J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Potterit alkavat päästä kunnolla vauhtiin ja lukijan on vaikea yrittää pitää tahti maltillisena. Azkabanin vanki saattaa olla kirjoista kaikkein paras ja kehityskaaren kannalta tärkein. Tällä lukukierroksella olikin ilahduttavaa tutkia, mietin huolellisesti menevän velhoseikkailun pinnan alla tulevia tapahtumia tekstissä pedataan ja hahmojen kaarta rakennetaan. Samoin nyt aikuise(mpa)na lukijana on herkempi huomaamaan, miten monella tasolla Pottereita voi lukea. Olinkin ihan unohtanut, miten kylmäävää ankeuttajien kuvaus onkaan ja ehkä nyt enemmän mielen ongelmia ymmärtävänä sille osaa myös antaa enemmän painoarvoa. Toisaalta Azkabanin vanki tuntuu minusta edelleen selkeästi lastenromaanilta, sarjan loppuosien oikeasti aikuiset teemat häämöttävät vielä kulman takana.
[Mutta ettei ihan tasoille pelkästään mennä, niin sitä vaan tässä mietin, että mitähän minä olen parikymppisenä Siriusta niin fanittanut? Team Remus!]
Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Hautala lienee parhaita suomalaisia kauhukirjailijoita pitkään aikaan, mutta Kuiskaava tyttö ei ihan osunut maaliin. Alku on kyllä vahva: Hautala rakentaa asetelma ja tunnelmaa huolella. Ensimmäinen kolmannes oli hitaudessaan ja hienovaraisuudessaan ihan pirun pelottava ja piti otteessaan tehokkaasti. Loppupuolella kaikki kääntyi vähän turhan isoille kierroksille ja tunnelma lässähti, enkä oikein jaksanut enää ottaa vastaan ratkaisevia käänteitä. Kyllä tätä silti ihan ilokseen luki, vaikka viisaampi olisi varmaan lukenut päivänvalossa eikä silloin, kun on yksin kotona. Bonusta myös miljöön todentuntuisesta kuvailusta. Teki ihan mieli lähteä retkelle Vaasaan katsomaan paikkoja!
Portia de Rossi: Unbearable Lightness: A Story of Loss and Gain
Tein seutukirjastoon hankintaehdotuksen tästä ja ilokseni se meni läpi. Lukematta toivoin, että Portia de Rossin syömishäiriökertomuksesta olisi apua sairauden kanssa kamppaileville, mutta nyt vähän arveluttaa. Unbearable Lightness sukeltaa suoraan näyttelijän Ally McBeal -vuosiin ja tekstin pohjalta voi piirtää silmiensä eteen tarkan kuvan sairauden eri vaiheista. Tarkka kuvaus avaa syömishäiriöiden luonnetta ihmisille, jotka eivät välttämättä niistä vielä tiedä, mutta yksityiskohtineen se voi pahimmillaan olla myös tosi triggeröivä. Rakkaus näyttää toimineen avaimena tervehtymiseen ja parempaan itsetuntoon, mutta olisin toivonut vähän kattavampaa käsittelyä paranemisen vaiheista. Nyt prosessi ja sen kesto jäivät vähän arvailun varaan, vaikka muuten teksti oli raastavankin avointa.
Erik Axl Sund: Varjojen huone
Jee, nyt ne on luettu! Viime kuussa toivoin toiseen päähenkilöön Jeannetteen tasoja ja ne jäivät valitettavasti edelleen uupumaan, mutta sentään Sofiasta muodostui lopulta monin tavoin kokonainen hahmo. Muutenkin kirjailijakaksikko sai mielestäni varsin hyvin kieputettua pitkään irrallisiltakin tuntuvat langat osaksi samaa vyyhtiä, vaikka paljon jätettiin vielä auki. Ykköskirjan tasolle tämäkään ei ahdistavuudessa onneksi enää noussut, mutta äärimmäisiltä inhottavuuksilta ei tässä viimeisessäkään Varistyttö-kirjassa lukijaa säästetty - muutama uusikin ihmisluonnon pimeän puolen ilmentymä oli saatu mahtumaan mukaan. En vieläkään ymmärrä, miksi lopulta luin nämä kaikki ja pikaisella kirjablogien vilkaisulla en ole tunteidenkin kanssa yksin. Lopussa urhealle lukijalle tarjottiin edes jonkinlaista ohuesti verhoiltua katarsista, mutta laihalta lohdulta tuntui kolmen romaanin mittaisen paskavyöryn jälkeen. Olo on ristiriitainen. Varistyttöihin kannattaa mielestäni tarttua, jos etsii helppolukuista psykologista dekkaria, mutta ei kavahda hitaasti avautuvia kokonaisuuksia tai niitä perimmäisiä kammottavuuksia. Itse kyllä kaipaan näiden jälkeen jotain ihan muuta eli nordic noir jääköön osaltani hetkeksi hyllyyn.
Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?
Nopolan pienet pakinat olisivat parhaimillaan ääneen luettuna tai yksitellen makusteltuna, mutta menivät ne näin kansien välistäkin parilta istumalta. Hauskoja pieniä ajatelmia arkisista tilanteista, jotka rönsyilivät omia polkujaan muodostaen lopulta valmiin tekstin, kuivaa huumoria unohtamatta. Muutama piti ottaa talteenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti