Keittokirjahaaste 13: Kotiruoka

Viime sunnuntaina halusin tehdä viemisiä Buffy-maratoniltaan ja löysin pakastimesta pyörimästä vielä pari pussia viime kesän raparperia. Silloin kutsutaan avuksi suomalaisten keittokirjojen ehdoton klassikko.

Kaisa Isotalo, Raija Kuittinen & Ragni Tennberg: Kotiruoka

Otava 1999

"Keittokirja kotia ja koulua varten"

60. painos (täysin uudistetun 48. painoksen 13. painos)

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1908

Painosten määrä kertoo kaiken tarpeellisen. Oman käsitykseni mukaan Kotiruoka-kirjan joku (tai useampi) painos löytyy käytännössä jokaisesta suomalaisesta kodista - tai ainakin pitäisi löytyä! Kirja sisältää kaiken tarpeellisen suomalaisesta arkiruuasta, eikä parempaa perusteosta ole vielä tullut vastaan. Kotiruoka on se kirja, josta minäkin joka kerta tarkastan, missä lämpötilassa makaronilaatikko pitikään paistaa ja miten se peruspullan resepti menikään.

Haasteeseen päätynyt resepti toimii hyvänä esimerkkinä toisesta minulle tyypillisestä tavasta käyttää tätä kirjaa: kaapissa on jotain tiettyä raaka-ainetta, mutta päässä ei ole mitään ajatusta, mitä siitä tekisi. Nyt siis kaipasin innostavaa raparperiohjetta, eikä sitä tarvinnut kauan arpoa.

Raparperijuoma

1½ l raparperipaloja

1 kanelitanko

2 l vettä

2 dl sokeria

hiven inkivääriä

Pane raparperit, kanelitanko ja vesi kattilaan. Keito noin 10 minuuttia. Siivilöi juoma. Lisää sokeri ja inkivääri. Jäähdytä ja tarjoa kylmänä janojuomana.

Arvio

Eipä paljon helpompaa voisi kesäisen juoman tekeminen olla. Mehu oli makeaa, mutta maku silti mukavan raikas ja kirpsakka. Maku vahvistui päivien mittaan ja keskiviikkoaamuna viimeistä lasia juodessani jouduin jo laimentamaan mehua vähän vedellä. Samalla sekä makuun että väriin tuli syvyyttä ja itse ainakin tykkäsin muutaman päivän maustuneesta mehusta enemmän kuin sunnuntaina tuoreeltaan juodusta, jolloin kaneli puski vielä läpi vähän liikaa. 

Tein siis pakastetuista raparpereista, mutta koska työkaverini uhkasi tuoda minulle tulevalla viikolla säkkikaupalla raparperia, taidan kokeilla seuraavaksi tuoreilla. Samalla mukaan voisi lorauttaa vähän sitruunaa. Maustuneempaan mehuun myös vissy voisi olla hyvä lantrinki.

---

Raparperijuoman myötä keittokirjahaaste jää määrittelemättömälle tauolle. En tykkää luovuttaa, jos olen johonkin projketiin ryhtynyt, mutta nyt ei oikeasti jaksa. Tällä hetkellä kiinnostaa lähinnä juustoleipien syöminen, enkä saa itse reseptien selaamisesta oikein mitään irti. Ensisijainen tavoite olisikin saada nyt syöminen tavallisille urille ja jatkaa sitten ehkä kirjojen selailua.

Kevään aikana kolme kirjaa löysi jo uuden kodin. Seitsemän odottaa vielä kokkausta ja tarkempaa arviointia haasteen merkeissä sitten joskus.

Keittokirjahaaste 12: Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirja

Tuli vieraita Etelä-Suomesta. Ehtoisa karjalaistunut emäntä päätti, että vähintäänkin yhtä fiinimpää leivonnaista pitää olla perustarjottavien rinnalla. Teoriassa hyvä.

Virpi Raipala-Cormier: Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirja

WSOY 1998

"Herkullisia, vaivattomia ja edullisia yrtein maustettuja ruokia ja leivonnaisia jokapäiväiseen ruoanlaittoon."

Sain tämän suomalaisen kasviskeittokirjallisuuden klassikon Frantsilan Kehäkukkaan ihastuneelta sedältäni peruskoulun päättymisen kunniaksi kesällä -98. Tänään vasta tajusin kirjan olleen silloin ihan uunituore tapaus. Aika hieno lahja!

Olen aina ihmetellyt kirjan kuvitusta, mutta tänään sekin selvisi kansilehdeltä: "Puupiirrokset Joh Gerardin kirjasta The Herbal or Generall Historie of Plantes (1636)". Ehkä vielä hienompaa!

Niin paljon kuin lahjaa eleenä jo teininä arvostinkin, olen kokenut kirjan aina tosi pelottavaksi. Tapanani onkin ollut sanoa, että tässä kirjassa on muuten hyviä ohjeita, mutta joka ikisessä on joku ainesosa, jota saa Intiasta täydenkuun aikaan. Haahaa, olinpa hauska.

Fakta kuitenkin on, etten vuonna 1998 kyllä oikeasti tunnistanut puoliakaan kirjassa käytetyistä yrteistä. Tai esimerkiksi tiennyt mitä on lehtikaali. Mielikuva oli kuitenkin harvinaisen sitkeä ja nyt olikin pysäyttävä tajuta, että ihan tuttuja juttuja tässä on. 

Nyt kun vähän sopeutuneemmin silmin tutki kirjaa, niin mielenkiintoisia reseptejä on vaikka kuinka. Esimerkiksi...

- Papulevite

- Porkkanavoi eli aurinkovoi

- Kurpitsa-basilikachutney

- Omena-minttuhyytelö

- Väinönputkilevite

- Hapankaalikeitto

- Lehtikaalikeitto

- Bernice Cormierin kasvis-omenakeitto eli Mulligatawny

- Linssimureke

- Hasselpähkinäpihvit

- Gluteenin eli vehnävalkuaisen valmistus & gluteenipaistos

- Lehtikaalikääryleet

- Kehäkukan yrttipullat (makea leivonnainen)

- Taatelileivokset

- Banaani-pähkinäleivokset

- Ruusuinen marjalikööri

Nohevimmat huomasivatkin sanat "gluteenin eli vehnävalkuaisen valmistus". Eli jos oikeasti en olisi pelännyt tätä kirjaa, seitan olisi tullut elämääni huomattavasti aiemmin kuin 2008 ja saattanut pelastaa monen monta hetkeä. Toisaalta olisinko uskaltanut yrittää tehdä mitään niin epäilyttävästi nimettyä silloin? Epäilen.

Mutta koska oli tosiaan tulossa vieraita, päätin leipoa. Ja lahjan antaja kun on Frantsilan lisäksi innoissaan ranskalaisesta kulttuurista, valinta oli helppo.

Ranskalainen hunajakakku

2 dl pehmeää hunajaa

1 1/2 dl voita tai öljyä

2 dl kermaviiliä

3 1/2 dl vehnäjauhoja, osa täysjyväjauhoja

2 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl pomeranssinkuorta

1 tl soodaa

Sekoita hunaja, rasva ja kermaviili keskenään. Sekoita myös kuivat aineet keskenään ja lisää rasvaseokseen. Sekoita tasainen taikina ja levitä se voideltuun kakkuvuokaan. Kypsessä kakkua 175-asteisessa uunissa 1 1/2 tuntia.

• Kakku on hyvin säilyvä. Samalla ohjeella saat myös täytekakun pohjan. Vähennä tällöin vehnäjauhojen määrää 3 dl:aan ja käytä vähemmän mausteita.
• Kokeile myös hunaja-porkkanakakkua. Lisää tällöin 1 1/2 dl porkkanaraastetta ja käytä mausteiden tilalla 1/2 tl muskottikukkaa.

Moni kakku päältä kaunis.

Arvio

Kuten ohjeista voi päätellä, kakku oli ihan idioottihelppo tehdä. Vaikeinta oli saada hunaja, öljy ja kermaviili sekoittumaan edes suurin piirtein nätisti. Unohdin tarkastaa, onko kaapissa neilikkaa. Ei ollut, joten laitoin tilalle kardemummaa ja muskottipähkinää. Maustekombossa ei ollut mitään vikaa, mutta kakku oli ihan överiäitelä, vaikkei tavallaan ollutkaan makea. Kummallinen kokemus. Asiaa ei auttanut, että varotoimenpiteistä huolimatta oudosti toimiva uunini poltti pohjan ihan kivikovaksi, mutta kakun sisus oli osittain vähän liian raaka. Harmittaa.

Nam nam!

Keskustelu:

- Onko se syötävää?

- On.

- Onko se pahaa?

- Ei.

- Onko se hyvää?

- En kommentoi.

Yhdessä mietittiin, että tuorejuustokuorrutus olisi voinut piristää kakkua kummasti. Porkkanavariaatiokin olisi varmaan kokeilemisen arvoinen. Onnistuneena versiona tämäkin olisi voinut hyvinkin olla omaan suuhun sopiva. Toinen vieraista otti nytkin lisää. Mutta loput taitaa valitettavasti mennä suoraan biojätteeseen kulkematta lähtöruudun kautta.

Vaikka kakku ei ollutkaan menestys, niin kyllä tämä kirja vielä käyttöön jää. 

Kiitos, Jaska-setä! Parempi 17 vuotta myöhässä kuin ei milloinkaan.

Keittokirjahaaste 11: Vegan

Tony Weston & Yvonne Bishop: Vegan 

Over 90 mouthwatering recipes for all occasions

Hamlyn 2004

Sain tämän joskus, kun Chocochilin Elina kävi läpi keittokirjahyllyään ja lahjoitti turhia pois. Kirja on toteutettu yhteistyössä vegaaniliiton kanssa ja se kyllä näkyy. Paitsi kivoja reseptejä, kirjassa on tiiviisti mutta kattavasti tietoa veganismista ja tarpeellisista ravintoaineista aina kuparista ja seleenistä eri B-vitamiineihin. Erilaiset "oudot" ruoka-aineet on myös esitelty juuston ja kananmunan korvikkeista, chlorellasta ja suklaasta siemeniin, hiivauutteeseen ja pektiiniin. Aloittelevalle vegaanille tai ruokavalionsa kanssa kamppailevalle siis varsin hyvä tietopaketti. Muutenkin ihan hyvä inspiraation lähde, vaikka onkin jäänyt minulla nollakäytölle.

Kirjasta tarttui silmään mm. nämä reseptit:

- Soyannaise eli soijamajoneesi

- Kermaiset sienipaahtoleivät

- Savutofunugetit paahtoleivällä

- Parsaletut

- Aprikoosi-punajuurikeitto

- Artisokkapizza

- Kookoscurry

- Vegaaninen haggis ja juuressose

- Taateli-luumubrowniet

- Schwartzwaldin kakku

- Aprikoosi-papaijakiisseli

Tylsä sanoa, mutta nyt raha ratkaisi. Touko-kesäkuussa erääntyy noin kaikki laskut ja tässä on ollut ja on tulossa kekkereitä jos jonkinlaisia. Valitsin siis jotain, mihin tarvitsi ostaa kaupasta mahdollisimman vähän raaka-aineita. Silloin linssit on aina varma valinta.

Linssi-saksanpähkinäpateella täytetyt kesäkurpitsat

Esivalmistelut: 15 minuuttia

Valmistus: 45-50 minuuttia

Neljälle

4 kesäkurpitsaa

1 rkl avokado- tai oliiviöljyä

1 rkl soijakastiketta

Patee

125g punaisia linssejä

½ sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2,5 dl kasvislientä

25 g saksanpähkinää hienonnettuna

1 tl omenaviinietikkaa

1 tl hiivauutetta

2 tl taatelia pilkottuna

1 rkl rypsiöljyä

1 tl soijamaitoa

1 tl hienonnettua timjamia

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Tee ensin patee. Laita keskikokoiseen kattilaan kylmää vettä, lisää linssit ja kiehauta.

2. Valuta linssit, huuhtele kylmällä vedellä ja laita takaisin kattilaan. Lisää sipuli, valkosipuli ja kasvisliemi, kiehauta ja keitä sitten miedolla lämmöllä 20 minuuttia

3. Valuta linssit uudestaan ja lisää sitten loput pateen ainesosan. Laita seos tehosekoittimeen ja aja sileäksi.

4. Leikkaa kesäkurpitsojen pohjasta ohut suikale, niin että ne pysyvät tasaisesti lautasella. Leikkaa yläpuolelta paksumpi pala, melkein päästä päähän. Irrota varovasti ja koverra kesäkurpitsan sisus lusikalla. (Voit pakastaa koverretut osat myöhempää käyttöä varten.)

5. Sekoita öljy ja soijakastike ja voitele leikatut pinnat seoksella. Paista noin 15 minuuttia. Täytä kesäkurpitsat pateella ja paista vielä 5-10 minuuttia.

6. Tarjoa salaatin, punasipulihollokkeen ja lämpimien kaurakakkujen kanssa.

Arvio

En ole ollut ravintoloissa perinteisesti kasvispateen ystävä, enkä siis ikinä yrittänyt tehdä sitä itse. Työläältä on ajatuskin tuntunut. Tämä linssiversio oli ihan pirun helppo valmistaa. Sotkua kyllä sai aikaan ihan kiitettävästi, eikä pateen ulkonäkö myöskään ollut erityisen houkutteleva. Tsekkaa jos et usko.

Muutenkaan ei ollut mitään rakettitiedettä tämän ruuan tekeminen eli sinällään ihan mukava lähestysmistapa vegaaniruokaan, jos sen kokee ongelmalliseksi. Tosin pakko sanoa, että täytteestä tuli kurjan mautonta ilman lisämausteita, joten tungin mukaan vähän savupaprikaa, cayennea, pippuria ja suolaa.

Mauttomuus tuskin johtuu kuitenkaan siitä, etten laittanut pateeseen hiivauutetta, kun teelusikallisen takia ei viitsinyt koko purkkia kaappiin ostaa pyörimään. Korvasin sen lopulla öljy-soijaseoksella. Samoin soijamaidon tilalla laitoin tilkan tavallista maitoa, koska soijamaidon jämät olivat menneet jo huonoksi. Pieni epävegaanisuus ei tässä tapauksessa haittaa, koska a) en ole vegaani ja b) söin joka tapauksessa lisukkeeksi varsin epävegaanista fetasalaattia.

Kuvasta huomaa, ettei pateen ulkonäkö ihan massiivisesti paistamalla parantunut. Rakenne oli kuitenkin yllättävän miellyttävä ja makukin hyvä: maistui mystisesti lapsuudelta ja lohturuualta, mutta en ihan saanut kiinni, miten ja miksi näin oli.

Huomionarvoista tässä kuitenkin on, ettei yksi tuollainen släibäre pidä nälkää kovinkaan kauan eli muutama tunti syömisestä oli jo aivan järjetön nälkä. Olisi kai pitänyt olla niitä kaurakakkusia.

Kirjan laitoin jo kirppiskasaan. Jospa se pääsisi jonkun muun kotona vähän aktiivisempaan käyttöön.

Keittokirjahaaste 10: Soijaa moneen makuun

Crème caramel -epäonnistumisen jälkeen kynnys tarttua soijakeittokirjaan oli aika korkealla, mutta tein sen kuitenkin.

Kurumi Hayter: Soijaa moneen makuun - terveellisiä ja maukkaita ruokaohjeita

Moreeni 2010 (alkuteos Soy for Health Cookbook 2001)

suom. Tuija Tuomaala

Muistan kun ostin tämän Kirjatorilta pikaselauksen jälkeen. Kotona selvisi, että tämä tosiaan on soijaa moneen makuun: odotettujen kasvisohjeiden lisäksi mukana on jonkun verran liha-, kana- ja kalareseptejä. Ja eihän siinä, hyvä idea on saada soija tutummaksi myös sekasyöjille. Itse en vain oikein löytänyt koskaan tästä kokattavaa, osittain siksi, että vieraampia ja vähän tarvitsemiani raaka-aineita esiintyy kirjassa paljon. En tiedä, onko ongelma käännöksessä vai kirjailijan asenteessa, mutta jotenkin raaka-ainetiedot tuntuvat muutenkin oudoilta ja puutteellisiltakin. Esimerkiksi hehkutetaan, että tofutaskut ovat nerokasta ruokaa, mutta missään ei kerrota a) mitä tofutaskut on tai b) mistä niitä saa.

(Yhdestä kuvasta päättelin, että kyseessä on soijaleikkeet tai joku niiden lähisukulainen, mutta varmuutta tästä ei ole.)

Jos raaka-aineet saa raavittua kasaan, itse ohjeet ovat helppoja seurata. Paitsi jos karamellin keittäminen tyssää jo ensimmäiseen vaiheeseen. Mutta ei mennä siihen enää.

Harkitsin esimerkiksi näitä reseptejä:

- Fusilli-soijapapusalaatti soijajogurttikastikkeen kera

- Tempe-kasvissalaatti pähkinäkastikkeen kera

- Thaimaalainen tofucurry

- Pinaatti-soijacurry

- Spagetti sienten, soijamakkaroiden ja pinaatin kera

- Soijafalafel

- Punakaali-soijamakkarapata

- Mausteinen avokado-paprikadippi

- Makeat uunibataatit

Kaipasin sunnuntaille jotain dagen efteriin sopivaa: ei liian raskasta, mutta suolaista, ravitsevaa ja sopivan keväistä. Ruokalistalle päätyi siis tofua, jonka marinoimisessa tapaan olla tylsä ja kokeilunhaluton. Yleensä olen käyttänyt tätä hyväksi havaittua reseptiä. Tällä kertaa testiin pääsi teriyaki.

Teriyakitofu

Teriyaki on japanilainen ruoka, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "kiiltäväksi grillattua". Teriyako-menetelmää voi käyttää moneen muuhunkin ruoka-aineeseen kuin tofuun. Japanissa se yhdistetään tavallisimmin kanaan.

4 hengelle

650 g kiinteää tofua noin 1,5 cm kuutioina

2 rkl auringonkukkaöljyä

6 rkl japanilaista soijakastiketta

4 rkl miriniä

4 rkl sokeria

pavunituja koristeluun

silputttu kevätsipuli koristeluun

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1. Valuta tofusta ylimääräistä vettä liinaan 3-4 minuutin ajan. Kuumenna öljy pannussa ja ruskista tofu kevyesti. Ota ruskistetut tofut pannusta ja valuta ne talouspaperin päällä.

2. Mittaa samaan pannuun soijakastike, mirin ja sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sen kiehua hiljaa muutama minuutti, niin että se sakenee.

3. Siirrä tofukuutiot takaisin pannuun ja paista niitä sekoitellen 1-2 minuuttia. Koristele ruoka pavuniduilla ja kevätsipulilla. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja tarjoa.

---

Koska kirjassa toistuvasti muistutetaan (reseptinmukaisten) soijaruokien keveydestä ja terveellisyydestä, siinä kerrotaan myös annosten energiasisältö. Tässä se vielä uteliaille:

Annos sisältää

energiaa 272 kcal / 1136 kJ

proteiinia 15 g

rasvaa 14 g

josta tyydyttynyttä 2 g

hiilihydraatteja 19 g

kuitua 0 g

kolesterolia 0 mg

natriumia 1295 mg

Arvio

Tämän tekeminen oli ainakin helppoa kuin mikä! Ja seesaminsiemenet ovat aina huippu juttu! Maustamaton tofu ei kuitenkaan ehtinyt kokkausajassa imeä itseensä ihan kauheasti makua, joten vähän enemmän potkua olisin soosiin kaivannut. Mutta eipä muuten valittamista ja ehdottomasti laitan reseptin korvan taakse. Pavunidut olisivat kruunanneet setin, mutta menihän se ilmankin. Lisukkeena söin parsakaalia ja tomaattia. Ihan kelvollisia nekin. Kevätsipulit sen sijaan olivat niin ätyjä, että jäivät syömättä. Pitänee suosiolla odotella kotimaisen kevätsipulin aikaa.

Ilmeisesti olen nykyään se tyyppi, joka syö pikkurapelissa tofua ja parsakaalia.
Ihan hyvin toimi. Ja söin illalla myös pakastepizzan, all is well.

Ihan toimivasta reseptistä huolimatta laitan kirjan kiertoon. Jos sen joku innostunut poimisi mukaansa vaikka lauantain kirpparilta.

Mutta mitä ihmettä minä teen loppupullolliselle miriniä? Voiko sitä käyttää vaikka sushimausteena?

Teriyakin jälkeen ollaankin sitten haasteen puolivälissä. Helpoimmat kirjat on käyty läpi ja oma innostus on huomattavasti vähenemään päin. Mutta ehkä se tästä vielä lähtee. Luovuttaakaan en malttaisi.

Keittokirjahaaste 9: Mastering the Art of French Cooking

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä tämän viikon keittokirjakokkaillut. Torstaina yritin tehdä soijakirjan ohjeella crème caramelia ja koko projekti kaatui jo karamellia tehdessä. Eilen päätin selättää haasteen yhden pelottavimmista etapeista eli Julia Childin klassikkokirjan ja pari yritystä sekin sitten lopulta vaati.

Julia Child, Louisette Bertholle & Simone Beck:

Mastering the Art of French Cooking

Alfred A. Knopf 1961/2009

En tiennyt mitään Julia Childista ennen Julie & Julia -elokuvaa, jonka Millan kanssa kävimme katsomassa Tampereella aikanaan. Ihastuin välittömästi, ja saman vuoden jouluna lahjapaketista pilkistikin sitten tämä kirja. Ajatus on ihana, mutta itse kirja on jäänyt vähemmälle käytölle, koska se ei varsinaisesti ole kasvisruokailijalle se kaikkein helpoin opus. Purjo-perunakeittoa eli potage parmentieria olen muutaman kerran kirjan reseptillä kuitenkin tehnyt ja onhan se nyt ihan älyttömän hyvää.

Kirjan ongelma on sen koko: omistamani kappale on mahdollisimman kevyeksi tehty paperback, mutta se on silti A4-kokoinen ja 700-sivuinen. Taitto on tiivis, eikä kuvia ole, joten selailu on aika hankalaa. Lisäksi mitat on tietysti jenkkimittoja ja annoskoot isoja eli jonkun verran aivojumppaa saa harrastaa, että ne saa käännettyä kotoisiksi grammoiksi ja pienemmälle syöjäporukalle sopiviksi. Ystävällisesti jokaisessa reseptissä kuitenkin listataan paitsi raaka-aineet, myös valmistuksessa tarvittavat astiat ja muut keittiövälineet!

Selailin reseptejä ja kasvislisäkkeiden kirjo on varsin hyvä, mutta soveltamatta onnistuvia pääruokia kirjassa ei ole. Hartkitsin pitkään ratatouillea, mutta koska en ole juurikaan ratatouillen ystävä, se ei tuntunut järkevältä. Piruuttani mietin myös myös kananmunia hyytelöitynä, mutta jääköön se odottamaan uskaliaampia hetkiä.

Onnekkaasti toukokuun alku tarkoittaa myös parsakautta. Ja kuinka sattuikaan, Lidlissä oli tällä viikolla tuore vihreä parsa supertarjouksessa 1,99€/puntti. 

Parsaa olen keittänyt monet kerrat, mutta salaisuus onkin soosissa - eli hollandaisessa, jota en ole ikinä viitsinyt tehdä itse. Julia ehdottaa tuoreelle parsalle kastikkeeksi monia eri hollandaisen variaatioita ja minua kutkutti eniten appelsiinilla höystetty Maltaise.

Appelsiini-hollandaisekastike
4-5 annosta
[parsalle ja parsakaalille]

3 keltuaista
1 rkl sitruunamehua
1 rkl appelsiinimehua
ripaus suolaa
2 rkl kylmää voita
0,75-1,5 dl sulatettua voita

3-4 rkl appelsiinimehua
appelsiininkuori raastettuna

Tämä kastike valmistetaan kuin tavallinen hollandaise, mutta siihen lisätään appelsiinia. Tee näin:

Vatkaa keltuaisia kunnes ne sakeutuvat, lisää sitten vatkaten nesteet ja suola. Lisää 1 rkl kylmää voita ja paksuunnuta seos matalalla lämmöllä. Vatkaa sekaan toinen ruokalusikallinen kylmää voita ja sitten sulatettu voi.

