Salitauko

Salijäsenyys jäi tänään elämäntilannetauolle. Vähän ontto olo. Reilun kahden vuoden aikana olen käynyt siellä kuitenkin kahdesta viiteen kertaan viikossa säännöllisesti. Tänään kävin vielä veivaamassa tanssillisen lihaskuntotunnin ja huomasin, ettei tauko tullut ainakaan yhtään liian aikaisin.

Toisaalta siis helpottaa, kun voi keskittyä kunnolla ajattelemaan remppa- ja pakkaamishommia sen sijaan että tuntisi syyllisyyttä siitä, ettei ole ehtinyt kunnolla jumppaan tai salille. Toisaalta taas ahdistaa, koska pari typistettyäkin salikertaa viikossa on pitänyt mielen ja kropan paljon virkeämpänä kuin niinä aikoina, kun liikkumaan ei ole oikein ehtinyt.

Onneksi kevätaurinko on alkanut näyttäytyä nyt säännöllisemmin, joten säännöllisen liikunnan voi hyvin mielin kuitata kävelylenkeillä. Jotain näille lihaksillekin tartteis varmaan kuitenkin laatikoiden nostelun ohella tehdä, etten ihan rapakuntoon etenkään keskivartalon osalta taas luiskahda.

Ostin Markolle syksyllä kaksi kahvakuulaa, mutta ovat molemmat niin painavia, etten itse tee niillä juuri mitään. Pari kevyempää ei varmasti olisi huono hankinta niiden rinnalle - jos niitä vain muistaa kotona myös käyttää. Ja ehkä säännöllisen epäsäännöllisen Vesikko-harrastuksenkin voisi tässä viritellä taas käyntiin yli vuoden tauon jälkeen. 

Mutta jos joku osaa kertoa, miten tämä kaikki onnistuu ilman paineita, arvostan kovasti.

Spa-pyrähdys

No nyt on uusi suomalaissulka kansallishattuun hankittu eli kylpyläloma Virossa koettu.

En ehkä osannut ottaa sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ihan kaikkea irti, mutta käytiin kyllä kahtena perättäisenä päivänä altaissa hetki lillumassa ja testaamassa useampi erilainen höyrysauna. Lisäksi keskiviikkona matkaseuranani ollut äiti piffasi meille molemmille parafiinihoidot käsille ja jaloille, mikä näin talviaikaan ei ole missään nimessä pahitteeksi, vaikka peili ja reissussa otetut selfiet viestivätkin, että kosteuttavalle kasvohoidolle olisi ollut vielä akuutimpi tarve.

Tallink Spa & Conference Hotel on tietysti vähän persoonaton ratkaisu, mutta en kyllä keksi siitä juurikaan valittamista. Sijaintihan on mitä mainioin, aamiainen käytännössä eeppinen ja halukkaille kaiken maailman spa-palvelut kyllä saatavilla. Ehkä vähän hassutti ikkunanäkymä aqua spahan - ja etenkin se, että myös kylpyläosastolta näki huoneisiin. Lisäksi huoneen vessassa oli maitolasinen ikkuna eli vaikka se ei nyt ihan tarkkaa näkymää huoneesta tarjonnutkaan, kovinkaan hyvästä yksityisyydestä ei varsinaisesti voi puhua.

Näkymä huoneen ikkunasta. Pientä miinusta ihan tavallisen uima-altaan puuttumisesta,
itse olisin kaivannut sitäkin. Lämmitetystä ulkoaltaasta sen sijaan plussaa!

Nigulisten kirkko, sopivan kompakti väsyneelle turistille.

Vuorokauden tunnit ei taaskaan riittäneet kaikkeen siihen, mitä halusin Tallinnassa tehdä, mutta pääsinpä viimeinkin Nigulisten kirkkoon sisälle asti ja näin jopa Notken Danse macabren! Great success. Muuten turisteilu jäi vähemmälle, mutta syötiin kyllä hyvin. Tiistai-illalle oli varaus V:hen, muuten mentiin tuulen mukana. F-Hoone keskiviikkona oli odotuksen arvoinen, mutta lähtöpäivän Coccodrillo satamassa olisi kyllä voinut jäädä väliinkin (vika oli annoksen minimaalisessa koossa, ei maussa). Mutta kaipa se pitää joka reissuun mahtua yksi hutikin. 

