rotatonta menoa

Sitten edellisen olen kerännyt noin kiljoona litraa mustikoita (oikeasti kuusi ja puoli, joista Marko keräsi yhden). Sen lisäksi olen hillonnut mustikoita, melkein hillonnut mustikoita, mutta keittänyt ne vahingossa velliksi, pakastanut mustikoita, leiponut mustikkapiirakkaa, syönyt paljon tuoretta mustikkaa ja pessyt keittiöstä ennätysmäärän mustikkatahroja.

Käsittämätön määrä jättimäisiä mollukoita jo pienet Kanervalan metsiköt täynnä, kerääjiä sen sijaan on kovin vähän. Ja ötököitä, minua on puraissut vasta yksi (tietääkseni). Kävin tänään poimimassa myös litran vattuja pakkaseen ja samalla löysin uuden mustikkataivaan. Hillitsin silti itseni, koska ei ole enää tilaa eikä tarvetta. Mutta kun ne on niin kauniita! Itse asiassa niin kauniita, että vähän säälittää tunkea niitä pakastepusseihin, blenderiin ja leivonnaisiin. Tsekkaa jos et usko.

Nättiä marjaa.

Olen myös kerännyt ylimääräisiä hyvä ihminen -pisteitä pesemällä matot. Vähän on projekti tosin puolitiessään: huomenna jos pesisi lattiatkin, voisin saada matot myös paikoilleen.

Viikonlopun hepuleissa varasin myös matkan Lontooseen, lähtö ensi viikolla. Viimeinkin! Jee! Kävin Briteissä ennen melkeinpä kerran vuodessa, nyt en ole neljään vuoteen kyseisen saaren pintaa tallannut. Ikävä on ollut.

Sunnuntai-iltana muistin myös, miksi olen yleensä näissä asioissa hyvissä ajoin liikenteessä ja miksi kannattaa lukea majoituspaikoista arvosteluja. Olin jo varaamassa ainoaa löytämääni budjettiin sopivaa kahden hengen huonetta, joka oli saatavissa koko reissun ajalle. Kunnes sitten vilaisin vielä arvostelut, joissa useammassakin mainittiin lutikat (pureva kanta). Etsintä jatkui ja löysin hyvällä paikalla sijaitsevan hostellin, joka näytti aavistuksen ankealta, mutta oli tuhottoman edullinen. Arvostelu: "Don't go there! Rats everywhere!!"

Loppupeleissä päädyttiin sitten siihen, että kaksi ensimmäistä punkkaillaan Victorian tietämillä hostellissa dormissa ja siirrytään seuraavaksi kolmeksi yöksi vanhustelemaan mukavuussyistä kahden hengen huoneeseen guesthouseen, jonka Katja ja Simo hyväksi jo havaitsivat. Kestän kuorsaajat ja käytävällä olevan vessan mainiosti, mutta lutikoita ja rottia ei tarvitse tässäkään finanssitilanteessa sietää. Lisäksi olen nukkunut hostelleissa riittämiin kokeillakseni nyt vähän erilaista majoittumista edes osan aikaa.

Lainasin eilen kirjastosta matkaoppaita, sillä ne eivät ole haitaksi kiljoona kertaa kaupungissa vierailleellekaan. Muista opuksista päätellen ajattelin Mondon olevan meidän henkisille matkailijoille sopivaa luettavaa. Olin väärässä. Sen kohderyhmää taitavat olla maalaisjärjellä varustamattomat urbaanibilettäjät. Kirjan ohjeita:

- Varo metrovaunun ja laiturin väliin jäävää kuilua (mind the gap) - siitä ei varoiteta turhaan kuulutuksissa; minä miltei kadotin kenkäni... kulkea nyt Cityssä yhdellä kengällä!

- Lontoossa on kuusi miljardia lämpimien makkaroiden myyjää. Älä osta makkaroita! Ne on valmistettu vanhoista kengistä ja kissantassuista.

- Älä osta huumeita Camden Townin tai Leicester Squaren katukauppiailta. Tulet varmasti huijatuksi.

Lisäksi kirja on tehty 2004. Taitaa jäädä suosiolla Suomeen.

Ilman Mondon apua olen itsenäisesti sopinut vähän treffejä Lontoo-ihmisten kanssa ja koittanut keksiä hannamarkoystävällistä tekemistä. Marko on siitä hyvää Lontoo-seuraa, ettei ole erityisen kiinnostunut nähtävyyksistä. Eli vaikka sightseeingiä tulee varmasti harrastettua, voidaan keskittyä kulttuurilomailuun. Ja ruokaan. Haaveilen jo Sunday roastista ja burgereista ja oikeista kolmioleivistä ja fish & chipsistä ja chips & cheesestä ja uuniperunoista ja curryista. Ja kunnon siideristä. Ehkä yritän silti säästää vähän shoppailubudjettiakin, sillä Lontoossa asuvat myös halvat kengät, koltut ja kirjat. Onneksi osaan jo etsiä ilmaiset/edulliset kulttuuririennot, niin jää rahaa muuhun humputteluun.

Matkatäpinää voin lievittää muilla täpinöillä. YouTubessa on kulttuuriteko: kotimainen Hobitti-sarja, tuo lapsuuteni ehdoton suosikki, löytyy sieltä nyt kokonaisuudessaan. Ah, Carl-Kristian Rundmanin Boromir! Hiih hiih hiih! Olkoonkin vähän kakettia telkkariin siirrettyä teatterinäyttelemistä, minä nautin Väänäsen Klonuksta, Vierikon Gandalfista ja Sveholmin Samista. Ja Edelmannin musiikeista. Illan ohjelma on selvillä.