yölinjalla

Eilen illalla lähettämääni tekstiviestiä mukaillen:

Matkaliput 110 euroa.

Keikkalippu 55 euroa.

Tämän tiedotteen julkaiseminen puoli tuntia ennen Charlotte Gainsbourgin luvattua soittoaikaa - priceless.

Charlotte Gainsbourgi [sic] keikka peruuntuu
Charlotte Gainsbourgin esiintyminen tämän illan Garden Party -konsertissa on valitettavasti peruuntunut. Gainsbourgin henkilökohtaiset soittimet ja backline eivät ole saapuneet Suomeen ajoissa lentoyhtiön kuljetusongelmien vuoksi. Gainsbourg on yhtyeineen Suomessa, mutta ei erikoissoittimien ja backlinen puuttuessa voi esiintyä show’n edellyttämällä tavalla. Korvaavaa backlinea ja soittimia on pyritty järjestämään viime hetkille saakka, mutta vastaavia laitteistoja ja soittimia ei ole mahdollista saada paikan päälle. Gainsbourgia ennen soittanut The Shins soitti hieman pidemmän setin ja samoin pääesiintyjä Regina Spektor soittaa tänään hieman pidempään. Pahoittelemme tapahtunutta.

Onneksi, ONNEKSI en ollut paikalla yksin. Asiasta purnaaminen sekalaisen toverijoukon keskellä helpotti huomattavasti, enkä lähtenyt mukilointiretkelle millekään taholle. Eli pysyin viilipyttynä ja join yhden seitsemän (7) euron Tuborgin.

Asian tiimoilta heränneitä kysymyksiä:

- Mitä ihmeen erikoissoittimia bändillä on käytössä, jos korvaavia ei Helsingin kokoisesta paikasta saada?

- Eikö nyt olisi voinut jotain lyhyttä akustista settiä edes vetää? En taatusti ollut ainoa, joka oli vain Charlotten takia paikalla.

- Eikö järjestäjillä oikeasti ollut minkäänlaista B-suunnitelmaa? DJ-setti tuntuu aika heikolta korvikkeelta.

- Kenen on vastuu?! Rahat takaisin ja johtaja paikalle!

Provinssissa on muistaakseni ollut käytäntönä, että jonkun pääesintyjän peruuttaessa on mahdollista jättää lippu käyttämättä ja saada rahat takaisin. Garden Partyssa ei sellaista mahdollisuutta ollut (eipä ollut narikkaakaan tai muita vastaavia normipalveluita). En tiedä, olisinko jättänyt menemättä, kun Helsinkiin asti olin pyllyyntynyt, mutta sitten kyseessä olisi ollut oma valinta. 

Lisäksi harmittaa muiden keikkojen puolesta. Shins oli varsin sympaattinen ilmestys, mutta hyvä fiilis latistui välittömästi keikan jälkeen Gainsbourg-tiedotuksesta. Regina Spektorkin oli varmasti hurmaava, mutta siinä vaiheessa minua kiukutti niin paljon, ettei keikkaa pystynyt täysillä fiilistelemään. Että näin..

Olin jo uhoamassa, etten mene enää mihinkään Live Nationin järjestämään tapahtumaan, kun järjestelyt ja infoaminen on muutenkin ollut aika kyseenalaista Garden Partyn osalta. Sitten muistin, että Placebo-liput syyskuulle on jo plakkarissa. Ei auta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kipusin yöbussiin ja matkasin sillä kohti Joensuuta. En osaa oikein nukkua kulkuneuvoissa, joten viimeksi olen taittanut matkaa yöbussilla vuonna 2005. Nyt olin varautunut villasukilla, lämpimällä huivilla ja tyynystä käyvällä vaatemytyllä. Lisäksi mukana oli isot eväät siltä varalta, etten oikeasti saa unta ja nälkä yllättää. Enimmäkseen syömättä jäivät, sillä torkuin Porvoosta Kesälahdelle. Ehkä tämän kokemuksen valossa en enää kammoa yömatkustamistakaan niin paljon, jos ei tuo nyt mikään suunnaton ilokaan ollut. 

Sitä paitsi yöbussissa matkustaminen on mitä mainioin tekosyy Houkutus-aamiaiselle.

puhdehommia

Juhannuksen jälkeisinä puhdetöinä palasin ruokaövereiltäni juoksukoulun pariin ja kuurasin parvekkeen. Uusi kaislamattoni ei kuvassa näy, mutta paluun tehnyt lainariiviöni Nero, perintökalusteet ja kasvit sentään. Ja vanha, kulahtanut lattiaharja. Haluan huomauttaa, että oikealla oleva rönsyilevä tapaus on se sama auringonkukka, josta kuukausi sitten kirjoittelin. Pitäisiköhän sille kenties hommata jotain kepukoita.. Vaan nytpä kelpaa hengailla parvekkeella! Tai kelpaa heti, kun on taas niin lämmin, että siellä tarkenee.

Varis vei huomion kuvaajalta.

Lisäpuhteena kiikutin läppäripoloiseni huoltoon. Nyt odottelen Acerin tiedotusta siitä, mitä korjaaminen maksaisi. Odotellessa pitäisi varmaan määrittää se kipuraja, jonka yli en voi enää huollosta maksaa. Toivokaamme, ettei maksa maltaita, en nimittäin halua vaihtaa konetta, tykkään pikkuisesta Aspirestani! 

Konevieroituksen kestää paremmin puuhaamalla. Huomenna siis vapaapäivän kunniaksi junaan ja nokka kohti Helsinkiä. Tosin vähän ihmettelen markkinointilinjausta:

Protestoin! Onhan Regina toki nimi, mutta joku roti hei. Charlottea odotellessa.

älä juo tätä - katso kuvat!

Näin juhannuksen alla ja muutenkin terassikauden vilkastuessa lienee syytä jakaa hankittua viisautta.

Nainen, mies, oluen ystävä, älä hitossa juo tätä:

Kevyt valkoviiniolut naisille!

Käväisin viime viikolla muutaman työkaverin kanssa Jokiasemalla ja kylmäkaapista silmiini pompahti Carlsbergin (minun silmääni visuaalisesti viehättävä) uutuus.

"Se on sellainen naisille suunnattu olut", totesi nuori mies tiskin takana. Olutneuvoshan tästä hermostui ja tenttaaminen alkoi. "Suunniteltu siis ensisijaisesti niille, jotka eivät muuten juuri olutta juo", korjasi myyjä puheitaan. Erehdyin vielä tenttaamaan makua. "Käsittääkseni se on vielä Coronaakin kevyempi!" Hetken limeviipaleiden mahdollisuutta pohdittuani ostin hanaoluen muovituopissa.

Hetken päästä tiskin taakse ilmestyi nuori naismyyjä, joka tiesi tarkemmin. "Se on vähän kuin sellainen valkoviiniolut!" Seuralaisen uteliaisuus heräsi ja yksi kuuden (6) euron pullo lähti mukaan pöytään.

"SIIS MITÄ? Luuleeko ne, ettei meillä [naisilla] ole makuaistia ollenkaan?!" kuului tuomio. Maistoin sitten itsekin ja taitaa ne luulla. 

Makuarvio: väljähtänyttä valkoviiniä on sekoitettu väljähtäneeseen lageriin ja sotku on lantrattu vedellä. En oikeasti tiedä, kelle sellainen voisi olla suunnattu, koska luulen, että tuosta pahoittaa mielensä sekä oluen että viinin ystävät. Kuusi euroa vain nätistä pullosta tuntuu sekin liioittelulta, vaikka kuinka oltaisiin aurinkoisella Jokiasemalla.

Hartwall on nohevasti tuonut juhannusmarkkinoille lonkeronsa (myös Brandy-lonkeron!) retropullossa. Fiksu veto, silmää miellyttää sekin ja tuntuu fiinimmältä kuin ne tavalliset ruskeat pullot, joita en osta ikinä. Retropulloja löytyy omasta juhannuspussistani  kaksi.

// edit: tarkkasilmäinen lukija huomasi iltapäivälehtihenkisen otsikointini. "Katso kuvat!" lisätty siis tribuutiksi. Matka journalismin huipulle on hyvällä mallilla.

estrogeeniyleisöltä

Kävin eilen elokuvissa. Hiiihihihihii.

Tykkäsin kyllä ihan elokuvanakin, tiedoksi. Päihitti Mirror, Mirrorin mennen tullen.

vermonster

Nyt on nähty sekin ihme, että tämä bloggaaja on hölkkälenkillä kaatosateessa  ilokseen. Nyt on mukavan raukea olo. Sitäkin suurempi onni on kuitenkin puhtaat ikkunat, hellyydenkipeä lainakissa ja ilmainen Ben & Jerry's.

Vermonster oli hyvää, mutta jopa Ben & Jerry's -asteikolla ihan tuhottoman makeaa. Miksi pekaanipähkinätkin on pitänyt karamelisoida kun jäätelössä on toffeekastiketta ja vaahterasiirappia, en tiedä. Cookie Dough pysyy edelleen lempparinani, onneksi sain sellaisenkin kalasteltua pakkaseen.

12/22

Vuonna 1995 sovittu luokkakokous oli ja meni. Osallistumisprosentin voinee laskea hyvän puolelle, sillä paikalle saapui lopulta 12/22. Turhaan jännitin, kivasti meni kaikki ja tunnelma rentoutui nopeasti. Oma kamerani ei jaksanut sisätiloissa toimia, mutta (enimmäkseen onneksi) muut kamerat ehtivät taltioida illan kulkua.

Lähinnä jäi hassuttamaan se, että vaikka paljon on ihmisten elämissä ehtinyt tapahtua viimeisen 14 vuoden aikana, radikaaleja muutoksia ei ollut havaittavissa naama- tai luonnerintamalla. Ollaan loppupeleissä aika samoja tyyppejä edelleen ja kaiken kukkuraksi näytämme pelottavan samalta kuin silloin joskus. 

Muutenkin kivoja asioita mahtui viikonloppuun, mutta parasta antia oli ehdottomasti nähdä ystävää, jonka kanssa aikataulut menee aina ristiin. Lisää tätä! Kaikesta kivuudesta huolimatta toivon, ettei ihan lähitulevaisuudessa tarvitse parin vuorokauden sisään olla kahdeksaa tuntia messutöissä ja sen jälkeen kaksissa eri juhlissa, joiden välissä matkustaa 500 kilometriä.

Tällä viikolla olen panostanut naisharrastuksiin olemalla ensimmäistä kertaa sekä henkilökohtaisessa kosmetiikka-aiheisessa aivopesussa neuvonnassa että zumbassa. Molemmat ihan hauskoja kokemuksia, mutta eivät ainakaan toistaiseksi tehneet lähtemätöntä vaikutusta. Mary Kayn vakkariasiakkaaksi olen liian pihi, zumba taas menee paremman puutteessa, kun ei ole afroa, joka meni paremman puutteessa, kun en päässyt tanssitunneille. Ehkä tästä aerobicinhoilijasta kesäzumbaaja kuitenkin kuoriutuu, seuratkaamme tilannetta.

sulevi tuli taloon

Ihana oranssi joponi (no, äidin oikeasti) varastettiin syyskuussa 2004. Sen jälkeen olen viettänyt suruaikaa ja ollut ilman omaa pyörää. Muutaman edellisen vuoden olen huristellut ympäriinsä Katjan mitä mainioimmalla, myöskin oranssilla kulkupelillä. Nyt päätin viimeinkin kääntää elämässäni uuden lehden, onhan pyörä Joensuussa lumettomaan aikaan ihan huippujuttu.

Siis tervetuloa perheeseen, uusi ja symppis ruskea Inserani. Ja ennen kuin joku tekee markot ja ilmaisee pyörän olevan ruman värinen, kerrottakoon, että valitsin tämän tarkoituksella, koska minusta se on kovin sievä ja ainakin sadasti sievempi kuin punainen kaksoissisarensa.

