri) lausumassa Shakespearen sonetteja, joten en nyt ihan hirveästi osaa valittaa.

© Stefan de Batselier/kaupunginteatteri

Lentävien apinoiden korvaaminen kahdella modatusti kiroilevalla variksella oli mielestäni pahin rimanalitus. Lentävät apinat voivat toki olla turhan haasteellisia toteuttaa näyttämöllä, mutta jotain vähän arvokkaampaa sijaista olisin niille kaivannut. Muutoin häikäisevä lavastus takasi sen, etten jaksa valittaa, vaikka ylinäyttelemiseen sorruttiin ja toinen puolisko välillä hieman laahasikin.

Itselle todella tutun teoksen näkeminen näyttämösovituksena on parhaimmillaankin haasteellista. Myös fantasiateoksen siirtäminen lapsiystävälliseen näyttämömuotoon on vaikeaa, etenkin kun tekstissä on mukana paljon todella pelottaviakin asioita. Monet ratkaisut oli tehty tyylillä (pohjoisen hyvä noita ei ollut yksi niistä), mutta joskus kuvitukselle - saati mielikuvitukselle - ei vain pärjää. Vannon, ettei lännen ilkeän noidan sulamista ole koskaan toteutettu häiritsevämmin kuin hyllystäni löytyvässä romaanissa. Pelkäsin kuvaa vuosia.

Ehkä vähän vieläkin.

Kaikin puolin silti suositeltava teos sekä lapsille että aikuisille. Nopeasti se pari tuntia hurahti ja visuaalisuus on enemmän kuin kohdallaan.

Hei hetkinen, miten en tiennyt Tin Man -minisarjasta? Katselulistalle välittömästi.

sonetti 116

Let me not to the marriage of true minds
Admit impediments. Love is not love
Which alters when it alteration finds,
Or bends with the remover to remove:

O no! it is an ever-fixed mark

That looks on tempests and is never shaken;
It is the star to every wandering bark,

Whose worth's unknown, although his height be taken.

Love's not Time's fool, though rosy lips and cheeks
Within his bending sickle's compass come:

Love alters not with his brief hours and weeks,

But bears it out even to the edge of doom.

If this be error and upon me proved,
I never writ, nor no man ever loved.

huhtikuun lukupäiväkirja

Huhtikuu meni turhan nopeasti, mutta kirjarintamalla se jostain syystä tuntui kestävän ikuisuuden.

Paul Auster: Illuusioiden kirja
Ovela ja kerrassaan oivallinen kirja! Ehkä postmodernein ikinä lukemani opus olematta silti ollenkaan postmodernin tuntuinen. Olisi hienoa tietää, huomaavatko yliopiston penkit (tai ainakin humanistiset tieteet) välttäneet lukijat lukevansa täysveristä tieteellistä analyysia täysin kuvitteellisesta näyttelijästä ja tuotannosta? Itseltä hujahti kymmenen sivua huomaamatta ja vieläkin sydämeni meinaa särkyä ajatuksesta, ettei Hector Mannia ole oikeasti olemassa. Suosittelen ehdottomasti elokuvaihmisille ja kirjallisuudentutkijoille sekä matkalukemiseksi kaikille, jotka eivät jaksa lukea pelkkää hömppää. Tosin Illuusioiden kirjan lukeminen aiheuttaa myös pakottavan tarpeen kuunnella tätä levyä.

Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi
Ottaen huomioon, miten paljon rakastan Notebook-elokuvaa, tuntuu vähän omituiselta, etten ole koskaan edes ajatellut lukevani kirjaa, johon se perustuu. Nyt luin. Harmi. Jotenkin stereotyyppisesti oletin, ettei miehen kirjoittamassa rakkausromaanissa olisi sitä kammottavaa "Noahin miehekkäät lihakset pullistelivat seksikkäästi hänen kireän ja märän paitansa alta"-huttua, joka yleensä tulee minun ja muuten kelvollisten rakkausromaanien väliin. Mutta oli siinä. 186 sivun pituuteen nähden vielä huomattavan paljon. Yhyy. Ei muutenkaan niin intensiivinen ja koskettava kuin olisin odottanut.

Myös elokuva-Noahin lihakset pullistelevat
märän paidan alla.

 

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Klassikkoprojekti etenee hyvällä ja tärkeällä kirjalla. Koska olen ilmeisesti elänyt tynnyrissä, en ollut varautunut asioiden käsittelemiseen lapsen näkökulmasta, mutta se oli itse asiassa melkeinpä välttämätöntä takaamaan, ettei kirjaa lukiessaan ahdistunut kuoliaaksi. Mustien hahmojen kuvaus jäi varsin latteaksi, mutta luulenpa kirjan olevan tehty ensisijaisesti valkoisen väestön silmiä avaamaan ja siinä se onnistuu. Päällimmäinen tunne onkin loppujen lopuksi aika sama kuin Paistettujen vihreiden tomaattien kohdalla: onneksi en syntynyt sata vuotta sitten syvään etelään. Lisäksi pohdin, onkohan tästä tehty uutta suomennosta Maija Westerlundin vuoden 1961 suomennoksen jälkeen. Käännöksessä ei ollut mielestäni mitään vikaa, mutta pieni modernisointi saattaisi tuoda kirjalle uutta lukijakuntaa nuoremmista.

Tuomas Kyrö: Miniä
Mielensäpahoittaja on parin kesän takainen hittituote myös minulle, joten pakkohan tämä oli viime viikolla kirjan ja ruusun päivänä saada. Samasta syystä tosin suhtauduin Miniään aika skeptisestikin: mennäänkö nyt sieltä, mistä aita on matalin? Melkein yhdeltä istumalta kirjan kuitenkin luin. Ei kirjassa eikä usein arkielämässäkään ole hyviä eikä pahoja ihmisiä, on vain erilaisia ihmisiä. Mielelläni minä tämän hyllyssäni jatkossakin säilytän, ellen sitten lahjoita seutukirjastolle.