Paras reissussa syömäni annos oli tällä kertaa V:n snack platter.

Kotona toisinnettavaksi sen sijaan äänestän F-Hoonen avokado-
tofutartaria. Vaan osaisikohan tuota jumalaista linssiaiolia tehdä itse..?

Tänään olen ollut ihan raato, mikä ei ole tietysti useamman päivän reissaamisen jälkeen ihme, mutta muuten olo on yllättävän lungi. Pitäisi olla useammin pääsy höyrysaunaan, todennäköisesti sen ansiosta nukuin nimittäin molemmat Tallinna-yöt poikkeuksellisen pitkään ja sikeästi. Viime yö kotona lipsahti taas jo aamuvalvomisen puolelle.

Länsisataman uusi kakkosterminaali oli kyllä ilahduttava kokemus entisen rinnalla.

Niin kivaa kuin reissaaminen onkin, polen kyllä tosi tyytyväinen, että edessä on vielä kolme kokonaista vapaapäivää kotona. Sain tänään jo raikottua vaatekaappia niin, että tulevien viikkojen käyttövaatteet on jäljellä ja loput käyttökelpoiset pakattu kirpparipusseihin ja muuttoa varten jätesäkkeihin. Hartaasti toivon, että saisin vastaavanlaisia pikkuprojekteja hoidettua myös tulevina päivinä - sohvalla makoilua unohtamatta.

Irtiotto

Eilen alkoi kymmenen päivän loma - tai siis neljän, mutta pääsiäisen ja viikonlopun bonusvapaapäivät saavat aikaan ihan kiitettävän breikin kevääseen.

Olen perinteisesti juhlinut loman alkamista isolla irtokarkkipussilla tai kakkukahveilla. Se ei ollut nyt vaihtoehto, mutta huomasin tällä viikolla, että ruokavalioni kestää kuin kestääkin tällä hetkellä pieniä määriä täysjyväpastaa. Juhla-ateria koostui siis pastasta, tofurkysta, sienistä, parsakaalista, kaurakermasta, oluthiivahiutaleista ja tomaatista. 

Vähän surulliseltahan tuo näyttää, mutta kuukausien pastattomuuden jälkeen maistui kyllä oikeasti juhlalta tämäkin annos. Pieniä ovat ihmiset ilot nykyään.

Loma ei kyllä tullut ainakaan yhtään liian aikaisin. Tajusin nimittäin tässä hiljattain, että viimeisen 6,5 vuoden aikana pisin vapaani on ollut kolme viikkoa ja neljä päivää. Ilmankos on ollut vähän väsymistä arkirytmiin ilmoilla. En oikeasti tajua, millä lihaksilla amerikkalaiset olemattomine lomineen pärjäävät työuransa loppuun.

Tänään ei ollut kyllä ihan yhtä ihana ensimmäinen loma- tahi vapaapäivä kuin olisin toivonut. Heräsin taas aamulla ennen kuutta ja jos nukkumaan menee Pekko Käpin jälkeisessä keikkahurmiossa vasta puoliltaöin, olo on vääjäämättä nuutunut koko päivän. Sain sentään käytyä salilla ja saunassa, käytyä kirjastossa ja nähtyä kavereita. Ehkä tämä tästä.

Harmillisesti ensi yö ei ole paljon pitempi, koska pitää herätä aamujunaan ja yleensä minulle harmiton kellojen kääntäminen osuu nyt tosi huonoon saumaan. En tajunnut tätä lippuja varatessa, muuten varmaan olisin lykännyt lähtemistä ainakin päivällä. Mutta nukutaan sitten reissussa - kevyt sukulointi ja kylpylälomanen Tallinnassa onneksi sallivat myös lepoa. Toivokaamme parasta.

Puhaltelua

Laminaatti, vinyylilankku, vinyylikorkki, muovimatto, tapetti, liisteri, liima, höyrytin, mattamaali, kuultomaali, kaakelimaali, kalkkimaali, lakka, vetimet, hiekkapaperi, hiomakone, muovilaatikko, pahvilaatikko, jätesäkki, pohjalevy, vedinsarjat, apua.

Keinutuoli, TV-taso, sohvapöytä, kirjahylly, senkki, vuodesohva, tyynyt, peitot, pyykkikone, pölynimuri, uusi moppi, jätevaunu, rullakori, kenkähylly, siivouskaappi, naulakkoratkaisu, apua.

