Olen jotenkin onnistunut kehittämään pienen stressin vapun menusta. Kaikkia ihania erikoisruokia tekisi mieli, mutta järki muistuttaa, etten ehdi niitä missään kolossa maanantaina tekemään. Kaupassakin kun pitää käydä valmiiksi jo tänään. Mistä vetoa, että päädyn ostamaan tortilla-ainekset? Alkaa olla perinne.
Maijan synttärikemut siirtyivät eilen Kerubiin. TOOT TOOT oli varsin virkistävä keikkakokemus. Jammailun tuoksinnassa ehdittiin kyllä miettiä sitä, että jos bändissä on erinomaisen tarkasti ja taidokkaasti yhteensoittava rytmiryhmä ja kitaristi, yksi rumpalinero, ainakin yksi tosi kaunisääninen mies ja meininkiä isommanikin orkesterin edestä, tuntuu vähän kohtuuttomalta, että koko bändissä on kaksi jannua. Jättäkää jotain muillekin hei.
Mutta miksi kaikki kiva on aina samana iltana? Vähän kaivelee, etten päässyt Weeping Willowsiin, mutta kaikkeen ei voi venyä, enkä rehellisyyden nimissä ole fanittanut orkesteria aktiivisesti ikinä, joten valinta oli helppo. Ja kuulinhan kuitenkin loput keikasta keittiön puolelta. Korviin tarttui myös Touch Me, joka sai sisäisen 15-vuotiaani sydämen ihan sykkyrälle.
Bonuksena videolla esiintyvä Mikael Nyqvist. Kaikkialle se ehtii.
K-ruokakaupat mainostavat jo tortillalettuja tarjoushinnoin! :D Ilmeisesti muidenkin vappumenyyn päätuote. Hmm, pitäisköhän itsekin...
VastaaPoistaT. Maija