Kesäkuun kirjat

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Luin tätä reissussa ja tarina jaksoi lomamoodissa pitää otteessaan ihan kiitettävästi ja kerronta oli ihanan helppo visualisoida, mutta muuten tunnelma jätti toivomisen varaa. Alkuasetelma on kyllä kuumottava: nainen löytää oman kuvansa senssipalstalta ja selviää, että joku myy netissä naisten työmatkatietoja. Ketä pyydetään treffeille, kenen kotiin murtaudutaan, kuka murhataan, se on tietojen ostajasta kiinni. Jokaisella on omat, monesti minuutilleen toistuvat arkirutiinit ja niitä kirja nyt haastaa ajattelemaan. Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta tarina ei kuitenkaan kannattelee ihan loppuun saakka ja hiljalleen rakennettu jännitys lässähtää vähän äkkiarvaamatta ennen loppuhuipennusta.

Minä näen sinut sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) 31 (Kirjassa kuljetaan metrolla), 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä) & 36 (Kirjassa ollaan yksin).

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Kuten jo toisaalla huutelin, Meron esikoinen on täsmäviihdettä entisille, nykyisille ja henkisille englanninopiskelijoille. Muualla kuvailin kirjaa Albion-aiheiseksi fanficiksi. Periaatteessa tämä oli siis hauska ja kuin minulle räätälöity: englantilaisia romantikkoja rakastava suomalaisnainen päätyy ensimmäistä kertaa Englantiin ja toki sotkeutuu ensitöikseen vanhan kartanon mysteereihin. Lajityyppi on kirjailijalle ilmiselvästi tuttu ja viittauksia vilisee eli sinällään ihan onnistunut teos (erityiskiitos lopun viiteluettelolle!).N Nopeasti tämän myös luki ja monesti kieltämättä hykerrytti, mutta aika paljon myös ärsytti. Kirja tuntui, ystävää lainaten, liiankin omatoiveiselta ja tarinaan oli siksi vaikea uppoutua. Ehkä Englantilainen romanssi olisi sitten kuitenkin toimivampisellaiselle lukijalle, joka ei lähtökohtaisesti ole anglofiili tai kovin perehtynyt kirjallisuuden tutkimukseen? Mene ja tiedä.

Helmet-lukuhaaste: 4 (Kirjailijan ainoa teos), 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla) & 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Alice Feeney: Sometimes I Lie

Jos kirjan nimi on Sometimes I Lie, ei voi edes väittää spoileriksi, jos sanon että tässäpä epäluotettava kertoja ihan uudenlaisesta vinkkelistä. En vieläkään ole ihan varma, mitä tässä lopulta tapahtui, sillä näennäisesti rauhalliseen tahtiin etenevän tarinan käänteet paljastettiin yllättäen ja enempiä painottamatta. Omaperäinen teos, joka ei suoraan muistuttanut mitään aiemmin lukemaani, mikä oli todella piristävää. Toisaalta kuuntelin tämän äänikirjana ja lukija oli niin älyttömän hyvä, että kylmät väreet hiipi pitkin selkäpiitä tämän tästä ja Feeneyn tekstiä on vaikea ajatella kuuntelukokemuksesta erillääm. Stephanie Racinelle siis täydet viisi tähteä, kirjalle ehkä varovaiset neljä.

Helmet-lukuhaaste: 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia) & 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi)

Toukokuun kirjat

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä myllerrystä, minkä Pieni elämä sai aikaan. Harvoin jaksan tarttua liki tuhatsivuisiin romaaneihin, mutta tämä koukutti heti ensimmäisiltä sivuilta. Pieni elämä oli kaunein, kauhein, raastavin ja mieleenpainuvin lukukokemus pitkään aikaan ja kirjan tunnelma piti otteessaan pitkään sen jäljeenkin, kun viimeinen sivu oli luettu.

Pieni elämä sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 6 (Rakkausromaani), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia), 42 (Kirjailijan nimi viehättää sinua), 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi) ja 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Emma Rous: Au pair

Pienen elämän jälkeen tuuletin aivoja perhemysteerillä. Au pairia on hehkutettu siellä täällä, ja itsekin viihdyin sen parissa vallan hyvin. Sujuvasti kirjoitettu teksti ja monessa aikatasossa kulkeva juoni kannattelevat kyllä, mutta ihan en saanut kiinni siitä, mistä hype on peräisin - ellei kyse ole sitten ihmisten loputtomasta tirkistelynhalusta, koska tirkistelyltä Au pair paikoin tuntuu. Loppuratkaisu ampui mielestäni yli niin että viuhui, mutta se pääsi ainakin yllättämään, vaikka luulin arvanneeni kaiken jo puolivälin tienoilla. Pisteet siitä.

Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 4 (Kirjailijan ainoa teos), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 17 (Kirjassa on kaksoset) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)

Terhi Tarkiainen: Pure mua

En vieläkään ole ihan varma, mitä tuli luettua, mutta Pure mua oli varsin riemastuttava tuttavuus. Ihan heti ei tulisi mieleen sekoittaaa vampyyrierotiikkaa, kolmekymppiskriisiä, yliopiston nykytilaa, omistamisen etiikkaa, suomalaista luokkayhteiskuntaa ja vuoden 1918 sotaa keskenään, mutta siksi minä en ole kirjoittanut tätä kirjaa ja Terhi Tarkiainen on. Ilahduttava välipalakirja, joka ei ota itseään turhan vakavasti, mutta ei siitä huolimatta väistele rankempiakaan aiheita.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 4 (Kirjailijan ainoa teos) ja 31 (Kirjassa kuljetaan metrolla)

Kate Morton: Kellontekijän tytär

Mortonin uusin kulkee monessa aikatasossa, mutta kertoo monien henkilöiden kautta yhtä tarinaa. Lähestymistapa tuntui aluksi sekavalta, mutta loppujen lopuksi se oli minusta viehättävää ja pisteiden yhdistämisestä tuli tärkeä osa kokemusta. Kellontekijän tyttäressä on periodidraamaa, romantiikkaa, kummitustarinaa, mysteeriä ja salaisuuksia salaisuuksien päälle. Kirjan voi lukea hyvinkin yksitasoisena tai sukeltaa eri tasoihin ja niiden symboliikkaan syvemmälle. Tarina on surumielinen olematta toivoton, ja makusteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Rakenne on myös episodimainen ja toivoisin, että joku ison rahan studio päättäisi tehdä Kellontekijän tyttärestä minisarjan. Niina Hukkisen lukemaa äänikirjaa en kuitenkaan voi suositella. Teksti vilisee englanninkielisiä erisnimiä ja muuten hyvä lukija ääntää ne noin 85% ajasta räikeän väärin. Harmitti.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)