On niin kuuma, etten meinaa jaksaa kotona enää avata konetta ja laittaa näppistä laulamaan, vaikka tämäkin postaus on ollut aloitettuna luonnoksena jo viikkotolkulla. Nyt jos koskaan! Samalla yritän häätää siviiliminäni kaataneen kirjoitusjumin.
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
Kotkan (!) graffitipiireihin sijoittuva Tyttö ja pommi on varsin ansiokas trilogian avaus: sujuvaa kerrontaa, helppolukuista kieltä ja jatkuvasti kasvava jännite. Monesti on vaivaannuttavaa lukea, kun selkeästi aikuinen kirjailija asettuu kirjoittamaan nuoren näkökulmasta - jostain syystä tämä vaivaa etenkin suomalaisissa kirjoissa ja etenkin kielen puolesta, en tiedä miksi. Järvelän romaani ei tähän onneksi kompastu ja viihdyin kirjan matkassa hyvin melkein loppuun saakka. Loppupuolella meno karkaa vähän lapasesta ja olisinkin toivonut vähän hillitympää ratkaisua konflikteihin, mutta ehkäpä niitä on vielä luvassa seuraavissa osissa. Bonusta paitsi Kotkasta, myös sopivan rosoisesta naispäähenkilöstä.
Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu
Kuuntelin tämän äänikirjana, enkä lainatessa tajunnut, että se on jatkoa Meikkipussin pohjalta -kirjalle. Koska kyseessä on enemmän pakinakokoelma kuin romaani, Ylipainolisämaksu toimii myös onneksi itsenäisenä eli ensimmäisen osan lukemattomuus ei haitannut menoa. Päähenkilö Tytti on viisikymppinen nainen, joka tässä kirjassa pohtii elämäänsä matkojen ja matkametaforien kautta. Välillä Tytin ajatukset olivat samastuttavia, välillä raivostuttavia, mutta niinhän se elämässä menee. Hahmo tuntui siis todelliselta ja siitä plussaa, mutta en voi sanoa, että olisin ollut tästä erityisen fiiliksissä. Lyhyiden lukujensa ansiosta tämä oli kuitenkin hyvää kuunneltavaa iltalenkeillä ja työmatkoilla, joten koko kirja tuli kuunneltua sujuvasti loppuun. Veikkaisin silti, että itse luettuna tämä olisi toiminut paljon paremmin.
Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan
Jos oma talous heittää häränpyllyä, kannattaako ottaa Austenin opit käyttöön ja etsiä itselleen rikas aviomies? Lainasin tämän toki varta vasten muuttoajankohtaan nollauslukemiseksi, mutta voi hyvä ihme, että oli huono kirja. Tyylilajiin uskollisesti loppuratkaisu oli selvillä jo alkumetreiltä, ei siinä mitään, mutta myös kaikki välissä tapahtuva oli mielikuvituksetonta ja tylsää. Tykkäsin kahdesta asiasta: vuoden 2008 talouskriisin näkymisestä ihmisten elämässä ja Izzon tavasta nimetä kirjan henkilöt Austenin romaanihenkilöiden mukaan. Niiden pohjalta en pelkästään voi suositella. Parempaakin nollauslukemista on tarjolla.
J.P. Delaney: Edellinen asukas
Yksi Goodreadsin arvostelu tiivisti tämän hyvin: joku on huomannut Fifty Shades of Greyn ja Nainen junassa menestyksen ja päättänyt yhdistää ne yhdeksi romaaniksi. Siitä tässä pitkälti on kysymys. Pintapuolisesti mukautuvista naisista, eksentrisesta rikkaasta miehestä ja menneisyyden mysteerivyyhdistä, joka aukeaa vähän kerrallaan. Onneksi painotus on edemmän Hawkinsilla kuin Jamesiin, mutta kyllähän tämä paikoin vähän pöljä kirja oli. Teos kulki kahdella aikatasolla ja rakenne toimikin minulle hyvin, samoin loppuratkaisu rullasi auki hyvää tahtia. Muuten tämä jätti vähän kylmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti