Aloin lokakuussa lukea ja kuunnella ihan todella montaa kirjaa, mutta loppuun sain vain kaksi. Pakko kyllä sanoa, että viime vuonna joululahjaksi saatu BookBeatin lahjakortti on helpottanut tätä kirjaharrastusta nykyisessä elämäntilanteessa huomattavasti. Saan luettuakin jonkun verran, mutta vaunulenkit ja kotihommat menevät nykyään melkein kokonaan äänikirjojen voimalla. Harmi että sovellus on sen verran hintava, etten varmaan raaski sitä itse pitää, kun lahjakorttikausi päättyy.
Silleen ihan vinkkinä, jos lukijoista löytyy yhtään joulutonttuja...
Jessica Fellowes: Mitfordin murhat
Mitfordin murhissa yhdistyy christiemäinen periodidekkari ja Downton Abbeystä tuttu kartanoelämä (kyllä, Fellowes). Muoto tässä oli kaikin puolin kunnossa: tosipohjainen rikos ja todellisia historiallisia henkilöitä, hahmogallerissa riittävästi tuttua twistillä, koukuttavasti etenvä juoni ja jopa whodunit toimi sen verran hyvin, etten itse ainakaan arvannut syyllistä kovin aikaisin. Vähän ontoksi kokemus silti jäi, mutta se voi hyvinkin olla uuden sarjan alkukankeutta. Toivottavasti seuraavissa osissa hahmot saavat vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Kaikin puolin tervetullut tämä dekkarisarja kuitenkin on ja mielestäni kirja paikallaan nimenomaan pimeään vuodenaikaan. Kirjassa syödään muuten huomattava määrä skonsseja, joten jos niitä ei ole saatavilla, suosittelen nauttimaan Mitfordin murhat teekupin ja kakkupalan kanssa.
Marcia Grad: Prinsessa joka uskoi satuihin
Prinsessa joka uskoi satuihin on aikusiten saturomaaniksi löyhästi naamioitu elämäntaito-opas. Vaikka yleensä liputankin satumaailmojen puolesta, minulle tämän kirjan kerronta ei uponnut: olisin kaivannut enemmän tasoja, rosoa ja pilkahduksia arkitodellisuuteen prinsessojen, linnojen ja latteiden satuolentojen rinnalle. Kirjallisista ansioista tätä ei siis voi kauheasti kiitellä. Pisteitä kuitenkin lopusta, joka ihan oikeasti painotti sitä, ettei avain onneen ole (vain ja ainoastaan) se uljas prinssi. Uteliaisuuttani selasin nettiarvioita ja niistä päätellen moni on kuitenkin löytänyt Gradin romaanista lohtua ja voimia vaikeisiin tilanteisiin. En siis jyrää romaanin olemassaoloa vain siksi, että se oli minusta pöljä ja pannukakkumainen - vähän sellainen coelhomainen asetelma kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti