Toscanalainen papukeitto

Meille tuli uuden vuoden aattona vieraita syömään ja saunomaan. Lupasin tehdä seurueelle soppaa.

En tosin luvatessani ottanut huomioon, ettei flunssan jäljiltä maista juuri mitään, eikä siksi tee myöskään mitään mieli. Töiden jälkeen aikaakin oli rajallisesti. Jostain päähän kumpusi kermainen papusoppa, vaikka en sellaista muista ikinä tehneeni.

Mmm, papuja (kuva).

Onneksi joku muu on. Lyhyen Pinterest-inspiroitumisen jäljiltä reseptifinalisteja oli kolme, joista lopulta yhteistuumin valitsimme toscanalaistyyppisen papukeiton.

Koska käännösresepteissä ärsyttävintä on mittayksiköiden muuntaminen, tässä valmiiksi muunnettu resepti:

2 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

1/2 sipuli kuutioituna

2 tl pienittyä rosmariinia

1/4 tl suolaa

4 valkosipulinkynttä (puolikkaina)

2 purkkia valkoisia papuja (à 400g)

7-9 dl kasvislientä

1-1,5 dl kuohukermaa

suolaa, pippuria

Huuhtele ja valuta pavut.

Kuullota sipulia voissa ja oliiviöljyssä miedolla lämmöllä.

Lisää rosmariini, valkosipuli, suola ja pavut, kuullota vielä hetki.

Lisää kasvisliemi ja kiehauta. Keitä hiljalleen ilman kantta, kunnes valkosipuli on pehmennyt (20-30 minuuttia).

Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Soseuta. Lisää tarvittaessa kasvislientä.

Laita kattila takaisin liedelle ja lisää kuohukerma. Kiehauta.

Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoa tuoreen rosmariinin kanssa.

Kahdeksalle syöjälle tein soppaa 1,5 kertaisen annoksen, mutta enemmänkin olisi mennyt. Juhlahumussa saatoin ropsauttaa kattilaan vähän ylimääräistä voita ja uuden vuoden kunniaksi kattilaan roilahti kokonaiset myös neljä desiä kermaa. Se oli kyllä ihan hyvä, muuten keitto olisi ollut aivan liian suolaista. Varovasti siis suolan ja kasvisliemen kanssa!

Keiton kanssa  tarjosimme paahdettua siemensekoitusta ja tuoretta leipää. Kuvaa lopputuloksesta ei ole, koska kermainen keitto katosi nälkäisiin suihin alta aikayksikön. Kiitostakin tuli eli taisi maistua muillekin kuin minulle.

Luulen että arkiversion saisi paitsi vähentämällä kerman määrää, vaihtamalla hyvään ruokakermaan. Vegaaniseksikin taipunee helposti, koska maku tulee kuitenkin ensisijaisesti valkosipulista ja rosmariinista.

Itse ainakin laitan reseptin korvan taakse, kunnon lämmittävä talvisoppa ja silti sopivan juhlava tilanteen niin vaatiessa.

Paras chiapuuro ikinä

Pitikin mennä leveilemään sillä, ettei tänä syksynä väsytä. Kulunut viikko on nimittäin ollut hirveä. Perjantain työpäivä meni väsymysitkua pidätellen, mutta typerältä kiukuttelulta en enää onnistunut välttymään.

Pahinta oloa karkotettiin eilen illalla onneksi aika tehokkaasti. Harva asia nimittäin piristää mieltä yhtä tehokkaasti kuin Buffyn lempikauden korkkaaminen maratontunnelmissa, eväinä homejuusto ja kauden eka glögi.

Vaan nyt löytyi hyvä haastaja. Kaivelin eilen illalla kaappeja ajatuksena tehdä herkkueväät aamujunaan ja onnistuin vahingossa tekemään täydellisen tuorepuuron. Olen muutenkin chiapuuron ystävä, mutta nyt meni kaikki maut ja koostumus juuri kohdalleen.

Eeppisen hyvä chiapuuro
2 rkl chiansiemeniä
1 dl soijamaitoa
1 dl kirsikoita
0,5 dl mustikoita
reilu ropsaus mantelirouhetta
pienempi ropsaus kookoshiutaleita

Sekoita chiansiemenet ja soijamaito ja anna turvota pari minuuttia. Lisää muut aineet, sekoita ja anna turvota jääkaapissa yön yli. Syö fiilistelen.