Suvussani on tapana nimetä tavarat hankintapäivän nimipäiväsankarin mukaan. Harkitsen vielä, sillä tänään on Sulevin päivä. Ja Stigin. Olkoon tämä silti ainakin tapani viettää maailman ympäristöpäivää.

toukokuun lukupäiväkirja

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

Eikä Neiti Marple petä! Ennen nollauslukemista kaivatessani turvauduin Tuija Lehtiseen, mutta jo useamman vuoden samaa virkaa on toimittanut Agatha Christie. Lapsena olin sitä mieltä, että Marple on turha ja Poirot superkuul, mutta nykyään fanitan molempia täydestä sydämestäni, Marplea ehkä vielä toisinaan himpun enemmän, koska kyseessä on kuitenkin paljon sympaattisempi hahmo. Aina taatun hyvä lukukokemus ja aivojen rentoutus. Ihana Jane, ihana Agatha.

Agatha Christie: Kohtalokas viikonloppu

Kuten Lehtisenkin kohdalla, Christien kohdalla on vaarana vajota limboon. Kaksi putkeen vielä toimii, mutta kolmannen kohdalla on jo vaarassa jumiutua klassikkodekkareiden maailmaan. Kohtalokas viikonloppu on myös takuuvarmaa Christietä, mutta ei millään muotoa lempparini Poirot-tarinoista. Itselläni on taipumusta pitää eniten niistä, joissa Poirot itse saa enemmän tilaa.

Ursula Le Guin: Pimeyden vasen käsi

En oikein ole scifi-ihmisiä. Tästä huolimatta on kalvanut, että kirjallisuussivistyksessäni on ollut Ursula Le Guinin kokoinen aukko. Le Guinia hehkutetaan etenkin feministisenä scifi-kirjailijana ja sukupuoli onkin tässä kirjassa paljon esillä. Minulle se oli silti ennen kaikkea yleispoliittinen romaani. Vuonna 1969 kirjoitettu teos on edelleen - tai jälleen - pelottavan ajankohtainen. Harvemmin tulee luettua kirjoja, josta vähän väliä tekee mieli alleviivata kohtia, joissa tiivistetään isoja asioita tai muuten vain kolahtavat. Esimerkki sivulta 23:

Ei, minä en tarkoita rakkautta kun sanon 'isänmaallisuus'. Tarkoitan pelkoa. Toisten pelkoa. Ja sen ilmentymät ovat poliittisia, eivät runollisia: viha, kilpailuhenki, aggressio. Tämä pelko kasvaa meissä. Se kasvaa meissä vuosi vuodelta.

Hyvä teos, jonka oletan sopivan scifin ystäville, mutta myös kaikille niille, joilla on minkäänlaista kykyä siirtää fiktiivisen maailman tapahtumia nykytodellisuuteen. Hyvä teksti vie mennessään.

Bongaa joensuulaismuusikot!

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Taas yksi ranskalainen välipalaromaani - ja tässäkin puhuttiin ruoasta! Sinällään mielenkiintoinen asetelma, mutta taaskaan siitä ei saatu mielestäni kaikkea tarpeellista irti. Alkaa kieltämättä herätä epäilys, etten vain ymmärrä nykyranskalaista romaanikirjallisuutta.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Ostin tämän äidille äitienpäivälahjaksi ja samalla itselleni, sillä jostain syystä Finlandia-voittajaa oli Anttilassa vino pino eurolla kappale. Nenäpäivä oli itse asiassa romaani, jota en halunnut lukea loppuun, sillä tarina muuttui ahdistavammaksi sivu sivulta. Mikä on sinällään mielenkiintoista, sillä ensimmäisen parin sadan sivun aikana kirjassa ei tapahtunut oikeastaan mitään. Rimmisen kielestä on puhuttu paljon ja olihan se virkistävä lukea tekstiä, joka ei ollut millään muotoa ennalta arvattavaa. Loppupeleissä taidan kuitenkin olla simppelimmän suomen ja ihan hitusen tavanomaisempien adjektiivien ystävä.