haaste paketissa

Markolla oli harvinainen arkivapaa ja autolainaankin oli mahdollisuus. Vrum, Kolille. Emme kukaan ole kai täysin rapakuntoisia, mutta kuuden kilometrin tarpominen metsäpoluilla enimmäkseen ylämäkeen otti kyllä voimille. Aikuiset reippailijat olivat luonnollisesti varanneet mukaan paljon vettä ja kunnon eväät, joten kuolo ei  korjannut matkalla, vaikka Ukko-Kolille lopuksi kavutessa olikin usko jalkojen kestävyyteen jo aika vähissä. Säästimme loppuun matkan hienolla hissillä, joka esiintyi kuvahaasteen talvikuvassa. Päivän tapahtumat ja houkutus haasteen sisäiseen linkitykseen vaikuttivat siis viimeisen kuvan valintaan. Melko postmodernia.

30: Valinnainen kuva Kolilta.

Nyt pitänee latautua henkisesti taas ihan tavan kirjoittamiseen.

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikkikuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema "valo"

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema "erilaiset"

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

i wear the cheese, it does not wear me

Uusin kuva minusta on viime sunnuntailta, kun Marko kävi juuri palautetulla kamerallani nappaamassa (onneksi aika sumean) yllätyskuvan minusta ja Katjasta saunassa, joka siveyssyistä jääköön julkaisematta. Lisäksi eilen haltuuni päätyi kuva kahdesta zombiebailaajasta viikonlopun häämainingeissa, mutta sekin saa hukkua arkistoihin, jos vaan voin asiaan vaikuttaa. Muita viikonlopun häärientokuvia en ole vielä nähnyt. Joten tässäpä kuvahaasteen toiseksi viimeisenä kuvana uusin hallussani oleva julkaisukelpoinen kuva minusta.

29: Uusin sensuurin läpäissyt kuva minusta

Tämäkin on alle viikon vanha, olen siis Paavon kaneliomenapuun istutuspuuhissa tarkkaan valvovien silmien alla.

Lisäksi minut haastettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen.

1. Lempiväri?

Pidän kaikista väreistä (paitsi neonväreistä) ja lemppari vaihtelee kausittain. Tällä hetkellä suosikkeja ovat sellainen Granny Smith -ompun vihreä sekä kesäisen oranssi. Vaatetuksessa lempivärini on tylsä musta. Aina yritän ostaa eri värejä, mutta jostain syystä kaappi pursuaa mustia vaatteita koko kylän tarpeiksi.

2. Paikka, jossa haluaisin käydä?

Juuri nyt olisi kauhea kutina päästä Britteihin, mutta olen oikeasti kolunnut sitä saarta ihan riittämiin. Mikä tahansa Euroopan kaupunki olisi tällä hetkellä kaivattu tuulettumiskohde, joten niistä sitten valitsemaan. Vastataan tarkennukseksi vaikka Berliinivenetsiaprahabudapestkööpenhamina.

3. Lempiruoka?

Yngh, nyt kesällä ei mikään, kun ei oikeita ruokia tee mieli. Muuten olen kyllä ruuan ystävä, eikä yhtä lempparia voi nostaa suosikiksi, se olisi rikos kaikkia muita ihania ruokiaa kohtaan. Lempiruoka-aineeni taitaa silti olla juusto vuodenaikaan katsomatta, koska juusto on esim. parasta (paitsi eilisessä juustoöveripitsassa oli vähän liikaa juustoa jopa minulle, le gasp!).

Tarkoituksena oli haastaa jatkoksi kymmenen muuta bloggaajaa, mutta laiskottaa :)

tunnekuohuja

Olin perjantaiaamusta tähän iltapäivään asti uutispimennossa, mitä nyt eilen älypuhelinten omistajat kertoivat häähumun keskellä Amy Winehousen kuolleen. Tänään lounaspitsan yhteydessä selailtu iltapäivälehti kuitenkin rikkoi autuaan tietämättömyyteni Norja-uutisoinnillaan. En tässä hetkessä haluaisi lukea asiasta yhtään enempää ja silti klikkailen menemään ahdistuen koko ajan lisää. Oksettaa.

Selviytymiskeinona koitan keskittyä kivoihin asioihin, joita onneksi, onneksi, mahtuu viikonloppuun reippaasti, sillä Anna ja Samu on nyt saatettu hienojen juhlien myötä avioliiton satamaan. Häissä oli parasta esimerkiksi tunnelma, ruoka, juhlapaikka, verigreippibooli, kaunis kirkko, vapautunut jorailu, sulhasen runolliset kyvyt, tyypit ja etenkin käsittämättömän lungi hääpari itse. Liikutus, Annan ja Samun puolesta iloitseminen, oma hermostushölmöily (hei kuka oikeasti unohtaa kameransa kirkon vessaan?), alkuviikon hääuutisten jälkivaikutukset ja omassa päässä risteilevät ajatukset saivat aikaan melkoisen tunnekuohun pään sisällä, mutta sain sentään pidettyä jalat maassa (paitsi silloin kun heitin jalkaa tanssilattialla) ja nautittua meiningeistä.

Ainoa konkreettinen miinus tulee hautovan kuumasta ilmasta: hieno paplarikampaukseni läsähti jo ennen kuin sain sen valmiiksi, ja etutukka oli liistraantuneena pitkin otsaa yli puolet päivästä, koko tukka muuttui hikilieroiksi sitten vapautuneen jorailun myötä. On mukavaa edustaa hehkeänä. Toisaalta harvoin on järveen pulahtaminen tuntunut niin hyvältä kuin viime yönä kahden aikaan majapaikkaan päästyämme, ah.

Vaikka sekä Karkkilan-reissu että hääviikonloppu olivat ehdottoman tervetulleita piristyksiä, tuntuu myös hyvältä olla taas kotona. Tulevan viikon tavoite on ottaa rauhallisesti, saada vihersmoothiet jälleen rutiiniksi ja siivota kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoihin. Mahdollisesti voisin myös harkita viimeinkin koneen viemistä huoltoon..

Kuvahaasteen loppumetreillä etsitään sääkuvaa. Ruisrockista 2007 olisi muutama hyvinkin kuvaava otos aiheesta, mutta koska sen kesän kuvamateriaalia on käytetty nyt niin paljon, päädyin saapaskuvaan viime kesältä. Vähän laiska valinta, mutta tässä olotilassa ei paljon luovemmaksi kykene heittäytymään. Lisäksi kuva antaa vahvaa osviittaa toistaiseksi viimeisen Provinssini festarikelistä. Vanha ja kokenut talkoolainen oli toki varustautunut asianmukaisesti.

28: Kassi on muuten edelleenkin pyykkikorissa, oho.

En kauheasti tykkää Cypress Hillistä (tai siis käytännössä yhtään), mutta kumpparit, kuralammikko ja hipetihopkeikka olivat mahtava kombo kyseisenä lauantai-iltana viimoisen työvuoron päätyttyä. Kuraa löytyi kaikkialta, myös päänahasta ja rinnuksista paidan alta. Hyvä meininki.

kaksi

Teemana "kaksi" on mielestäni vähän turhan laaja. Koska orastava flunssa ei oikein anna tilaa syvällisimmille pohdinnoille, kuvan virkaa toimittaa Annan polttareissa ikuistettuna kaksi hehkeää kesätyttöä ja kaksi itse kiroillen valmistettua saunavihtaa. 

27: 2 x 2

Maija sentään esittelee luomustaan kesäneidolle sopivalla teatraalisuudella, oma ilmeeni muistuttaa lähinnä surkeaa yritystä esittää ylpeää. Tämä taas ei johdu puutteellisista mallin taidoistani vaan itse vihdasta,  joka oli sekin lähinnä surkea yritys saada aikaan perinnekapistus. Olisi varmaan pitänyt jättää kirjalliset pahoittelut tulevalle käyttäjälle, koska jos tuo pysyy kasassa, se on pienimuotoinen ihme.

rumin kuva ikinä

Juttuhan on niin, että aina ei naurata, vaikka tekisi mitä. Muistaakseni tämä kuva ei ole kuitenkaan vielä koskaan feilannut, mutta naurun laadusta ei tietenkään ole mitään takeita. Kuvan alkuperäisessä kuvatekstissä lukee "rumin kuva ikinä", enkä ala juuri nyt väittämään vastaan.

26: Ruma kuva naurattaa aina

Toisaalta tämä olisi voinut edustaa myös sitä, mikä tekee minut surulliseksi, koska tässä nyt on lähtökohtaisesti kaikki väärin. Toisaalta jos kaikki menee pieleen, saattaa lopputulos muodostuakin yhdeksi lempparikuvista, joka naurattaa oikeastaan joka kerta. Tuolla lomasella tosin naurettiin muutenkin ihan hitosti. Dublin 2007 never forget.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Fantastiset kyytisuunnitelmani kaatuivat urakkamaalarin aikatauluihin, joten joudun junastelemaan huomenna takaisin Joensuuhun. Harmittaa, mutta ehkä kestän pettymykseni, mukaan on kuitenkin pakattu Vadelmavenepakolainen.

poika nimeltä paavo

Pitkä, hieno ja tunnerikas päivä takana. Paljon ihmisiä saapui juhlistamaan Paavon nimeä ja tunnelma vaihteli hektisen, seesteisen ja rennon mukavan välimaastossa. Kiirettä toki meinasi pitää etenkin ennen juhlien alkua, mutta pahimmalta loppupaniikilta vältyttiin ja kaikki eteni omalla painollaan, kun keittiövastuutakin kantoi tarpeeksi moni ihminen ja touhuamisen sivussa ehti vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisiakin. 

Varsinaisen ohjelman aikana kummitädin sydän meinasi kyllä mennä pahemman kerran sykkyrälle, kun kahden muun kummin Lainaa vain -esityksen ajaksi iskettiin nukkuva Paavo syliin ja juhlaväki kyynelehti. Liikuttuneen vastaanoton sai myös avioliittoylläri, johon itse olin latautunut jo eilisillasta. Onneksi. Olisin vielä muuten varastanut show'n kokonaan.

Olin myös mukana istuttamassa Paavon omenapuuta. Luulin että se olisi kauhean vaikeaa, mutta loppupeleissä päädyin vain nostamaan taimen pussista kuoppaan. Tomppa oli vakuuttunut, että puu kantaa paremmin hedelmää, jos istuttamassa on nainen ja tässä valossa jätin sitten varsinaisen lapioimisen miehille. Ja pienen turhamaisuuden valossa, koska vähemmän kaukaa viisaasti olin tietenkin pukeutunut valkoiseen juhlamekkoon, jolle on suunniteltua käyttöä myös viikonloppuna.

Kuvahaasteen aiheena on tänään kaikessa kiireessä.Olisi tässäkin kannattanut olla kaukaa viisas ja napsia kuvia päivän leivonta- ja järjestelyhulinoista, mutta kaikessa kiireessä - prrr-kish! - ei sitten tullut näin toimittua. Mutta tämä kuva tosiaan on otettu nelisen vuotta sitten kaikessa kiireessä ja silti maailman pähein Dirty Dancing -taksi oli jo ajaa pois kuvasta. Onneksi Pahvi-Milla ehti silti poseerata.

25: Poseerausta kiireessä.

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

ykkösluokassa

Ilmeisesti ainakin yksi ihminen odottaa kuvahaasteeseeni jatkoa, joten tässä tulee. Olkoon vaikka erityispäivän lahja, parempaa ei ole tähän hätään nimittäin tarjota.

Tiesin tosiaan alusta asti, mikä ainakin on asia, joka tekee minut surulliseksi. Koska iloiseksi tekevä asia oli myös ympäristöteemainen, ajatus tästä vahvistui entisestään. Minut nimittäin tekee surulliseksi a) roskaaminen ja b) yleinen perseily. Tämä on otettu lauantaina Rokkialueen tietämiltä noin kello 14.

24: Surullista.

Tokihan pitkin viikonloppua olisi ollut saatavilla ns. kattavampiakin kuvia roskaamisen ja yleisen perseilyn tiimoilta, mutta lasinsirut ottavat minua erityisesti päähän. Niistä on haittaa koirille, pyöräilijöille, lapsiperheille, ihan tavan jalankulkijoille ja paljain jaloin astujille. En arvosta. Päähäni ei myöskään mahdu, miksi on niin pahuksen vaikeaa kantaa roskansa roskikseen (joka on yleensä korkeintaan muutaman metrin päässä) tai edes jättää se lasipullo viskaamatta rikki maahan. Tässä suhteessa olen siis nykyisen tölkkivillityksen kannalla, vaikka perinteinen puteli onkin usein kummasti tunnelmallisempi.

Rokit on nyt tosiaan juhlittu ja Hanna saatu kunnialla Etelä-Suomeen - osa matkasta Pendolinon ykkösluokassa, luonnollisesti. Sinänsä mielenkiintoinen viikonloppu, etten odottanut mitään artistia kuin kuuta nousevaa. Tässä valossa jaksoin siis kulkea paikasta toiseen, ottaa rauhallisesti ja nähdä ihmisiäkin. Hyvä niin. Keikkarintamalla vaikutuksen teki ainakin Jätkäjätkät, Paleface, Blackfieldin loppupuolisko ja se puolituntinen, mitä ehdin Cody ChesnuTTista nähdä. Ukkosmaineen torikeikka pisti lauantain hienosti käyntiin ja karkoitti sadepilvetkin taivaalta. Ja ai niin juu, ja olihan illalla tuo Sielun Veljetkin. Hypnoottinen alkuvei mennessään, Elintaso lopulta äänenkin. 

Ajatuksena oli tehdä tarkemman raportoinnin ohella lista viikonlopun suosikkibiiseistä, mutta tämänhetkinen uupumustila pakottaa jättämään tuonnemmaksi. Saanpahan lisää prosessointiaikaa.

Huomenna muuntaudun ensin pikkuleipämaakariksi, sitten nimiäisjuhlijaksi. Juhlakalulle on tyylikäs asu valittuna, itse ajattelin ottaa rennommin ja kulkea paljain jaloin. Täällä kun ei oletettavasti lasipulloja heitellä.

rokkia, potteria ja ihan liikaa vaihtoehtoja

Olen tiennyt koko kuvahaasteen ajan, mitä aion laittaa kuvaksi, joka tekee minut surulliseksi. Paitsi eihän minulla ole sellaista kuvaa. Muutaman päivän olen nyt uhreasti pyörinyt pitkin kaupunkia kamera laukussani, mutta kuva uupuu edelleen. Lisäksi Rokki starttaa viimeistäänkin nyt, joten pistänpä haasteen tauolle määrittämättömään ajankohtaan asti - ensi viikolla on nimittäin nimiäis- ja hääjuhlintatouhuja ihan eri puolilla Suomea.

Tämä on taas se viikko vuodesta, kun Joensuu kuhisee elämää. Eilen kävin katsomassa Kallen, Himotuksen ja Jarkko Martikaisen keikat sekä Diabolon SM-kisojen loppunäytöksen. Runsaudenpula iskee eikä kaikkialle ehdi mitenkään, ainakaan mattopyykille tai muihin moisiin turhuuksiin. Uuden Potterin sentään ennätin eilen katsastamaan ja vaikka tykkäsin elokuvasta kovasti, päällimmäiseksi tunteeksi jäi ärsytys: kuka saakuri ottaa paperipusseja elokuviin, mitä? Miksi Voldemortille pitää aina kikattaa ja pilata muilta elokuvakokemus? Ja miksi vanhemmat kuljettavat 9-vuotiaitaan katsomaan Pottereita? Minä ylitän ehdottoman alaikärajan kahdellakymmenellä vuodella, ja silti teki tiukkaa monet kohdat ja pala kurkussa tuijotin kangasta käsiä nyrkkiin puristaen. Efektiä vähän vähensi se, että aina uuden hyviksen kuollessa takaani kuului kirkas pienen tytön ääni "isi, kuka tuo oli?". Ehkä Lupinin tai Fredin kuolemat eivät pahemmin liikuta  lapsia ja hyvä niin, minä kun en niitä meinaa kestää. Muun muassa. Voisinpa itse asiassa tehdä niin, että muutaman viikon päästä katsoisin ykkösosan lämmikkeeksi alle ja kävisin katsomassa tämän vielä uudestaan, jos vaikka ärsyttäviä pähkinänrouskuttajia, hälättäviä teinejä ja kyseleviä tenavia olisi sitten paikalla vähemmän.

(Pakollinen kommentti: Paidaton Rupert Grint, hiih hiih hiih.)

Rokkia varten on passit haettu, ruokaa kaapissa ja melkein kaikki muutkin kamat kasassa. Tänään ohjelmassa vielä papupyöryköiden paistamista, siivoamista, viimeisten kauppa-asioiden hoitamista, maanantaisen junalipun hankkimista ja yleistä ympäriinsä juoksemista. Sitten keskityn olemaan festarivieras, joka ei tuhlaa rahoja turhuuksiin mutta kuuntelee pändejä ja on varautunut sadevarustein. Rokkista!

kesäkesä

Koitimme virallisesti startata omakin Rokkiviikkomme menemällä katsomaan Reckless Loven keikkaa Kerubiin. Agenda oli lähinnä selvittää, kestämmekö enemmän kuin kolme yhden biisin. Ilmeisesti jotain on tapahtunut sitten vuoden 2006, sillä päätimme mennä ilmastoimattomasta tilasta vilvoittelemaan hetkeksi ennen keikan alkua ja sitten emme enää mahtuneetkaan sisään. Voi HARMI. Ei paidatonta ylävartaloa ja jalanheittoja minulle tällä kertaa. En silti olisi uskonut, että tämä on Joensuussa mahdollista. Olenko oikeasti jäämässä vähemmistöön, kun laskelmoitu, jopa glamia ylilyövä popittelu ei uppoa? Jännittävää.

Päivän 23 kesäkuvaksi valitsin aiemmin julkaisemattoman kuvan Kuhasalosta viime vuodelta. Loma-Katja pilkottaa vihreän lehtikehyksen keskeltä, mikäs sen kesäisempää. Ja onhan Kuhasalossa grillailu ollut olennainen osa kesää jo useamman vuoden.

23: Kesä-Katja

Haaste lähenee loppuaan, en kestä! Mitä seuraavaksi keksin?

Päivä 20: Teema "erilaiset"
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema "kaksi"
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

fresh pots!

Kuten eilen totesin, tänään haaste oli kerrankin helppo. Tylsä ehkä, mutta täysin ongelmaton valinta. Voisin toki väittää olevani riippuvainen esimerkiksi tuoreista hedelmistä, netistä, venyttelystä tai ulkoilmasta, ja kieltämättä niistä pitemmäksi aikaa erottautuminen näkyy ja tuntuu ikävästi. Siitä huolimatta akuuteimman vieroitusoireen aiheuttaa kofeiini, tuo maailman käytetyin piriste.

22: Ainoa oikea riippuvuuteni.

Etenkin näin kesäkuumalla juon kahvia harvakseltaan, talvisinkin iltapäivän mentyä keitän yleensä tyytyväisenä teetä. Aamukahviaddikti kuitenkin olen, ilman ei päivästä tule mitään. Kiireettöminä aamuina ja herkkuhetkinä siihen tupsautetaan mukaan vähän kanelia. Mukaan poikkeuksetta paljon maitoa, ainoastaan äärimmäisessä hädässä suostun juomaan kahvia ilman.

Monesti olen miettinyt kahvista irrottautumista, mutta toistaiseksi vain puolivakavasti. Saa sitä yksi vakkaripahe olla.

18-19-20-21

Hupsistakeikkaa. Koneen palauttaminen tehdasasetuksiin vei torstain, sittemmin olen keskittynyt kesäilemään pitkin Joensuuta. Nyt siis kerralla neljä kuvaa, joihin en ole kaikkiin tyytyväinen, mutta nyt en kyllä enää yhtään enää pitkitä.

18: Tunteet. Olin aikeissa laittaa kuvan, jossa Katja ja Milla ilmentävät äärimmäistä ärsyyntymistä, väsymystä ja huolta Beach Partyn jatkoklubia odotellessa kolme vuotta sitten. Päädyin kuitenkin vähän positiivisempiin tunteisiin. Marko nappasi tämän kuvan salaa juuri sillä hetkellä, kun sain ilmoittautumiseni läpi informaatiotutkimuksen perusopintoihin viime elokuussa. Kuulin myöhemmin, että opinnot täyttyivät alle kahden minuutin, joten tuulettamiseen olikin aihetta.