Parasta ikinä! Ja tarpeeksi terveyshippiuskottava kokonaisuus, jos haluaa tehdä tuttuihin ja tuntemattomiin vaikutuksen somessa. Tosin Instagramiin tämä puuro ei välttämät sovi, mustikoiden ja chian yhdistelmä kun tapaa olla valitettavan epäesteettinen.

pinaattipasta

Olen viime päivinä pohtinut paljon suhdettani rahaan, tai lähinnä niitä välineitä, joilla venytän kuntatyönantajan ja kulttuurialan palkkani elämiseen viikosta ja kuukaudesta toiseen - ja joiden järkevyys kyseenalaistettiin ohimennen mutta varsin mieleenpainuvasti viime viikolla. Luonnostelin aiheesta blogitekstiksi naamioidun kiukunpurkauksenkin eilen.

Koska olen vieläkin vähän ärsyyntynyt, enkä saanut asiaani muotoiltua tarpeeksi maltilliseen muotoon, julkaisenkin pitkästä aikaa reseptin.

Päivänä muutamana teki nimittäin ihan kauheasti mieli pastaa ja pinaattia. Googlettelin pinaattipastan ohjeita ja yhdistelin niistä omaan makuun ja ruokakaappien sisältöön soveltuvan version. Niin nopeaa, helppoa ja halpaa. Miksi en ole tajunnut tätä ennen? Siltä varalta, ettei joku muukaan ole, tässä siis resepti seurattavaksi.

Nopea pinaattipasta (yhdelle)

- n. 75g (tummaa) spagettia

- 4 "palaa" pakastepinaattia

- valkosipulinkynsi

- salottisipuli

- maun mukaan tuoretta punaista chiliä (itse laitoin noin neljäsosan)

- oliiviöljyä

- suolaa ja mustapippuria

1. Laita spagetti kiehumaan suolattuun veteen.

2. Sulata pinaatti pannulla.

3. Kun pinaatti on sulaa, lisää pannulle arkailematta kunnon loraus oliiviöljyä. Lisää pilkottu chili, valkosipuli ja salottisipuli (tavallinenkin käy, eikä ole sipuli edes pakollista). Kuullota pehmeäksi.

4. Mausta suolalla ja pippurilla.

5. Kun spagetti on kypsää (ja valutettu, ha!), sekoita se pinaattihärpylän kanssa kattilassa ja kippaa sievälle lautaselle.

6. Päälle voi laittaa mitä ikinä, itse laitoin fetaa ja pilkottuja kirsikkatomaatteja.

7. Syö.

Söin herkkuruuan heti, joten kuvaa ei ole. Tässä sen sijaan toinen pinaatinsyöjä.

Cuteoverload.
ps. Älkää vahingossakaan googlettako "spinach rabbit" :'(

Raha-asioihin palataan sitten vaikka maaliskuussa, kunhan olen leppynyt.

maapähkinävoikakkunen

Marko täytti pyöreitä ja mikäs sen parempi tekosyy kokeilla viimeinkin jättimäisen Reese's Peanut Butter Cupin tekemistä. Itse tekeminen oli helppoa, mutta koska joka välissä piti pohjan/täytteen/kuorrutteen antaa levätä, vierähti leipomuksen parissa koko perjantai-iltapäivä ja vähän iltaakin.

Hyvää ja maapähkinäistä oli, mutta resepti kaipaa vielä vähän hiomista. Johtuiko suomalaisista raaka-aineista, liiallisesta vatkaamiseta vai mistä, mutta täytteen ja kuorrutteen koostumus jäi varsin löysäksi ja leikkaaminen oli sotkuista. Onneksi itse syömistä pehmeä rakenne ei haitannut.

Alkuperäinen ohje täältä.

Pohja:
115 g huoneenlämpöistä voita
1,25 dl tomusokeria
1 keltuainen
¾ tl vaniljauutetta
> 3 dl vehnäjauhoa
0,6 dl kaakaojauhetta

Täyte:
85 g huoneenlämpöistä voita
1,75 dl maapähkinävoita
1,2 dl siivilöityä tomusokeria
2 rkl kuohukermaa

Päällys:
1,2 dl kuohukermaa
100 g tumma(hko)a suklaata

Koristeeksi:
Sormisuolaa

1. Tee taikina: Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri yhteen (n. minuutti). Lisää keltuainen, vanilja ja vatkaa kunnes taikina on tasaista. Kääntele mukaan voi ja kaakaojauhe ja vatkaa rauhallisesti, kunnes seos on tasaista. Anna levätä kelmutettuna jääkaapissa ainakin tunti.

2. Lämmitä uuni n. 160 asteeseen. Kaulitse taikina kahden leivinpaperin välissä n. 35 cm pyöryläksi. Asettele taikina 24 cm piirakkavuokaan ja painele reunoille. Anna levätä jääkaapissa 20 minuuttia.

3. Paista pohjaa n. 15 minuuttia piirakkapainojen alla (myös kypsentämätön riisi tai kuivat herneet käyvät). Poista painot ja maista vielä n. 5-10 minuuttia. Jäähdytä.

4. Valmista täyte: sekoita yhteen voi, maapähkinävoi, tomusokeri ja kerma. Vatkaa kunnes seos on tasaista.

5. Levitä täyte mahdollisimman tasaisesti jäähtyneelle pohjalle. Anna levätä jääkaapissa n. 30 minuuttia.

6. Tee suklaakuorrutus: laita rouhittu suklaa kulhoon. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada suklaarouheen päälle. Anna levätä n. 2 minuuttia ja sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrute täytteen päälle ja anna levätä huoneenlämmössä 2 tuntia tai jääkaapissa 30 minuuttia. Lisää sormisuola juuri ennen tarjoilua.

Suolahippuset päällä ovat erityisen olennainen osa herkkukokemusta.

rapeliröllin korjaussarja

Joskus yksinkertaiset asiat ovat parhaita.

Lauantaiaamuna kotoani löytyi rapelirölli, joka herätti huomattavan hoivavietin. Yleensä mietin juhla- ja erikoisviikonloppujen aamiaiset valmiiksi, mutta nyt en ollut niin viisas. Kaapin sisällöillä oli mentävä ja eihän siinä mitään, scrambled eggs on toast toimii aina ja niin myös nyt.

Aamiaisseura näytti kuitenkin niin nurjalta, että ajattelin tuoda pöytään myös hyviä rasvoja ja hivenaineita, joita ei paahtoleivästä ja munakokkelista niin helpolla löydy  (jostain syystä "avokado suolalla ja pippurilla on maailman paras krapularuoka"-filosofiani ei ole vielä tarttunut, on se kumma). Tulinkin sitten improvisoineeksi ehkä maailman parhaan pirtelön, joka yhdistelmänä on varmaan tuttu noin kaikille, mutta jonka erinomaisuus onnistui yllättämään minut tyystin.

Eli siltä varalta, että blogia lukee joku muukin havahtumaton tai hitailla hoksottimilla varustettu, tässäpä ihan huippu korjaussarja ja terveysruoka - jätskin kun voi ihan hyvin jättää poiskin. Ja koska se on herkkua, toimii myös jälkkärinä tai hellepäivän välipalana. Nam, nam!

Noin 4-5 dl tulee näin:

- yksi iso, kypsä banaani

- 1-2 ruokalusikallista maapähkinävoita (käytän aina sokeroimatonta, suolattua sen sijaan on turha välttää)

- pari ruokalusikallista kaurajäätelöä (vanilja)

- mantelimaitoa sen verran, että koostumuksesta tulee mieleinen

Sitten surruti sur blenderissä ja juoma on valmis. Juo heti. Veikkaisin, että ihan tavallisilla maitotuotteilla pääsee myös hyviin tuloksiin, mutta mantelimaito toi pirtelöön ihanaa pehmeyttä.

Suosittelen tätä annosta kahdelle, sillä pirtelöstä tulee tosi tuhtia. Koska kuitenkin olosuhteiden sanelemana jouduin itse juomaan melkein kaksi annosta, voin sanoa, ettei sekään liikaa ole. Sitten vaan kannattaa jättää munakokkelit syömättä.

leipärakkaus

Tämä on uusi vähemmän kiireisten aamujen lemppariaamiaiseni.

Voilà!

