Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Tykkäsin Hiltusen
Isosta aikanaan valtavasti ja siitä asti on pitänyt lukea kirjailijan aiempia dekkareita. Nyt vasta kuitenkin tartuin ensimmäiseen. Sarjassa suomalainen graafikko Lia sotkeutuu Lontoossa rikosten ja yhteiskunnallisten ongelmien vyyhtiin. Apuna on suomalaisen Marin salaperäinen Studio, joka tekee huippuammattilaisten turvin kulisseissa poliittisia hyökkäyksiä ja järjestää muutenkin asioita mielensä mukaan. Hiltusen Lontoo on kalsea kaupunki, tarina paikoin hyvinkin raaka ja alkuasetelma oli minusta vähän höhlä, joten Vilpittömästi sinun ei voittanut minua puolelleen välittömästi, mutta loppua kohden huomasin jo olevani kirjan imussa. Osansa tekee Hiltusen sujuva kynä, sillä tekstiä on ilo lukea. Vilpittömästi sinun ei aiheuttanut tarvetta laittaa seuraavia osia lukulistalle välittömästi, mutta eiköhän niihinkin tule vielä joskus tartuttua.
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
Toiseen Melchioriin oli jo huomettavasti nopeampu sukeltaa kuin
ensimmäiseen: kun asetelma ja hahmot olivat tuttuja, olin tarinan vietävänä heti alkumetreiltä. Rikosromaanina tämä ei ehkä kestä uskottavuuden tarkastelua, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä. Pysyn näkemyksessäni, että vanhaan Tallinnaan sijoitettu kirjasarja on nerokas veto ja tarjoaa lukijalle tarttumapintaa monella tasolla. Ihana Melchior.
Ian McEwan: Makeannälkä
En ole lukenut McEwania sitten Sovituksen, mutta tämä kirja pompahti esiin Pinterestissä niin tiuhaan tahtiin, että pistin lainaten. Britannian 70-luku tai agenttitoiminta ei varsinaisesti kiinnosta, mutta uuden rekryn, Serenan kautta asetelmasta saa yllättävän hyvin kiinni ja feministisiä teemojakin on mukana ilahduttavan paljon enempiä alleviivaamatta. Makeannälkä on koukuttava ja leppoisuudessaankin tiivistunnelmainen kirja, jota ei malttaisi laskea kädestään. Koko ajan käy selvemmäksi, että tulossa on iso juonenkäänne, ellei useampiakin. Kuka varjostaa ja ketä? Omat arvaukseni menivät kuitenkin ihan pieleen ja vielä viimeisilläkin sivuilla odotti yllätys. Harvoin tulee chicklitin lisäksi luettua näin selvästi oletetulle naislukijalle kirjoitettua kirjaa, mutta se ei ärsyttänyt ollenkaan. Miellyttävä romaani, ei turhan raskas, mutta ei höttöhömppääkään.
Han Kang: The Vegetarian
Poikkeuksellisen omituinen, mutta ihana pikkuinen romaani. Nuori nainen lopettaa kaikkien hämmennykseksi kasvissyöjäksi ja ajaa perheen kriisiin. Unenomainen tunnelma kuljettaa ensimmäiseltä sivulta loppuun saakka, enkä vieläkään ole ihan varma, mitä loppujen lopuksi tapahtui. Vajaan 200 sivun aikana säneen pääsee kolme henkilöä, mutta ei koskaan nainen itse. En tunne korealaista kulttuuria tarpeeksi sanoakseni, onko ratkaisu kommentti naisten asemasta tai jostain ihan muusta, mutta vahvoja epäilyksiä se kieltämättä herättää.