Lempiohjelmani televisiossa on tällä hetkellä Remppa vai muutto. Valitettavasti meillä ei ole vaihtoehtoa, edessä kun on vääjäämättä molemmat. Oma valintahan se on ja periaatteessa hyvillä mielin ollaan projektiin ryhtymässä. Olen myös odottanut muuttoa kovasti, mutta nyt pitäisi viidessä viikossa pusertaa ja päättää aika paljon asioita. Vaikka aikataulu on ollut tiedossa jo pari viikkoa, asia konkretisoitui nyt, kun irtisanoin vanhan asunnon. Nyt ei passaa enää vaiheilla, pitää alkaa toimia.

Olen päättänyt, että teen ainakin viitenä päivänä viikossa jotain hyödyllistä asian edistämiseksi, oli se sitten asioiden listaamista paperille, realistista budjetointia, materiaalihankintoja, tapettien hypistelyä, tavaroiden kantamista kierrätykseen tai ihan konkreettista pakkaamista. Olen jo järjestänyt irtovalokuvat albumiin, tutustunut lattiamateriaaleihin ja käynyt läpi tärkeiden papereiden kansiot viimeisten vuosien ajalta. Vielä olisi työsarkaa jäljellä.

Askel kerrallaan, vaikka eihän tässä paniikilta voida välttyä mitenkään. Pitää nyt vaan vähän puhallella. Onneksi monet asiat hoituvat nettilomakkeilla ja puhelinsoitoilla. Ja huonekaluhankinnat ehtii sitten myöhemminkin.

Ruoka-, kahvi- ja kaljapalkalla työskentelemään suostuvia apukäsiä otetaan vastaan, työaika sovittavissa yhdestä tunnista ylöspäin. 

Helmikuun luetut

Helmikuu oli huono lukukuukausi. Sain kahlattua läpi kaksi lukupiirikirjaa ja yhden ikuisuuksia yöpöydälläni makoilleen teoksen. Kevätaurinko ja kirjaston e-äänikirjavalikoima ovat onneksi tuoneet vähän vipinää tällekin rintamalle, eikä koko aikaa enää harmita.

Zadie Smith: Valkoiset hampaat

Smithin esikoinen on poikkeuksellisen kehuttu kirja. Jostain syystä minun on kuitenkin vaikea muistaa sitä: ennen tätä lukukierrosta olin satavarma, etten ole koskenutkaan kirjaan aiemmin, mutta muutamat välähdykset todistavat, että olen tainnut sen sittenkin aikanaan lukea multikulttuurisuuden kurssille. Sääli. Kirja ei nimittäin missään nimessä ole huono, mutta lukuisat näkökulmat tekivät siitä minulle taas vähän vaikean ottaa haltuun ja veikkaankin unohduksen johtuvat siitä. Huolimatta nopeallakin tempolla siirtyvästä fokuksesta, melkein kaikki hahmott jäävät kaksiulotteisiksi ja mielestäni monet mielenkiintoisimmista hahmoista jäävät käytännössä kokonaan ilman omaa ääntä. Tämänkin kritiikin jälkeen olen sitä mieltä, että Valkoiset hampaat on lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä kirja, joka on vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa vanhentunut yllättävän - harmillisen - vähän. Monitahoinen ja helppotajuinen kuvaus monikulttuurisuudesta ja kulttuurien yhteentörmäyksistä on aina tarpeen, Suomessa nyt vielä enemmän kuin 2000-luvun alussa.

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää

Moersin kirjasta on kuulunut suosituksia monelta suunnalta, joten olihan siihen tartuttava. Aika herttainen tuttavuus olikin, mutta en vieläkään osaa päättää, oliko tämä lastenkirja vai kirja lapsenmielisille aikuisille. Muuten veikkaisin jälkimmäistä, mutta Sinikarhun suorastaan forrestgumpmainen taipumus selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta ei vain hengissä, vaan selvänä voittajana kyllä vähän nyppi aikuislukijaa. Arvostan kyllä nyansseja: joissain elämissään Sinikarhusta kuoriutui aika kammottava tyyppi ja sen hän myös jälkiviisaana kertojana lukijalle totesi. Hyvä niin. Genreen nähden pitkää (700 sivua) romaania rytmittivät Moersin ihan mahtavat kuvitukset, joita ilman kokemus olisi saattanut jäädä tyngäksi, vaikka teksti kantoikin kiitettävästi myös itsenäisesti.

J.M. Coetzee: Michael K:n elämä

Toinen opiskeluajoilta tutun kirjailijan palkittu teos; tosin kurssille luin aikanani Häpeäpaalun, en Michael K:ta. Ja olikin jo korkea aika tarttua tähän. Ei osattu lukupiirissäkään oikein päättää, onko Michael K tarina yhdestä ihmisestä myllerryksen keskellä vai pienuuden kautta kerrottu suurempi allegoria ympäristöstä ja yhteisöstä. Sillä ei tavallaan ole väliä, ja Coetzee on myös jättänyt tahallisesti paljon lukijan itsensä tulkittavaksi ja jopa päätettäväksi. K:n irrallisuus ja sopeutumattomuus alleviivaavat ympäristön käsittämättömyyttä, mikä ei nykylukijana apartheidin aikaisen Etelä-Afrikan suhteen sentään tule yllätyksenä. Raskaasta aiheesta huolimatta Michael K:n elämä oli helppolukuinen kirja ja alle 200 sivun pituus piti paikoin vellovan ahdistuksen aisoissa. Lähinnä harmittaa, että tunnen maan vaiheita niin huonosti, ettei suorempien viivojen vetäminen lukiessa ollut edes mahdollista. Petraamisen paikka.

Juna kulkee

Eläköön yksittäiset lomapäivät ja pitkät viikonloput! Lomailin viime viikonloppuna Helsingissä ja nyt istun taas junassa. Tosin tällä viikolla olen liikenteessä ihan arkivapaiden puitteissa, mutta riemu se on pienikin riemu.

En tietysti poistunutkaan Joensuusta puoleentoista kuukauteen, mikä on omalla mittapuullani aika pitkä aika, mutta kyllähän tämä jälleen VR:n hellässä huomassa nököttäminen vähän hölmöltä tuntuu. Syy on tosin ymmärrettävä: ihan kohta vanheneva sarjalippu.

Jos istumisen uuvuttavuutta ei lasketa, niin tekee kyllä ihan hyvää tuulettua välillä. Kotona tuntuu, että ajatukset kiertävät koko ajan samaa kehää, eikä niistä päässyt viikonloppunakaan tietenkään täysin irti, mutta tulipahan muuta ajateltavaa rinnalle. Se on hyvä se.

Ettei annoskateus iskisi. Toisaalta riski kaikkien harmistumiseen on korkea.
Om Namin yogi-kulhossa toimi kaikki muu paitsi riisi-hirssipohja, joka
valitettavasti muodosti puolet annoksesta.

Odotin reissulta hengailua, kulttuuria ja ruokaa, ne periaatteessa sainkin. Ravintolakarma ei tosin suosinut, kun useammasta paikasta oli haluamani tuotteet loppu. Perjantain teatterikin oli vähän pettymys - hyvistä alkuasetelmista huolimatta ajatus alkoi harhailla pariinkin kertaan ja kokonaisuus jätti haalean olon, vaikka hienojakin elementtejä löytyi. En olisi välttämättä pistänyt pahakseni, jos lippu olisi ollut vähän huokeampi, mutta 40,50€ hinnalla odottaisin kyllä jo oikeasti kunnon elämyksiä. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla.

Syyssonaatin puhuttelevin yksityiskohta oli lavan reunoilla oleva valo-
ja vesielementti. Muutenkin lavastus oli hieno. Arvostin.

Maximin hummusannoksesta riittää lastuja ja dippejä kahdelle, voin luvata.

Onneksi uusittu Maxim ja Three Billboards Outside Ebbing, Missouri lauantaina paikkasivat tilannetta ansiokkaasti. Ja huomasin, etteivät keskittymisongelmat sentään vaivaa, jos kulttuurituote oikeasti puhuttelee.

Vinski ja sunnuntaiaamun aurinko.

Momotokon annoksessa ei ollut valittamista! Paitsi ehkä proteiinin määrässä,
vihervuori kun ei pitänyt mahaa täynnä kovin pitkään.

Ja loppujen lopuksi tärkeintä oli ihmis- ja kissakavereiden seura. Nyt vain toivon, että tällä alkaneella reissulla ehtisin nukkua vähän enemmän kuin kuusi tuntia yössä.