Viimeistele kastike vatkaamalla joukkoon appelsiinimehu lusikallinen kerrallaan ja lopuksi kuoriraaste.

Arvio

Tämä on kyllä oikeasti kevätruokaa! (Huom. ei kevyt, voin määrä takaa sen.) Hella näytti niin iloiselta väreissään, että innostuin ottamaan kuvan kesken keittelyn. Virhe. Kastike paakkuuntui heti, vaikka levyn lämpö oli mielestäni pienellä. Kokkiohjelmia seuranneena tiesin, että paakkuuntuva hollandaisekin on pelastettavissa, mutta se aika mikä kului googlettamiseen oli kastikkeen kannalta tuhoisa. Siispä uusi kananmuna erotteluun ja uusi yritys vielä pienemmällä lämmöllä. 

Kastiketta säätäessä tietysti keitin myös parsat ylikypsiksi, mutta en jaksa murehtia siitä, koska 

a) kukaan muu ei ollut tulossa syömään ja

b) normaaliolosuhteissa osaan kyllä keittää parsaa.

Jos paakkuuntumista ei lasketa, hollandaise osoittautui aika simppeliksi kaveriksi ja Julian ohjekin oli ihanan helppo seurata - minkä ei pitäisi olla yllätys, kun sehän taitaa olla tämän kirjan ja koko Julia Childin suosion salaisuus. Tosin todettakoon, että appelsiinimehun kanssa sopii olla varovainen. Itse lorautin sitä lopussa kastikkeeseen vähän liikaa, joten lopputulos oli vähän turhan hapokas. Sopi vielä jotenkin parsalle, mutta ei yhtään edelliseltä illalta tähteeksi jääneelle paistetulle lohelle.

Takapakkeineen ja itse aiheutettuine outoine makupareineen tämä oli kuitenkin ihan positiivinen kokemus. En usko, että jatkossakaan ihan superaktiivisesti kirjan resepteillä kokkailen, mutta ainakin sen sivuja kohtaan tuntemani pelko lieventyi taas roimasti. Ja ranskalaisten perusreseptien kohdalla tämä on kyllä oikeasti ihan lyömätön opus, soveltaminen olkoon sitten muiden kirjojen hommaa tai kotikokin omalla vastuulla.

Valmistin muuten myös parsan Julian ohjeiden mukaan, kun parsan käsittelystä oli ystävällisesti kirjassa harvinainen kuvakin. 

Keitin siis ensimmäistä kertaa sidottuna nippuna, yleensä olen lykännyt ne kattilaan uiskentelemaan vapaasti. Kyllähän siinä tunsi itsensä vähän oman elämänsä Bridget Jonesiksi, kun tajusi, että ainoa käyttökelpoinen naru on ihan muuhun tarkoitettua ompelulankaa. Lanka toimi ihan hyvin ja oli lisäksi mustaa eli katastrofilta vältyttiin, mutta onneksi sentään leikkuulauta toi tilanteeseen asianmukaisen turkoosin säväyksen.

Keittokirjahaaste 8: Oma reseptikirja

Keittokirjahyllyn ehdottomasti käytetyin kirja on Ikeasta muinoin hankkimani oma reseptikirja, johon olen laiskasti kirjoitellut hyväksi havaittuja ohjeita vuosien varrella.

Ne käytetyimmät sivut tunnistaa kyllä, se ovat kupruisia ja läikikkäitä. Sellaisia on mm. guacamole, amerikkalaiset pannukakut, perinteinen sima, Annikan browniet ja Maijan lasagne. Kirjan tärkein resepti on se ensimmäinen, iskältä saatu maailman paras perunalaatikon ohje.

Paljon on sellaisiakin, joita olen kasannut täyttääkseni kirjaa nopeammin (olen kärsimätön) ja unohtanut sittemmin. Valtaosa niistä on broilerireseptejä. Mene ja tiedä.

On siellä testaamattomia kasvis- ja kalapuolellakin, ja sellaiseen nyt tartuin. 

Kirjan sivuilta nimittäin löytyi palak paneer, se periaatteessa yksinkertainen kasvisannos, josta intialaistyyppisen ravintolan tason yleensä tunnistaa. Parhaimmillaan aivan huippua, pahimmillaan epämääräistä liejua. Ikinä ennen en ole yrittänyt tehdä sitä itse, enkä osaa yhtään sanoa, miten autenttinen tämä jostain jo unohtuneesta lähteestä taltioimani resepti on.

Palak paneer (pinaatti-halloumimuhennos)

500 g tuoretta pinaattia

2-3 rkl öljyä

2 keltasipulia silputtuna

3 rkl inkivääriraastetta

4 valkosipulinkynttä

1 rkl garam masalaa

vajaa 1 tl kurkumaa

200 g halloumia

50 g voita

vajaa 1 tl chilijauhetta

Huuhdo pinaatti + keitä nopeasti. Valuta + hienonna.

Kuumennaöljy, kuullota sipulisilppu, lisää inkivääri ja murskatut valkosipulit.

Lisää garam masala ja kurkuma. Kuumenna sekoittaen pari minuuttia.

Lisää pinaatti + kuutioitu halloumi. Kuumenna hiljalleen sekoittaen, kumoa tarjolle ja pidä lämpimänä.

Sulata toisessa kattilassa voi ja lisää chilijauhe. Valuta seos muhennoksen pinnalle, nosta tarjolle.

Arvio

Käytin pakastepinaattia ja halloumin tilalla Taverna Domyati -salaattijuustoa. Molemmat olivat ihan hyviä ratkaisuja. Huomionarvoista on myös, että kirjoittamassani reseptissä lukee raaka-aineissa kumina ja itse ohjeessa kurkuma. Uskoisin kurkuman olevan oikea vaihtoehto.

Olen tässä haasteessa pyrkinyt seuraamaan alkuperäistä reseptiä mahdollisimman kirjaimellisesti, mutta nyt oli pakko ottaa vapauksia. Suolaa ja pippuria lisäilin surutta. Johtuiko sitten pakastepinaatista vai mistä, mutta nestettä oli lisättävä runsaasti (vettä ja vähän limemehua). Sitten lisäsinkin jo ihan liikaa, joten oli pakko tupsautella mukaan maizenaa. Lopputuloksena oli aika kiva koostumus.

Riisiä en valitettavasti jaksanut keittää, joten soosin kaverina söin Lidlin valmista naan-leipää, joka ei ollut kovin hyvää. Muistaakseni joskus kiljoona vuotta sitten viimeksi ostamani Santa Marian leivät olivat parempia. 

Kokonaisuudessaan tämä oli kuitenkin ihan ok ruoka, 3/5. Parempaa ja huonompaakin olen syönyt ravintoloissa eli palak paneer -asteikollakin tämä on keskitasoa. Plussaa minut yllättäneestä vaivattomuudesta ja nopeudesta eli oikein passeli perjantai-iltaan.

Maun salaisuus on siinä chili-voiseoksessa, joka sitoo kokonaisuuden yhteen. Mielestäni maku (ja ulkonäkö) oli myös huomattavasti parempi seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä ja chili ronskisti sekoitettuna pinaattimössön joukkoon.

Hyväksi havaittuja palak paneer -ohjeita otetaan vastaan!

Keittokirjahaaste 7: Kasvisruokia

Maija autoili minut perjantaina ystävällisesti kaupoille. Ostin Lidlistä noin kaikki juustot ja muutenkin täydensin kaappia kaikilla huippujutuilla. Sieltä saa nykyään brittilän lempijuustoani Red Leicesteriä ja Double Gloucesteria myös. Oi onnea!

Ongelma? Flunssanaaman ei illalla tehnyt mieli mitään ostettuja ruoka-asioita. Tarve oli helposti sulavalle ruualle, joka lämmittäisi myös sisältä. Siispä päädyin keittokirjoja selaamaan.

Jenny Stacey: Kasvisruokia

Parragon 2004

Mukavan mutkattomasti nimetty Kasvisruokia kuuluu Parhaita ruokaohjeita -sarjaan. Käännöskirjalle ominaisesti mukana on suomalaisittain vähän epätyypillisiä reseptejä, mutta nyt kun tätä selaili, ihan hauskoja ideoita kyllä löytyy. Luulen, että tämä on jäänyt käyttämättä siksi, etten ostamisen aikaan tunnistanut raaka-aineita: reilu kymmenen vuotta sitten en salettiin tiennyt, mitä on bulgur. Tai että alfalfa tarkoittaa sinimailasen ituja. Ja varmaankin olin edelleen uskossa, että tofu on aina pahaa. Reilussa kymmenessä vuodessa on siis tapahtunut minulle paljon, mutta valitettavasti vähän on kirjallekin. Etenkin suomennos on vahentunut jonkun verran. Ei taida kukaan enää puhua munuaispavuista.

Kokeilemisen arvoisia reseptejä:

- Selleri-stilton-saksanpähkinäkeitto

- Härkäpapu-minttukeitto

- Rapeat perunankuoret

- Linssipatee

- Tofukokkeli paahtoleivällä

- Bulgurilla täytetyt munakoisot

- Sieni-pinaattisarvet

- Alfalfa-punajuuri-pinaattisalaatti

- Kahvivanukas

- Hedelmäinen leipävanukas

- Suklaa-tofu-juustokakku

Ravinnontarve oli kuitenkin sen verran spesifi, että piti hylätä kaiken maailman stiltonit ja mennä peruslinjalla.

Paprika-chilikeitto

Neljälle

Ainekset

225 punaista paprikaa viipaleina, poista siemenet

1 sipuli viipaleina

2 valkosipulinkynttä murskattuna

3 dl paseerattuja tomaatteja

6 dl kasvislientä

2 rkl silputtua basilikaa

tuoretta basilikaa koristeluun

1. Laita paprikat isoon kattilaan sipulin, valkosipulin ja chilin kanssa. Lisää joukkoon paseerattu tomaatti ja kasvisliemi ja kiehauta hämmentäen hyvin.

2. Vähennä lämpöä ja hauduta 20 minuuttia tai kunnes paprikat pehmenevät. Valuta, mutta ota keittovesi talteen ja laita kasvikset sivuun.

3. Painele kasvikset siivilän läpi lusikalla. Ne voi myös soseuttaa yleiskoneessa.

4. Siirrä kasvissose puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon ottamasi keittovesi. Lisää joukkoon basilika ja kuumenna hyvin. Koristele keitto tuoreella basilikalla ja tarjoile.

Muunnos

Tämä keitto maistuu myös kylmänä, kun siihen sekoitetaan 1,5 dl maustamatonta jogurttia.

Vihje

Basilikaa kannattaa kotona ruoanlaittoon. Se menestyy ikkunalaudalla.

Arvio

Keitossa oli hauskan täyteläinen koostumus, vaikka rasvaa tai kermaa siihen ei laitettukaan. Vähän kyllä tuntuu huijaukselta käyttää haasteeseen näin helppoa reseptiä, mutta toisaalta: en muista, olenko ikinä tehnyt itse paprikakeittoa ja menelmätkin olivat minulle osittain uusia (kattilakikkailu, siivilän läpi pusertelu). Vaikka myönnettäköön, että juuri niissä kohti saatoin nytkin vähän oikaista.

Annoskoot voivat hämätä. Puolitin ohjeen ja oletin saavani kaksi annosta, ja ehkä alkuruoka-asteikolla niin olisi ollutkin, mutta minä vedin kyllä kipeänäkin koko satsin pääruuaksi ihan itse. Kyytipoikana meni sitten paistopistesämpylä Red Leicesterillä ja hyvä niin. Laskin nimittäin pikaisesti, että keitossa oli kokonaisuudessaan ehkä 115 kaloria. Ei sitä kipeänäkään viitsisi pois kokonaan kuihtua.

Sanon kyllä, että tämä kaipaa ehdottomasti lisää chiliä! Ainakin jos makuaisti ei ole ihan normaalikuosissa! Vai oliko syynä se, että lähikaupan valikoimista löytyi vain punaista chiliä? Kumminkin. Paprikan paahtaminen toisi varmasti mukavan vivahteen makuun. 

Tällaisenaankin soppa kuitenkin vastasi tarpeeseen ihan hyvin. Lemppari flunssantorjuntaruokanani pysyy kuitenkin Chocochilin kookos-tofukeitto.

Kirja on ollut hyllyssäni monta monituista vuotta, enkä kerta kaikkiaan meinaa muistaa sen olemassaoloa, vaikka resepteissä ei olekaan mitään vikaa. Joutaa kiertoon.

Kettokirjahaaste 6: The Accidental Vegetarian

Jännästi se hedari taittui sunnuntain edetessä lenssuksi ja olo on sen jälkeen ollut aika puolinainen. Skarppaukset olen varannut työajalle, vapaalla olen jumitellut. Kunnes tänään sitten piti poistua kesken iltapäivän kotiin.

Jännästi ei myöskään ole mieli tehnyt kirjoittaa ruuasta, kun ei erityisemmin tee mieli syödäkään mitään. Mutta yritänpä kuitenkin perjantain makumuistojen pohjalta.

Simon Rimmer: The Accidental Vegetarian - Delicious Food Without Meat

Mitchell Beazley 2010

Ostn tämän Amazonin lahjakortilla syksyllä 2011. Blogin arkiston perusteella olin siitä alussa ihan innossani, mutta kun en korkannut kirjaa heti, en näemmä tehnyt sitä myöhemminkään. Alan huomata kaavan keittokirjakäyttäytymisessäni: jos reseptissä on paljon raaka-aineita, pelkään niiden olevan vaikeita ja kalliita. Englanninkielinen resepti tekee niistä vieläkin vaikeampia lähestyä. Mutta tämänkin kirjan kohdalla huomasin olevani kovin väärässä, kun oikeasti aloin purkaa reseptiä osiin. Esimerkiksi valitsemaani reseptiä varten jouduin ostamaan peräti korianteria, minttua ja tomaatteja.

Vannoutuneesta lihansyöjästä vegeravintolan omistajaksi päätynyt Rimmer on kehittänyt reseptejä, joissa on hauska näkökulma ns. perinteiseen kasvisruokaan. Kirjassa on siis paljon reseptejä, jonka tyyppisiin en ole törmännyt missään muualla. Kivaa on myös, että jokaisen reseptin alussa Rimmer kertoo muutamalla lauseella, miksi tykkää kyseisestä ruuasta ja miten sen elämäänsä löysi. Taustatarina tekee erikoisemmistakin resepteistä helpompia ja tavallisemmista perusteltuja.

Selatessa pistin ylös mm. nämä reseptit:

- Mausteinen paprikahummus ja flat bread korianterinsiemenillä

- Panzanella

- Lämmin kreikkalainen salaatti ja persiljapestoa

- Kikherneitä coronation-tyyliin ja perunasalaattia

- Sieni-rarebit

- Banaanidahl

Ennen perjantain teatteria tarvittiin kuitenkin jotain suht nopeaa ja täyttävää, enkä ollut vähään aikaan tehnyt mitään pastaruokaa (mitä ihmettä? elän pastalla!). Marokkolainen spagetti siis valikoitui kokeiltavaksi.

Marokkolainen spagetti 
(vapaa suomennos)
4 annosta

300 g spagettia
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
8 tomaattia pieneksi pilkottuna
1 tl kanelia
1 tl juustokuminaa
hyppysellinen kurkumaa
100 g paahdettuja mantelilastuja
100 g kikherneitä
puntti tuoretta persiljaa ja korianteria pilkottuna
kourallinen tuoreita mintunlehtiä pilkottuna
suolaa ja pippuria

1. Keitä spagetti ohjeen mukaan (jätä al denteksi).

2. Lämmitä sillä aikaa öljy isossa paistinpannussa ja kuullota sipuli & valkosipuli pehmeiksi.

3. Lisää tomaatit, kaneli, juustokumina ja kurkuma. Hauduta keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes tomaatit hajoavat.

4. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mantelit ja kikherneet.

5. Valuta pasta ja jaa se neljälle lautaselle. Kääntele yrtit kastikkeeseen ja sekoita pastan kanssa.

Arvio

Säätämättä vegaaninen! Pisteet siitä. Valmistelut pilkkomisineen ja paahtamisineen veivät tässä eniten aikaa ja energiaa. Kun ne oli hoidettu, itse kastike syntyi melko vaivattomasti.

Ruuan tuoksu lupasi paljon: kanelin ja juustokuminan yhdistelmä tuoksui nimittäin ihan järjettömän hyvältä. Olisi kuitenkin annosta puolittaessa kannattanut laittaa vielä rohkeammin kaikkia mausteita, että kokemus olisi siirtynyt myös lautaselle. Lisäsin myös kikherneiden määrää, että ruuassa olisi vähän enemmän proteiinia ja niitäkin olisi kannattanut maustaa erikseen. Mutta mantelit oli ihan huippulisä! 100 grammaa on kuitenkin aika reilusti eli leikkasin vähän niiden määrää, ettei kopputuloksena olisi pelkkää mantelisoosia.

Muutenkin tässä ruuassa kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Jos kastiketta pitää haudutella 20 minuuttia, ei varmaankaan kannata laittaa pastaa kiehumaan ensin, vaikka ohje sanoisi mitä. Kastike kannattaa tehdä melkein valmiiksi ja sitten keittää pasta, koska vaikka toiminkin järkevässä järjestyksessä, pasta ehti jäähtyä eli se piti nakata kastikkeen kanssa pannulle, jolloin se taas ehti ylikypsyä. Ensi kerralla vielä viisaampana.

Panzanella, rarebit ja coronation-kikherneet menevät tästä kirjasta vielä varmasti testiin myöhemmin.

Keittokirjahaaste 5: Suolaiset ja makeat piirakat

Ehdin reissusta huolimatta viime viikolla viettää vielä toisenkin keittokirjahaastekelpoisen kokkailutuokion. Sen myötä olen siis toistaiseksi edellä aikataulusta. Maagista!

Suolaiset ja makeat piirakat

Gummerus 2007

(Alkuteos Tart - Sweet and Savoury Recipes 2004, suom. Kirsi Tuittu)

Nimensä mukaisesti tämä kirja sisältää suolaisten ja makeiden piirakoiden reseptejä arkeen ja juhlaan. Kyseessä on käännöskirja, joten olen vierastanut vähän raaka-aineita ja erilaisia taikinoita, vaikka kausittain tuleekin leivottua paljonkin jos jonkinlaisia piirakoita. Ehkä kirjasta tulisi lähestyttävämpi, jos alusta löytyisi vaikka "helposti sovellettava kasvispiirakka" ja sitten vasta sukellettaisiin sardinien, ankan ja Gran Marnier'n maailmaan. Plussaa kuitenkin kattavista yleisohjeista, jotka esittelevät niin välineet, työvaiheet kuin erilaiset koristelutekniikatkin!

`

Harkitsemiani reseptejä:

- Munakoiso-tomaatti-halloumipiirakka

- Punajuuri-camembertpiirakka

- Homejuusto-purjopiirakka

- Tarte Tatin salottisipulista

- Ranskalainen omenatorttu

- Luumu-sitruunapiirakka

- Aprikoosipiirakka

- Vadelma-mantelipiirakka

- Viikunapiiraat

Pääsiäissunnuntain päivällistreffeille oli kuitenkin napsahtanut jälkkärinakki, joten päädyin makean piirakan pariin. Ajatuksissani pyöri ranskalaistyyppinen sitruuna-marenkitorttu ja kirjasta löytyi siihenkin sopiva resepti. Ei sinällään ihme, sellainen piiraiden klassikko on kyseessä. Mutta klassikko tai ei, en ole ikinä ennen tehnyt marenkikakkua, joten taisi olla korkea aikakin.

Täyte näyttää epäilyttävästi vaahtokarkkimassalta tai kreemiltä.

Sitruunamarenkipiirakka

Marenki onnistuu parhaiten, kun vatkaat munanvalkuaiset puhtaassa, kuivassa kulhossa. Monet lisäävät vaahtoon hyppysellisen suolaa tai muutaman tipan sitruunamehua.

Valmisteluun: 35 minuuttia + taikinan lepoaika

Paistamiseen: 50 minuuttia

Uuninlämpö: 200*C

Annoksia: 6

175 g makeaa murotaikinaa

25 g maissitärkkelystä

100 g sokeria

1,5 dl vettä

2 sitruunan raastettu kuori

1 sitruunan mehu

25 g voita

2 munankeltuaista

Marenki:

3 munanvalkuaista

175 g sokeria

1. Valmista taikina [käytin kirjan reseptiä]. Kauli taikina ja painele se syvään, halkaisijaltaan 20 cm:n piirakkavuokaan. Anna taikinan levätä viileässä ja esipaista sitä sitten 20 minuuttia.

2. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kasarissa. Lisää joukkoon vesi, sitruunankuori ja sitruunamehu. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes täyte on saonnut paksuksi ja tasaiseksi. Nosta kasari liedeltä ja lisää voi. Anna jäähtyä hetken.

3. Vatkaa keltuaiset. Lisää keltuaisten joukkoon 2 rkl täytettä ja kaada seos takaisin kasariin. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes täyte on saonnut lisää. Kaada seos piirakkapohjalle. Paista piirakkaa vielä 15 minuuttia, kunnes täyte on kiinteää.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon 1 rkl sokeria vatkaten ja kääntele loput sokerista sekaan. Levitä vaahto kauttaaltaan täytteen päälle. Paista piirakkaa vielä 10 minuuttia tai kunnes marenki on ruskistunut.

Keltuaisen ja valkuaisen erottelu on kumman tyydyttävää puuhaa.

Arvio

Koska kerrankin pyllyynnyin tekemään murotaikinankin itse, piirakan tekemisessä tuntui olevan loputon määrä vaiheita. Koska tein piirakan ohjetta laakeampaan vuokaan - ja uunini polttaa piirakkapohjat ihan joka kerta - paistoajat vaativat vähän kikkailua ja reunat kärähtivät mureaksi keksiksi silti. Muuten ei varsinaisesti valmistamisen suhteen valittamista: ohjeet olivat selkeät eikä marenkipäällys ollutkaan mitään salatiedettä. Lopputuloksestakin tuli varsin sievä, vaikkei isommasta vuoasta johtuen ollutkaan yhtä muhkea kuin reseptin kuvassa.

Annospala valitettavasti näyttää pienemmältä kuin on.

Mutta sitten se tärkein: tästä ohjeesta ei sitten tule kuusi palaa. Ehkä 10, jos makeannälkä on valtaisa, ennemmin vaikka 12. Koska voi hyvä ihme, miten yliäitelä piirakka tästä tuli. Odotin ihanaa sitruunaista piirakkaa, jonka kirpsakkuutta marenki vähän leikkaisi. Lopputulos oli kuitenkin yltiömakeaa täytettä vielä makeammalla kuorrutteella. Tietysti Marko vielä ohjetta mukaillen leikkasi meille kaikille jälkkäriksi laivan kokoiset palat, joten ähky ja sokeriöveri oli taattu, eikä ruoka tuntunut sulavan mahassa ollenkaan. Alle syödyllä juuresvoittoisella ja jättimäisellä päivällisellä ei luonnollisesti ole osuutta asiaan.

Mutta mikäs sen leppoisampi tapa viettää laatuaikaa ystävien kanssa kuin lattialla maaten ja turvotusta valittaen? Siinä vierähti ainakin tunti, pari!

Koff kruunaa kattauksen.

Eli kun seuraavan kerran tartun marenkipuuhiin, leikkaan ohjeen sokeria ja reilusti. Tämä piirakka löytyy muuten makeiden reseptien arkiosastolta. En ehkä uskalla kokeilla juhlareseptejä ikinä. Kuinka monta vaihetta niissä enää voi olla?

Sen sijaan voisin kyllä kokeilla vegaanista marenkia, jonka reseptiin törmäsin vastikään. En tiedä, miten se soveltuu piirakkaleivontaan, mutta kokeilemisen arvoinen asia joka tapauksessa. Täytteessäkään kananmuna ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys.

