Mietin vaan, että

Vieläkö on ok kulkea kesäkengissä, vaikka ulkona tuoksuu syksy?

Joko suomalaisia omenoita kohta myydään torilla kilotarjoushinnalla?

Jos hilloan niitä omenoita, kuka sen kaiken hillon syö?

Miten selviän kaamosajasta, jos nyt jo väsyttää näin paljon?

Joko voi palata kuntosalille ja millä ajalla siellä käydään?

Onko ok viedä lapsi joskus omana vapaa- tai lomapäivänä päiväkotiin ja viettää se aika sohvalla kirjan ja teekupin kanssa?

Jos ostan syksyä varten ihanalta tuoksuvia teelaatuja, muistanko juoda ne vai päädynkö taas heittämään ne pois joskus vuosien päästä?

Mistä löytäisin sopivat farkut?

Vieläkö on grillikautta jäljellä?

Onko järkevämpi tehdä töissä pari ihan killerikuukautta vai ripotella asioita pitkin syksyä niin, että tuloksena on kokonaisuudessaan melko stressaava loppuvuosi?

Uskaltaako syyskuussa mennä Helsinkiin?

Oppiiko koskaan kestämään sitä, kun lapsi aamulla huutaa eteisessä "äiti, älä lähe vielä"?

Entä oppisinko vielä sienestämään?

Missä menee karkkilakon ja herkkujen vähentämisen raja?

Kannattaako näin syksyä vasten edes moista miettiä?

Heinäkuun luetut

Virpi Hämeen-Anttila: Paino: miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa?

Jokainen painonsa tai kehonkuvansa kanssa koskaan kamppaillut löytää tästä varmasti tarttumapintaa. Toisaalta Paino voi olla hyvinkin silmiä avaava lukukokemus niille, joilla paino-ongelmia ei ole koskaan ollut. Eli ensisijaisesti kiitos Hämeen-Anttilalle siitä, että kirjoitti tämän kirjan. Painoa ja kehonkuvaa käsitellään monelta eri kantilta eri elämänvaiheissa. Koska omakin prosessisini on vielä pahasti vaiheessa, tuntuu samalla lohduttavalta ja harmilliselta ymmärtää, että kehonsa kanssa rauhan tekeminen on muillekin yhtä pitkäkestoinen ja kivulias prosessi. Olisin ehkä kuitenkin toivonut vielä yhtä oikolukukierrosta kustannustoimittajalta. Itselleni töksähtivät paikoin tietyt tekstiin jääneet puhekielisyydet ja tilityksen puolelle luiskahtavat kohdat, joita kuitenkin on harvakseltaan. Koska Hämeen-Anttila on niin hyvä kirjoittaja, ne pomppasivat väkisinkin silmään. Kirjaa kuvittavat piirustukset ovat muuten ihania. Niistä voisi painattaa vaikka kortteja!

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti), 17 (Tutkijan kirjoittama kirja), 24 (Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa)

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Mehiläiskato, tehomaatalous, eläinten oikeudet, kuolema ja sen käsittely. Isiä ja poikia neljässä polvessa. Lähitulevaisuuteen sijoittuva Enkelten verta on jo melkein kymmenen vuotta vanha kirja eli periaatteessa elän jo sen ajassa. Tarina on ajankohtaisempi kuin koskaan eikä lukiessa voi oikein olla varma, tapahtuuko tämä tänään vai vasta huomenna. Se tuntuu musertavalta. Pidin tästä paljon, mutta en haluaisi suositella kenellekään.

Helmet-lukuhaaste: 20 (Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja), 28 (Tulevaisuudesta kertova kirja), 35 (Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa)

Jonathan Van Ness: Over the Top

Jonathan Van Ness saattaa olla ihana hahmo ihanassa sarjassa, jonka jutuista tulee aina hyvälle mielelle, mutta Over the Top ei ole kiva kirja. Monta ikävää käännettä on osunut sille matkalle, miten pienestä lapsesta kasvaa se hölöttävä hiusekspertti, jota minäkin täällä kaukaisessa Suomessa arjen jaksamiseksi televisiosta katselen. Periaatteessa aina tekee mieli kohotella kulmia, kun verrattain nuori ihminen julkaisee muistelmansa, eikä tämä kirjallisestikaan ole sitä parhainta antia, oli tämä mielestäni kiinnostava ja monissa suhteissa painava puheenvuoro. Lisäksi Over the Top tuntuu jonkinlaiselta tilinpäätökseltä ja uuden vaiheen alulta. Se tuntuu lukijastakin puhdistavalta.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti), 7 (Kirjassa rikotaan lakia), 9 (Kirjassa kohdataan pelkoja)

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

On melkoisen uhkarohkeaa julkaista koukuttavan ensimmäisen osan jälkeen huomion pois pääparin seikkailuista vievä prequel - joka sijoittuu vielä Helsingin sijasta ihan muualle. Mikama kuitenkin onnistuu. Huijarin oppipoika on mielestäni vähintään yhtä vetävä ja hykerryttävä kuin Taikuri ja taskuvaras. 1800-luvun alun Krakova piirtyy elävänä ja hengittävänä ympäristönä, Tom, Wiktor, Zofia ja Seweryn dynamiikaltaan ilahduttava seikkailijoiden joukko. Huijarin oppipoika käynnistyy varsin synkissä tunnelmissa eikä lukijaa ihmisyyden nurjilta puolilta myöhemminkään säästellä, mutta siitä huolimatta trilogian toinen osa saa auttamatta hyvälle mielelle.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Iloinen kirja), 9 (Kirjassa kohdataan pelkoja), 30 (Kirjassa pelastetaan ihminen)

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Tämä oli sattumalta jo kolmas tänä vuonna lukemani kirja, jossa on kirjakauppiaita, surua ja menetystä ja kärttyisiä miehiä syrjäseudulla (vrt. Uusia lukuja ja onnellisia loppuja sekä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia). Tämä oli mielestäni myös niistä mielestäni paras. Zevinin romaani on ehkä enemmän rakkauskirje maailman kirjanörteille kuin hyvä romaani, mutta mukaansa se tempaisi silti ja kaikkien epäuskottavienkin juonenkäänteiden keskellä oleskelin täysin tyytyväisenä kirjan maailmassa. Ihana tunnelma ja hyviä novellivinkkejä, mitä parhain valinta lomakirjaksi.

Helmet-lukuhaaste: 16 (Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli), 25 (Kirjassa ollaan saarella), 26 (Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö)

Kesäkuun kirjat

Jokke Saharinen: Sielunveljet

Lovecraftin hengessä kirjoitettu kauhuromaani, jossa esiintyvät isossa osassa Joensuu ja aina yhtä kiehtova Oscar Parviainen sekä melko merkittävästi myös vanha työpaikkani, joten pakkohan tähän oli tarttua heti. Mitä mainioin idea, mutta hyvälle kustannustoimittajalle olisi kyllä ollut tarvetta. En tunne  genreä niin hyvin, että tietäisin mikä menee pastissin piikkiin ja mitkä ovat puhtaasti kirjoittajan omia valintoja, mutta osa ratkaisuista tuntui melkoisen kököiltä ja toistuvat kielelliset kikkailut laiskoilta. Tykkäsin eniten ensimmäisestä osasta ja ihan ilokseen tätä muutenkin luki, vaikka välillä nyppikin. Kunniamaininta Saharisen poikkeuksellisen hienolle kansikuvalle.

Helmet-lukuhaaste: 4 (Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä), 15 (Fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)

Annamari Marttinen: Korsetti

Korsetti on hyvä esimerkki siitä, että joskus äänikirjalle on todellakin paikkansa. Aloin lukea Korsettia ensin e-kirjana, mutta takeltelin kertojanäänen kanssa pahasti. Noin neljäsosan kahlattuani vaihdoin äänikirjaan ja tarina alkoi heti soljua ihan eri tavalla. Hyvä niin. Korsetti oli intiimi kehityskertomus Paulista jonka sisällä elää myös Suski. En pysty mitenkään hahmottamaan, miltä on tuntunut elää transvestiittina Suomessa sen enempää nyt kuin etenkään kirjan tapahtuma-aikaan 80- tai 90-luvuilla. Korsetti toi asian lähemmäs helppotajuisesti ja lempeällä otteella. Tärkeä tarina, jonka kaltaisia soisin ilmestyvän lisääkin.

Helmet-lukuhaaste: 9 (Kirjassa kohdataan pelkoja), 18 (Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja)

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Sain keväällä vanhalta kaverilta Whatsapp-viestin, jossa kertoi siskonsa julkaisseen kirjan. Tajusin pian hypistelleeni nimeä tajumatta kirjaa jo aiemmin, mutta koska Elm Streetin ja venäläisen kansanperinteen yhdistäminen rosoiseksi fantasiaromaaniksi tuntui mielestäni hölmöltä, kirja jäi hyllyyn. Suoramarkkinointi toimi ja aika nopeasti tajusin itse olevani se hölmö. Tämä nimittäin toimii. Viisto ja väkivaltainen Neonkaupunki on raadollinen ja lohduton - ja todellakin nielee sekä hahmonsa että lukijansa purematta. Ympäristön ja tihenevän tunnelman voi lukiessa melkeinpä tuntea ja haistaa. Toivoa ei ole, mutta silti eteenpäin on porskutettava ja pienistä hetkistä löytää jotain jatkamisen arvoista. Jos ymmärsin lopun oikein, yksi lempparipahistelijoistani on luvassa seuraavassa osassa. Maltan tuskin odottaa.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti), 45 (Esikoiskirja), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)

Pihla Hintikka: Hetken Pariisi on meidän

Hintikan esikoisromaanissa on melkeinpä kahden kirjan ainekset. Pariisin muoti- ja taidemaailmaa niin kimalluksineen kuin nurjine puolineen kuvataan kolmen naisen toisiinsa limittyvien tarinoiden kautta. Kirjan neljäs päähenkilö on Pariisi itse. Tarinat tasapainottavat toisiaan, mutta olisin mielelläni tutustunut naisiin paremmin ja sukeltanut syvemmälle jokaisen elämään. Myös kirjan lopussa kuvatut terrori-iskut olisivat mielestäni kaivanneet lisää tilaa. En silti valita, hyvin tämän parissa viihtyi. Hintikan kieli kaunista, tähtipölyyn on aina kiinnostava hetkeksi kurkistaa ja lyhyet luvut pitävät liian ahdistuksen loitolla.

Helmet-lukuhaaste: 35 (Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa), 37 (Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)