Hankkija sohvapöydällä

Uusi elämänvaihe manifestoituu kiinnostavilla tavoilla.

Siitä on jo useampi viikko, kun huomattiin että meistä on tullut ne ihmiset, jotka perjantai-iltana käyvät lenkillä, lämmittävät saunan ja katsovat kymppiuutiset. Tämä on toistaiseksi tapahtunut kai kerran, mutta sehän riittää.

Eilen taas havahduin siihen, että paitsi etten ole vieläkään muistanut viedä "ei mainoksia"-tarraa postilaatikkoon, myös selasin läpi kaikki tulleet mainokset ja nostin sivuun ne, missä oli parhaat meitä koskevat tarjoukset. Yksi niistä oli Hankkijan mainos.

Saattaisi ahdistaa, ellei naurattaisi.

Mutta ihan kaikkea ei mainospinokaan ratkaise. Mistä sellaisia isoja lattiatyynyjä saa? Mielellään kohtuuhintaan, ei nyt viitsisi reilua satasta kappaleelta design-yksilöistä maksaa arki- ja ulkokäyttöön. Eivät taida olla muodissa, kun järkeviä ei tahdo löytyä mistään.

Meinasin jo kirjoittaa, että tyynyjä lukuun ottamatta isoimmat hankinnat alkavat olla jo ostettu tai vähintään skoutattu. Mutta olen tainnut sanoa niin viimeisten viikkojen aikana useampaan otteeseen, joten ehkäpä ei vielä innostutakaan liiaksi... Uudet ideat lymyävät jossain kulman takana kuitenkin. Ainakin niin kauan kuin budjettia riittää.

Työpaikan ovi kiinni

Jäin lomalle. Latauduin asiaan henkisesti koko viime viikon, mutta kyllä tämä silti pienen sulattelun taitaa pään sisällä vielä vaatia.

Viikonloppu meni vielä melkoisella minuuttiaikataululla, mutta onnistuin silti eilen nukkumaan kahdet päikkärit ja viime yönä noin 8,5 tunnin yöunet. Tänään on nukuttanut koko päivän. Voisi siis ehkä päätellä, ettei loma alkanut ainakaan liian aikaisin ja että kuitattavaa väsymystä on kevään aikana kertynyt ihan riittämiin.

Varasin myös eilen kampaajan tälle päivälle ja hierojan torstaille. Yritän nyt viettää hyvällä omallatunnolla hemmottelun teemaviikkoa, vaikka tekemistä kotona riittäisi kyllä. 

Tekemisen luonne kotona on muuttunut. Koska päätettiin siirtää osa remonttihommista suosiolla loppuvuoden puolelle, enää ei ole niinkään konkreettista rempattavaa ja purettavaa, vaan järjestelemistä ja siivottavaa. Eli (tällä erää) loppusuoralla mennään, joskin tämähän se ärsyttävin vaihe on, kun edistymistä ei enää näe samalla tavalla. Mutta ehkä tämä tästä vielä valmistuu, hylly kerrallaan jos ei muuten. Purin tänään matkalaukullisen vaatteita kaappiin ja lepäilin sen jälkeen vartin verran vaaka-asennossa. Voisin jatkaa samalla suhteella loppuviikon.

Ja ehkä tässä voi alkaa jo miettiä ikkunoiden pesemistä, pihan laittamista ja viimeisiä huonekaluhankintoja. Kunhan jaksan tästä sohvalta nousta...

Huhtikuun luetut

On niin kuuma, etten meinaa jaksaa kotona enää avata konetta ja laittaa näppistä laulamaan, vaikka tämäkin postaus on ollut aloitettuna luonnoksena jo viikkotolkulla. Nyt jos koskaan! Samalla yritän häätää siviiliminäni kaataneen kirjoitusjumin.

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Kotkan (!) graffitipiireihin sijoittuva Tyttö ja pommi on varsin ansiokas trilogian avaus: sujuvaa kerrontaa, helppolukuista kieltä ja jatkuvasti kasvava jännite. Monesti on vaivaannuttavaa lukea, kun selkeästi aikuinen kirjailija asettuu kirjoittamaan nuoren näkökulmasta - jostain syystä tämä vaivaa etenkin suomalaisissa kirjoissa ja etenkin kielen puolesta, en tiedä miksi. Järvelän romaani ei tähän onneksi kompastu ja viihdyin kirjan matkassa hyvin melkein loppuun saakka. Loppupuolella meno karkaa vähän lapasesta ja olisinkin toivonut vähän hillitympää ratkaisua konflikteihin, mutta ehkäpä niitä on vielä luvassa seuraavissa osissa. Bonusta paitsi Kotkasta, myös sopivan rosoisesta naispäähenkilöstä.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Kuuntelin tämän äänikirjana, enkä lainatessa tajunnut, että se on jatkoa Meikkipussin pohjalta -kirjalle. Koska kyseessä on enemmän pakinakokoelma kuin romaani, Ylipainolisämaksu toimii myös onneksi itsenäisenä eli ensimmäisen osan lukemattomuus ei haitannut menoa. Päähenkilö Tytti on viisikymppinen nainen, joka tässä kirjassa pohtii elämäänsä matkojen ja matkametaforien kautta. Välillä Tytin ajatukset olivat samastuttavia, välillä raivostuttavia, mutta niinhän se elämässä menee. Hahmo tuntui siis todelliselta ja siitä plussaa, mutta en voi sanoa, että olisin ollut tästä erityisen fiiliksissä. Lyhyiden lukujensa ansiosta tämä oli kuitenkin hyvää kuunneltavaa iltalenkeillä ja työmatkoilla, joten koko kirja tuli kuunneltua sujuvasti loppuun. Veikkaisin silti, että itse luettuna tämä olisi toiminut paljon paremmin.

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

Jos oma talous heittää häränpyllyä, kannattaako ottaa Austenin opit käyttöön ja etsiä itselleen rikas aviomies? Lainasin tämän toki varta vasten muuttoajankohtaan nollauslukemiseksi, mutta voi hyvä ihme, että oli huono kirja. Tyylilajiin uskollisesti loppuratkaisu oli selvillä jo alkumetreiltä, ei siinä mitään, mutta myös kaikki välissä tapahtuva oli mielikuvituksetonta ja tylsää. Tykkäsin kahdesta asiasta: vuoden 2008 talouskriisin näkymisestä ihmisten elämässä ja Izzon tavasta nimetä kirjan henkilöt Austenin romaanihenkilöiden mukaan. Niiden pohjalta en pelkästään voi suositella. Parempaakin nollauslukemista on tarjolla.

J.P. Delaney: Edellinen asukas

Yksi Goodreadsin arvostelu tiivisti tämän hyvin: joku on huomannut Fifty Shades of Greyn ja Nainen junassa menestyksen ja päättänyt yhdistää ne yhdeksi romaaniksi. Siitä tässä pitkälti on kysymys. Pintapuolisesti mukautuvista naisista, eksentrisesta rikkaasta miehestä ja menneisyyden mysteerivyyhdistä, joka aukeaa vähän kerrallaan. Onneksi painotus on edemmän Hawkinsilla kuin Jamesiin, mutta kyllähän tämä paikoin vähän pöljä kirja oli. Teos kulki kahdella aikatasolla ja rakenne toimikin minulle hyvin, samoin loppuratkaisu rullasi auki hyvää tahtia. Muuten tämä jätti vähän kylmäksi.

Viikko muuton jälkeen

Viikko eloa uudessa kodissa takana eli luonnollisesti istun junassa matkalla etelään.

Rehellisesti sanottuna ei olisi kyllä paljon napostellut lähteä, mutta jos on ostanut John Cleese -liput jo elokuussa, niin minkäs teet. Pitkään arvoin, harmittaako enemmän väsymys, rahanmeno ja potentiaalinen Cleesen missaaminen ja vaikka kaikki painavat vaakakupissa huomattavasti, päädyin sitten kuitenkin viimeiseen. Onneksi loppuviikosta on aikaa olla kotona ja vähän arpoa väri- ja huonekaluhommia lisää. Ellei lähdetä Kuopioon Ikeaan ja autokaupoille. Ehhehe.

Itse muutto meni yllättävän hyvin, koska kantajia tuli paikalle yli odotuksen. Vanhan asunnon neljä tuntia kestänyt loppusiivous otti melkeinpä enemmän voimille, mutta vuokranantaja vaikutti meihin tyytyväiseltä ja palautti takuuvuokrankin mukisematta. Joskus juuriharjan heiluttaminen kannattaa, vaikka heräsikin taas kysymys, miksei itseään varten ikinä viitsi siivota yhtä perusteellisesti. Vanhat asunnon kammottavat pinnat alkoivat näyttää nimittäin huomattavasti kivemmilta käsittelyn jälkeen.

Hyvin kyllä huomasi, että olen mentaalisesti skarpannut vappuun asti, koska tiistai-iltana alkoi olla kyllä takki aika tyhjä. Positiivista on se, että parin siirtymäaamun jälkeen on nukuttanut myös aamuyöstä - kunnolla ekaa kertaa sitten vuodenvaihteen. Töihin palaaminen vapun jälkeen oli karmaisevaa, ensisijaisesti siksi että sielläkin on menossa vuoden kiireisin aika, eikä nämä muuttojen ja Cleese-keikkojen takia ripotellut lomat varsinaisesti kevennä aikataulua.

Laatikkokaaoksesta, keskeneräisestä remontista ja sieltä täältä löytyvistä kittiyllätyksistä huolimatta uusi koti vaikuttaa edelleen ihanalta ja omalta. Tästä voisi siis päätellä, että kaikki on stressin ja väsymyksen arvoista. Tästä vaan jollain lihaksilla yli ja eteenpäin.