18: Riemun tunnetta.

19: Täällä minä asun. Kotini käsittää massiiviset 29 neliötä, mutta silti kaikkia tärkeitä paikkoja ei pysty mahduttamaan samaan kuvaan. Tässäpä kuitenkin näkyy melkeinpä kaikki paitsi keittiö (ja sohva, joka on edellisessä kuvassa). 

19: Täällä asun.

20: Teema "erilaiset". Tavallaan ensimmäinen haasteeseen päätynyt kuva vaihtoajalta (en laske omakuvaa, sen olisi voinut ottaa missä vain), vaikka sieltähän sitä kuvamateriaalia olisi vaikka kuinka! Poseeraan pimenevässä helmikuun illassa Patrycjan kanssa Stratford-on-Avonissa RSC:n edessä. Pat on toki alunperin Puolasta, mutta silti tässä mielestäni ilmentyy varsin passelisti, miksi vaatetuksessa käytännöllisyyttä ja maanläheistä väritystä arvostavan suomitytön - ja etenkin tuolloisen minän - oli vaikea aluksi sopeutua elemään Briteissä. Vaihto tosin teki tehtävänsä, joten loppuvaiheessa oli jo kivuttomampaa, vaikken kultaista takkia koskaan ostanutkaan.

20: Erilaiset.

21: Kun olin pieni. Vaikka kuvasta voisi mahdollisesti näin päätellä, en ollut pieni 70-luvulla. Pienenä olen kuitenkin selkeästi ollut keskittynyt murtsikkahiihtäjä. Tämä on siitä harvinainen kuva, että siinä on sukset ja tyyni minä, sittemmin yhdistelmästä seurasi lähinnä itkua ja raivareita. En ole koskenut suksiin15 tai 16 vuoteen ja luulenkin, että tarvitsisin myös nykyään tuohon äidin paikalle jonkun tukemaan olkapäistä. En toki koskaan ollut mikään superhiihtäjä, mutta pääsin kolmen kilometrin lenkin ihan kelpo vauhtia kunnes sitten kuudennella yllättäen jotenkin kadotin sen vähäisenkin taidon, enkä enää päässyt eteenpäin.  Miten ja miksi näin kävi, en tiedä, mutta hiihtotrauma seurasi eivätkä mitkään sukset ole mahtuneet elämääni sittemmin. Sääli, pidin niiden voitelemisesta kovasti.

21: Pieni hiihtäjälupaus.

Huomenna esittelen riippuvaisuuteni. Kerrankin luvassa jotain helppoa.

klassikkokamaa

Työkkärin täti käski maanantaina minunkin pitää nyt vähän lomaa. Toisin sanoen olen parin päivän aikana muun muassa pyykännyt kaiken petivaatteita myöten, siivonnut, tehnyt viimeisiä talkoohommia, lukenut yhtä esseeopusta ja tilannut valokuvia viimeisen vuoden ajalta. Kuten Maija muistutti, Hynynen on joskus viisaudessaan sanonut, että mies lomailee, nainen suorittaa loman. Näinpä. Vaihteeksi en oikein osaa olla jouten. Tuntuu, että elämä ja kaikki siihen ohi valuu ohitseni, jos makaan sohvalla.

Tänään alkoi jo vähän ahdistaa tämä virallinen toimettomuuteni. Pyöräilin siis Pilkon Citymarketiin ja ostin kokonaisen vesimelonin. Tulin Noljakan kautta metsäreittejä takaisin ja tuntui kesältä. Seuraavan kerran olisi kieltämättä mukava lähteä moiselle etapille joko itse ostoksen tai pyöräilyn takia. Nythän tavoite oli lähinnä tappaa aikaa, muu tuli vähän kuin bonuksena. Kieltämättä tuli silti kesäinen olo, kun pyöräilin keskellä metsää hiekkatietä kesämekon helmat hulmuten.

Kaiken suorittamiseni keskellä sain eilen Sadan vuoden yksinäisyydenkin viimein luettua loppuun. Aloitin lukemisen maaliskuussa, mutta alku takkusi niin pahasti, että välissä oli reilun kolmen kuukauden tauko. Ihan hyvä, että päädyin tähän ratkaisuun, koska loppupuolisko soljui huomattavasti sujuvammin ja ihan nautinkin kirjasta. Alkua lukiessa oli koko ajan olo, että olen joko tyhmä, enkä vain tajua tai sitten koko maailma ja vuoden 1982 Nobel-raati ovat valehdelleet (mahdollisesti siksi etteivät ole tajunneet). Olipas mukava olla väärässä, vaikkei teos minua ihan niin paljon koskettanutkaan kuin monia muita.

Tämän vuoden ensimmäisessä blogitekstissäni luettelin muutamia toiveita tälle vuodelle. Yksi niistä oli lukea pari tähän asti skippaamaani klassikkoa. Nyt kun Sadan vuoden yksinäisyys on luettu ja Anna vakuutti, että Ruohometsän kansa lasketaan, tämä toive on nyt saavutettu. Ehkäpä alan suorittamaan tälläkin saralla ja pistän tavoitteeksi lukea vielä muutaman lisää. Heheh.

Haasteen 17. päivä, aiheena "hetki". St Patrick's Dayn bileissä vuonna 2008 Maija vietti sellaisen manaten puhelintani.

17: Manaushetki.

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema "erilaiset"

Jotenkin tuntuu, että nämä vaikeutuvat päivä päivältä.

rakkausasioita

Koska minulla ei ilmeisesti ole universumin mielestä ollut muuten koneongelmia (tai muita ongelmia) viime aikoina tarpeeksi, koneestani levisi eilen virtanappi. Puolitoista tuntia myöhemmin kone saatiin päälle ja tiedostot turvaan viikko sitten ostamalleni ulkoiselle kovolle. Jahka saadaan tehdasasetukset palautettua (ettei Windows lakkaa toimimasta), roudaan Acer-poloiseni huoltoon. En haluaisi olla koneetta, mutta olen myös vankasti sitä mieltä, että jos kone on puolitoista vuotta vanha, se pitää saada päälle muutenkin kuin hiuslakkapurkista irrotetulla muoviosalla. Meinaa vähän ärsytellä.

Eilisen teema kuvahaasteessa oli rakkaus. Katjan kanssa mietittiin tässä kohtaa Grohl-linjalle lähtemistä, mutta eilen asiaa pohtiessani Marko ilmoitti jo, miten aikoo kuvassa poseerata. Kuva jäi ottamatta, mutta selväksi tuli, että suhdekuva on oletus. Kinkkisempi juttu, koska meistähän ei juurikaan ole olemassa sellaisia kuvia, jossa molemmat näytettäisiin järkeviltä samaan aikaan. Tässä valossa tämä Echon vuosijuhlissa otettu kuva lienee suosikkini, vaikka se onkin kaikkea muuta kuin tarkka. 

15: Rakkausteema osa 1.

En ole kuitenkaan ihan valmis luopumaan Grohl-ideastani ja koska rakkaus on aika lähellä myös sitä tunnetta, jonka tänään koekäytössä ollut uusi paitani minussa herättää, tässä (huomattavasti tarkempi) lähikuva rinnuksistani. En kestä kuvakulman tuomaa boobmonster-efektiä, mutta ainakin teksti näkyy. Ja hei, tässä on sydän ja kaikkee.

15: Rakkausteema osa 2. Davy Grolton Band?

Tälle päivälle tuli mustavalkoinen omakuva. Päätin luottaa klassikkoon, joka sattuu myös olemaan ensimmäinen Facebookin profiilikuvani ja siksi onneksi tallessa. Otin tämän kuvan UWE:n Frenchayn kampukselta löytyvällä puistonpläntillä huhtikuussa 2007 odottaessani, että kello tulee tarpeeksi, että kehtaan mennä Shuwein synttäreille. Voi noita aikoja, kun jaksoin panostaa hiusten laittamiseen ja tyylikkääseen meikkiin pienempiinkin juhliin - ja itse asiassa myös arkena.

16: Mustavalkoinen omakuva.

Samalla humpsahdettiin yli haasteen puolivälin, huh!

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara 
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus 
Päivä 5: Vanha kuva 
Päivä 6: Teema "vihreä" 
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut 
Päivä 8: Suosikkikuva 
Päivä 9: Päivän asu 
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi 
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni 
Päivä 13: Teema "valo" 
Päivä 14: Talvikuva 
Päivä 15: Rakkaus 
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema "erilaiset"

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

emäntätestin jälkeen

Nyt on Annan polttarit juhlittu. Päivä starttasi aamulla etupihaltani 8.30 ja päätyi untenmaille seraavana aamuna 4.30 tienoilla. Pitkä ja rankka päivä, mutta kaikin puolin mainio - tosin minkään kaupungin Nightiin ei ole asiaa taas pitkään aikaan. Ainakaan ennen kuin paikalla on DJ, joka ei soita koko iltaa samoja ralleja reilun tunnin luupilla..

Vaan nyt on Anna sitten todistetusti emäntäainesta. Siinä sivussa opin minäkin tekemään nättejä karjalanpiirakoita ja sain yrittää lypsää lehmää (tuli sieltä maitoakin!). Huippua. Arvostan myös hyvää ruokaa, rentoa tunnelmaa,  rantasaunomista ja järvessä lillumista pitkin päivää. Häät jatkanevat samalla oivallisella linjalla, niitä siis odotellessa!

Tänään keskitin kaiken energiani siihen, että sain auton kunnialla Mikkelistä Simpeleelle. Vähän jännitti koukerot ja superohittelijat ennen ja jälkeen Puumalan, mutta sitten tie helpottui ja ennen Ruokolahtea älysin laittaa Placebon soimaan. Loppumatka sujuikin erinnäisiä biisejä tulkitessa kuin siivillä tietöistä, hevoskuljetuksista, rankkasateesta ja ukkosesta huolimatta. Superkuskius, täältä tullaan.

Kuvahaaste vaatii tänään talvikuvaa. Oivallus: en näytä kuvaavan talvisin, koska onnistun aina unohtamaan kamerani kotiin. Piti siis lainata Katjalta kuvaa parin vuoden takaiselta Kolin reissulta. Ne on melkein kuin omia, koska olin paikalla. Ja kuvista pari taitaa olla minun ottamiakin.

14: Kolin talvi

Tämä kuitenkin taitaa olla Katjan ottama. Valitsin sen, koska kuvauspaikkana toiminut koppihissi on ihan huippuvehje.

valoa

Kuvaan tosi mielelläni valoa, vaikka en olekaan siinä merkittävän hyvä. Tänään olisi joka tapauksessa ollut mistä valita. Viime vuonna ajoimme illaksi Savonlinnaan Olavin päivää viettämään ja kävimme uimassa jossain Samin neuvomalla saarella. Uimisen jälkeen taivaalle ilmestyi jeesusvalot. Oli kaunista.

13: Valoa Savonlinnassa.

Tänään päätin hyväksyä, että on tosi lämmin. Laitoin päälle topin ja lyhyet shortsit. Nyt totuttelen olemaan.

arkiaamiainen

Arkeni esitteleminen kuvassa on erityisen hankalaa varsinkin tänään, koska oli tällä erää arkistohiireilyn viimeinen päivä ja näin ollen arkeni muuttuu taas melko erilaiseksi. Vihersmoothie tosin pysynee vakkariaamiaisena silloinkin.

12: Smoothieaineksia.

Tänään tosin en laittanut tuota kyseistä salaattia, sillä siinä oli kai jonkun ötökän munia. Näyttivät vähän kaviaarilta ja salaatti oli sisältä voikukkamaiseen tapaan maitomaista. Hyvin sopii yhtälöön siitä, että pesin eilen ensimmäistä kertaa vuosiin nenäliinan pyykissä (mustien vaatteiden kanssa toki) ja lohkaisin hampaani syöden popcornia. Jee.

Uuden arjen ja heinäkuun kunniaksi saatoin ostaa kahdet korkokengät, toiset arki- ja toiset juhlakäyttöön. Eläköön alennusmyynnit.