Kiitos toastin saapumisesta elämääni kuuluu Kodin kuvalehden äitienpäiväaamiaisideoille. Koska kaikki potentiaaliset avokadon ystävät omassakaan tuttavapiirissäni eivät todennäköisesti Kodin kuvalehteä lue, on syytä laittaa resepti jakoon. Yhden hengen annokseen tarvitset:

2 palaa hyvää paahtoleipää

2 tl pestoa (lehden mukaan myös hummus käy, en ole testannut)

0,25 - 0,5 avokadoa

n. 1 tl siemeniä (seesamin, auringonkukan tai pinjan)

2 tl margariinia/voita

Molemmat leivät voidellaan pestolla. Pieneksi pilkottu avokado ladotaan toiselle puolikkaalle ja siemenet ripotellaan päälle. Leipäpalat laitetaan yhteen ja ulkopuolet voidellaan margariinilla. Paistetaan keskilämmöllä pannulla rapeaksi. Syödään välittömästi. Kaveriksi sopii esimerkiksi kirpsakka hedelmä, smoothie, hyvä mehu tai kaikki edellä mainitut.

Leipä on sinällään melko energiapitoinen, mutta sisältää ruoka-asioita silmällä pitäville mielekkäitä juttuja, kuten hyviä rasvoja ja kuitua. Tuli myös testattua, että huonoina/laiskoina ruokapäivinä se pitää mahan täynnä yllättävän pitkään. Lisäksi se maistuu ihanalta ja mikä parasta, pannulla paahdettu leipä tuntuu aina pari astetta enemmän luksukselta kuin paahtimessa tehty kuiva lirpake. Suosittelen.

papukakku

Eilen sain noutaa uuden mekkoni postista.  Kamala kiukkuepätoivopäivä aiheutti sen, etten meinannut uskaltaa kokeilla mekkoa epävarman lopputuloksen valossa. Vaihtoehdothan olivat, että mekko joko a) sopii ja mieliala paranee huomattavasti tai b) ei sovi ja rikon jotain tai kuukahdan ärsytyksen ylivoiman alla.

Otin sitten härkää sarvista ja avasin paketin. Osaavat ne espanjalaiset näemmä tehdä ihmiskokojakin, sillä kah, mekko oli kuin juuri minulle räätälillä teetetty. Koska olen myös keskivertomallia kompaktimpi tapaus pituussuunnassa, mekko ei ollut edes pelkäämäni vesirajavaate. Päivän tuskastelun jälkeen tuloksena oli siis uusi, sopiva ja tyylikäs lisä vaatekaappiin ja hyvä mieli.

Hyvää mieltä ja kaivattua koti-iltaa juhlistamaan päätin leipaista papukakun. Kummallisuudestaan huolimatta - tai varmaan juuri siksi - jostain satunnaiselta ja jo hukkaamaltani sivulta silmiin tarttunut resepti on kummitellut päässäni jo pitemmän aikaa ja sormet syyhynneet testaamaan. Helppo kakkunen oli ainakin valmistaa, vaikka maku ei vielä näin ensi yrittämällä ainakaan ihan loksahtanut kohdalleen.

Simppeli suklaa-papukakku

Purkki papuja (käytin valkoisia, mutta mustapavut olisivat parhaita, luulen)

2 munaa

100 g tummaa suklaata

0,5-1 tl leivinjauhetta

Öljyä

Koska en karppaa, laitoin myös 1,5 tl vaniljasokeria

Sulata suklaa ja jätä jäähtymään. Pavut soseutetaan tasaiseksi mössöksi. Lisätään kananmunat hiljalleen vatkaten. Lisää leivinjauhe ja mahdolliset mausteet ja lopuksi vähän jäähtynyt sulatettu suklaa. Sekoita tasaiseksi ja laita voideltuun vuokaan (leipävuoka oli tälle annokselle hyvä), paista 175 asteessa noin puoli tuntia.

Kuten sanottu, helppo homma tuo valmistus. Lopputulos oli melkoisen aika tuhti. Suklaakakkumainen ja mukava suutuntuma, mutta kaksi pientä viipaletta takasi jo tosi raskaan olon. Ei tietysti ihme, jos taikina on käytännössä pelkkää papua ja munaa! Tumma suklaa ei myöskään ole kovin makeaa, joten mielestäni tämä kaipaisi enemmän piristystä kuin tuo vaniljasokeri. Omena, vadelmat, pähkinärouhe, vanilja- tai minttu-uute voisivat toimia ja varmasti tämän voisi halutessaan tehdä myös vaaleammasta suklaasta, jolloin kakku olisi heti paljon makeampi.