Keittokirjahaaste 4: Smoothiet ja mehut

Lähden huomenna suoraan töistä pääsiäisreissuun ja muutenkin olen ehtinyt olla kotona tällä viikolla aika vähän. Keittokirjahaasteessa mennään siis helpoin edellä.

Ruokasuosikit: Smoothiet ja mehut

Parragon / Big Sur Oy 2010

Ostin tämän joskus heräteostoksena Suomalaisen kirjakaupan kampanjatuotteena ja muistankin silloin innosta piukeana tehneeni heti kookoksisen vesimelonismoothien. Hyvää muistaakseni oli, mitä nyt melko kermaista. Sen jälkeen kirja on saanut maata hyllyssä. Kirja on kiva ja kompakti, ohjeita on laidasta laitaan ja ne ovat sopivat tiiviitä. Lisäksi joka ikisestä ohjeesta löytyy kuva, joka kerrankin vastaa verrattain hyvin myös lopputulosta. Mukavan konstailematonta! 

Olen tehnyt elämässäni ihan kiitettävän määrän erilaisia pirtelöitä ja smoothieita, joten päätin valita sellaisen reseptin, jollaista en itse tulisi ikinä improvisoineeksi. Raaka-aineissa ei ole siis kyse huonosta aprillipilasta.

Miksi tässä on ihan erilaiset värit? Kirjan kuvassa juoma ei ole noin kellervä.
Eikä pöytäliinanikaan valitettavasti hehku enää noin vihreänä.

Aamusmoothie

kahdelle

2,5 dl appelsiinimehua (käytin tuorepuristettua)

1,25 dl maustamatonta jogurttia (käytin turkkilaista)

2 munaa

2 banaania pakastettuina viipaleina

2 pientä banaania

1. Kaada appelsiinimehu ja jogurtti tehosekoittimeen ja sekoita varovasti.

2. Lisää munat ja jäätyneet banaaniviipaleet ja sekoita tasaiseksi.

3. Kaada seos laseihin ja koristele banaaneilla.

Arvio

En nyt erityisemmin ihastunut kananmunapirtelöön, mutta kieltämättä olin vähän pettynyt, ettei tämä ollut omituisempi kokemus. Maku oli hennon banaaninen ja tuorepuristetun appelsiinimehun myötä vähän (mutta vain vähän) kirpsakka. Ihan kiitettävän tuhti tapaus jugurtteineen ja munineen kumminkin. Söin iltavuoron takia aamupalan normaalia myöhemmin ja lounasnälkä oli sopivasti kolmisen tuntia myöhemmin. Eli sanoisin jonkinlaiseksi menestykseksi. Ehkä teen tätä vielä joskus, kun ei voi syödä paljon, mutta pitää jaksaa vähän pitempään!

Pikkubanaania en muistanut koristeeksi ostaa :(

En omista mehulinkoa ja smoothieiden kanssa olen aika kokeilunhaluinen muutenkin, joten minulle tämä on vähän turha kirja. Jos joku kaipaa lisäinspiraatiota juotaville herkuille, kirja pääsee luotani kiertoon. Halukkaat uudet omistajat voivat ilmoittautua kommenttiboksissa!

Keittokirjahaaste 3: Alaston kokki

Tällä viikolla oli kokkausinspiraatio karussa ja meinasin jättää haasteen hetkeksi lepäämään. Sitten tapahtui torstain kevätaurinko ja yhtäkkiä löysin itseni kaupasta ostamassa tuoretta luomupersiljaa (vihaan persiljaa).

Jamie Oliver: Alaston kokki

WSOY 2002

(Alkuteos The Naked Chef 1999)

Ostin tämän kirpparilta joskus pari vuotta sitten, mutta käyttö on jäänyt kokonaan väliin. Vähän harmi, koska kirja on oikeasti aika inspiroiva, enkä yhtään ihmettele, että Jamie pompahti sillä suoraan maailmanmaineeseen. Ihan tavan talliaisen arkiruokaa kirjassa ei kuitenkaan ole. Alussa Jamie listaa ehdotuksensa ruokakomerosi perusvalikoimaksi ja haluaisinpa nähdä sen tuttavani, jonka kotona on aina kolmea eri sinappia, viittä eri pastaa, kuivattuja tatteja, kuudenlaisia papuja ja anjovista. Näin esimerkiksi. Tästä johtuen reseptit eivät välttämättä tunnu erityisen helposti lähestyttäviltä ja vaivattomilta, vaikka sellaisia oikeasti ovatkin.

Selailun perusteella sanoisin tämän kirjan vahvuuksien olevan pasta- ja kalareseptit, joita on jos jonkinlaisia. Ansiokkaasti Vuokko Tarpilan käännöksissä on kerrottu, millä kalalla Jamien valinnat voi helposti korvata, mikä onkin kiva. Ainakaan tuossa Metropolin K-kaupassa en ole kovin usein nähnyt keltajuovamulloa, koljaa, rauskua tai pietarinkalaa. Kirja on täynnä kuvia nuoresta ja vielä kovin kapoisesta Jamiesta sekä kauniista ruoka-annoksista, ja olenkin itse asiassa varma, että sanakirjassa on sanan "ruokaporno" kohdalla tämä kirja (tavan pornoa ei löydy, eikä Jamie ole alasti).

Merkkasin itselleni ylös mm. seuraavat reseptit:

- Rapu-simpukkaliemi nuudeleilla, mustapavuilla, korianterilla ja limetillä höystettynä

- Ricotta-tuoreyrtti-parmesaanitäytteiset pinaattitorellinit

- Farfallea artisokka-parmesaani-valkosipuli-kermakastikkeessa

- Uunissa paistetut turskapihvit persiljan, oreganon, chilin ja limetin kera

- Uunissa kypsennettyjä latva-artisokkia, kirsikkatomaatteja, timjamia ja basilikaa

- Marinoidut kahviherneet chilin, sitruunan ja persiljan kera

- Rosmariinilla ja valkosipulilla höystetyt linssit

- Papu-pancetta-rosmariinirisotto

- Mausteinen kurpitsarisotto timjamin ja mascarponejuuston kera

- Mausteinen couscous

- Olutleipä

- Helppotekoinen suklaapiirakka

Hakusessa oli tällä kertaa ruoka, jonka voi tehdä valmiiksi odottelemaan ennen jumppaa, joten ihanat pastareseptit jäivät toiseen kertaan. Kuka on tullut ajatelleeksi, että munakoisosta voisi tehdä sosekeittoa? En minä ainakaan.

Kermainen munakoisokeitto cannelinopapujen ja ricottajuuston kera

6 annosta

300 g cannelinopapuja yön yli liotettuna

4 isoa munakoisoa

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1-2 pientä kuivattua punaista chiliä hienonnettuna (poista ensin siemenet)

1 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna

1 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

5,5 dl kana- tai kasvislientä

250 g tuoretta ricottajuustoa

suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

neitsytoliiviöljyä

Huuhtele liotetut pavut. Pane ne kattilaan, kaada päälle sen verran vettä, että pavut peittyvät, kiehauta vesi ja hauiduta papuja sen jälkeen noin tunnin ajan tai kunnes ne ovat pehmeitä.

Pistele munakoisojen pintaan veitsellä reikiä, nosta ne uunipellille ja paahda niitä kokonaisina uuinissa 250 asteessa noin 40 minuuttia.

Kuumenna oliiviöljy syvässä kasarissa ja freesaa siinä valkosipulia, chiliä, basilikaa ja persiljaa, kunnes valkosipuli on pehmennyt, mutta ei vielä saanut väriä. Halkaise paahdetut munakoisot ja raaputa hyväntuoksuinen sisus kasariin. Lisää joukkoon keitetyt pavut ja liemi. Kiehauta ja hauduta sitten aineksia 20 minuuttia. Ota puolet keitosta erilliseen kulhoon, soseuta se ja kaada takaisin kasariin. Sekoita hyvin ja mausta keitto suolalla ja pippurilla. Keiton tulee olla kermaisen pehmeää ja melko sakeaa. Sekoita lopuksi keittoon pieneksi paloiteltu ricottajuusto.

Valuta ennen tarjoilua kunkin ruokailijan keittokulhoon hieman hienoa, pippurista neitsytoliiviöljyä ja tarjoa keitto lämpimän, rapean maalaisleivän kanssa.

Arvio

Olin ensin ymmälläni: mitkä ihmeen cannelinopavut? Internet onneksi kertoi, että kyseessä on voipavut eli ne ihan tutut isot valkoiset pavut. En alkanut tällä aikataululla liottelemaan, vaan käytin purkkivalmista tavaraa. Kasvisliemikin tuli kuutiosta, vaikka Jamie toki kehottaa tekemään liemen itse. Koin myös S-marketin juustohyllyllä oikosulun ja onnistuin ostamaan kypsytettyä ricottaa. Luovasti siis soseutin koko helahoidon juustoineen päivineen ja toimi ihan hyvin niinkin.

Pikaruokaa tämä ei ollut, mutta muutoin mutkaton tehdä. Ja olipa ihan pirun hyvä soppa! Melko tuhtia tavaraa, kiitos papujen. Tällä keitolla pysyy nälkä poissa vähän pidemmänkin aikaa.

Itselleni tein keiton kaveriksi pannulla valkosipulileipää, Marko söi tuoretta kauralimppua sellaisenaan. Molemmat tykättiin keitosta kovasti, Marko tällä kertaa poikkeuksellisesti minua vuolassanaisemmin, vaikkei edes kauheasti tykkää munakoisosta (kodeiiniyskänlääkkeellä voi olla osuutta asiaan).

Nauratti alkuun ohjeen tarkka sanamuoto "raaputa hyväntuoksuinen sisus", mutta jumankekka, että kokonaisina läpipaahdetut munakoisot tuoksuivat hyvältä. Tuoksu jäi myös ilahduttavasti leijailemaan keittiöön tunneiksi. Se teki tästä keitosta jo kokeilemisen arvoisen.

Persiljanvihaajan lautanen!

Ainoa miinus ulkonäöstä: tuore munakoiso on valokuvauksellinen tapaus, mutta sisus ei ole kovin esteettistä eli keiton väri on aika kamala. Sitäkin voi onneksi piristää tuoreilla yrteillä. Ja oliiviöljyllä. Ei nimittäin kannata unohtaa lopun oliiviöljysilausta. Jamien kotikieltä lainatakseni, it makes all the difference.

Tiivis arvio 

Hyväääää! Teen toistekin, mutta silloin ostan tuorejuustoa. Ja leivon olutleipää kaveriksi.

Keittokirjahaaste 2: Martan kasviskeittiö

Viime viikolla kokkasin äidiltä saamastani kirjasta, tällä viikolla nappasin Markon äidin joitain vuosia sitten joululahjaksi antaman Martan kasviskeittiön

Martan kasviskeittiö

Marttaliitto ry 2011

Erinomainen peruskirja jokaiseen keittiöön: sopii aloittelevalle vegekokille mutta myös kaltaisilleni ihmisille, joilla on välillä vaikeuksia keksiä niitä ihan tavallisia arkiruokia (miten se onkin niin vaikeaa?). Hyvänä bonuksena paljon tietoa kasvisruokavaliosta ja ravintoaineista, ateriaehdotuksia ja jopa tietopaketti siitä, miten kasvisruokavaliota voi soveltaa eri-ikäisille lapsille vauvasta alkaen. Huomionarvoista on myös, että reseptit on jaettu vuodenajoittain eli kausituotteiden hyödyntäminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Selaillessa keskityin talvi- ja kevätosioihin.

Silmiin tarttui muun muassa tällaisia vaihtoehtoja:

- Thaimaalainen sieni-kookoskeitto

- Peruna-kasvispyörykät

- Welsh rarebit

- Hernerouheletut

- Savutofu-pähkinäkastike

- Kasvis-klubileivät

- Vegaanin juhlakakku

En tiedä, mistä puutostilasta kertoo, mutta olen halunnut nyt loppuviikosta syödä koko ajan saksanpähkinöitä. Sillä logiikalla kokkauslistalle päätyi siis kirjan kanttakin koristava ruoka.

Ruusukaali-saksanpähkinävuoka

500 g (pakaste)ruusukaalia

4 dl vettä

2 rkl voita tai öljyä

1 pussi saksanpähkinöitä (70 g)

2 dl ruokakermaa

1 ½ juustoraastetta

ripaus musta- tai valkopippuria

Keitä ruusukaalit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, pakasteruusukaaleja noin 4 minuuttia, tuoreita muutama minuutti enemmän. Valuta vesi pois.

Kuumenna rasva paistokasarissa, lisää ruusukaalit ja sekoittele hetki. Lisää karkeaksi rouhitut saksanpähkinät. Kaada ruusukaali-pähkinäseos voideltuun uuninkestävään vuokaan.

Kiehauta ruokakerma. Lisää puolet juustoraasteesta. Sekoita, kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla. Kaada seos vuokaan. Ripottele päälle loppu juustoraaste. Kuorruta 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Arvio

Helppo ja nopea tehdä, hyvä perusgratiini, johon pähkinät toivat uudenlaista suutuntumaa. Koska kermassa pannulla haudutettu ruusukaali on ollut jo pitempään talvikauden lempiruokiani, tämä maistui tutulta ja lohturuualta. Olin koko torstain mahakipuisa, joten en jaksanut laittaa mitään erityistä lisäksi. Syötiin siis gratiinia ruissämpylöiden kaverina.

Omia kehitysehdotuksia: kauniimpi uunivuoka, vahvempi juusto, proteiinilisäke. Ruusukaalia vierastavan Markon kehitysehdotus: jotain muuta kaalia. Itsekin luulen, että parsakaali olisi pähkinöiden kanssa gratiinissa hyvää, mutta kukkakaalia en tähän laittaisi. Vaikka ei siis mennytkään ihan nappiin, luulen, että tämä resepti jää jossain muodossa minulla käyttöön.

Tein itse asiassa Martoilta myös toisen reseptin, jossa oli myös saksanpähkinöitä. Torstain vatsavaivat kummittelivat edelleen lauantaina ja kaipasin töihin kevyttä mutta täyttävää lounasta. Testiin meni siis hyvältä kuulostava salaatin tapainen ratkaisu.

Kvinoa-omenasalaatti

1 ½ dl kvinoaa

½ kurkku

2 hapanta omenaa

5 rkl murskiattuja saksan- tai hasselpähkinöitä

tuoretta basilikaa

Kastike:

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

¾ tl suolaa

mustapippuria

1 rkl valkoista balsamicoa

Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä hyvin. Paloittele kurkku ja omenat. Hienonna basilika. Sekoita kaikki ainekset kvinoan kanssa. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää salaatin joukkoon.

Arvio

Tästä ruuasta ei ole kuvaa, koska en ole ehkä koskaan ennen syönyt näin rumaa ruokaa. Kirjan kuvassa ruoka näytti ihanalta, mutta valmis ei vastannut oletusta millään tavalla. Ihmekö tuo. Kuvassa esiintyi kurkun, saksanpähkinän ja basilikan tilalla paprikaa, persiljaa, paahdettuja cashewpähkinöitä ja bonuksena vielä punasipulia. 

Valmis ruoka oli myös itse asiassa vähän pahaa, osittain siksi että onnistuin keittämään kvinoan vahingossa puuroksi. Lisäksi reseptissä on kastiketta suhteessa kvinoaan ihan liian vähän, joten sitä oli pakko jatkaa. Luulen myös, että kuvan paprikalla, persiljalla, punasipulilla ja cashewpähkinöillä olisi tullut paitsi esteettisempi, myös huomattavasti paremman makuinen kokonaisuus. Tämä oli siis kaikin puolin huti, mutta toimi sentään lounaana niin, että oli juuri sopivaan aikaan seuraavan kerran nälkä - eli normipäivää ajatellen aivan liian aikaisin.

Hölmö salaattivalinta ei saa minua silti vielä laittamaan marttakirjaa kiertoon, sen verran hyvä perusteos on kyseessä. Suosittelen erityisesti lahjaksi omilleen muutavalle tai ruuanlaittoa muuten opettelevalle.