Mutta tämä resepti olkoon nyt vinkiksi kaikille, jotka menevät paniikkiin karppaavan kaverin tullessa kahville. Tai niille, joille iskee herkkuhimo silloin, kun kaapissa on pelkkää terveysruokaa. Ja suklaata. Aina on suklaata.

beans, papuja, bönor

Kuulin terveysalan ammattilaiselta eilen vähemmän tervetulleita uutisia: ilmeisesti kehoni nyt vaan sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka varastoi huonoa kolesterolia ja siksi lukemat olivat aavistuksen verran koholla, vaikka ruokavalio on ok ja muut veriarvot enemmän kuin hyvät. Jopa hemoglobiini! Hemoglobiiniriemu loppui lyhyeen, kun tajusin käytettyjen rasvojen menevän nyt tarkempaan seurantaan. Että ai kun kiva.

"Vähemmän eläinrasvaa, enemmän kasvirasvaa" kuului terveysihmisen käsky. "Punaisen lihan tilalla enemmän kalaa ja kanaa" seurasi sitä. Istuin siinä huuli pyöreänä hetken ja kävin sitten uudestaan läpi pääasiassa pesco-vegetaristisen ruokavalioni perustat.

"Lisää hedelmiä ja kuituja!" oli vastaus aprikointiini. Luovutin, enkä siis enää jatkanut arkiruokani erittelyä vaan poistuin kiltisti paikalta pohdiskelemaan tilannetta omillani.

Epäilen, että joulukuun homejuustofestari saattoi vaikuttaa tulokseen, mutta ei vara venettä kaada. En siis enää osta juustoa leivän päälle (yhyy!) ja koitan nyt tunkea rypsiöljyä sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei mielestäni kuulu, itse kun yleensä nautin vaikkapa salaatin mieluiten ilman kastiketta. Ja koitan nyt sitten lisätä vielä hedelmiä ja kuituja, vaikka prosessissa saatan muuttua omenaksi. Mutta omenathan on kivoja, kaikki niistä tykkää, eritoten minä itse.

Harkitsen myös nyt siirtyväni 1% maitoon, vaikka sitä ei saakaan 1,5 litran tölkeissä eikä käsittääkseni myöskään luomuna (kaksi vaihtoehtoista ostokriteeriä maitotölkeilleni). Rasvattomaan en vaihda, se on pahaa. Siis vielä pahempaa kuin tavallinen maito, josta en myöskään oikeasti pidä, mutta juon kuitenkin, koska kehoni sitä tarvitsee kolesterolivarailusta huolimatta.

Yksi asia, josta en vielä tässä vaiheessa suostu luopumaan on ruuanlaittojuusto. Etenkään nyt, kun tulin tiistaina vahingossa improvisoineeksi ihan mahtavan ruokalajin. Viikon verran on jo tehnyt mieli tortilloja ja alkuviikosta oivalsin, ettei oikeasti tee mieli tortilloja vaan niitä mausteisia papuja ja avokadoasioita siellä sisällä. Avokadoa on siis mennyt nyt smoothiessa ja salaatissa pitkin viikkoa papuhimon tyydytin vanhasta rakkaasta sieni-kesäkurpitsavuoasta ja lasagnesta inspiraation saaneella ruualla, joka oli - varsinkin tässä tilanteessa - ehkä parasta ikinä.

Stock photo paremman puutteessa.

 3-4 annosta

1 pieni kesäkurpitsa (200-300g)
1 purkki meksikolaisia chilipapuja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 isoa herkkusientä
tomaatti
loraus ruokakermaa
sambal oelekia maun mukaan (pavuissa on jo chiliä)
suolaa
pippuria
rypsiöljyä

juustoraastetta

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Pilko sipuli, valkosipuli, tomaatti ja sienet.
Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä, lisää tomaatti ja sienet sekä pavut suoraan tölkistä. Keittele hetki.
Lisää ruokakermaa niin, että kastikkeesta tulee vähän juoksevampaa. Mausta.
Lado lasagnemaiseen tapaan öljyllä voideltuun vuokaan kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, kastiketta ja juustoa.
~200*C, noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Anna vetäytyä vähän aikaa.

Ehkä vähän rumaa ruokaa, mutta ei hitto kun tuli hyvää! Sivuun vähän tomaatti-avokadosalaattia ja se on siinä. Tosin kastike oli niin hyvää, että loput piti syödä leivän avustuksella. Hihi. Ensi viikolla sitten sitä kalaa, jos vaikka silakasta pitkästä aikaa jotain keksisin.