Julian Fellowes: Belgravia
Belgraviaa on kiitelty kovasti, mutta minusta se tuntui vähän laiskalta ja Fellowesin uran valossa liiankin tutulta. Tietysti epäsäätyisen liiton seurausten setviminen on aina herkullinen aihe ja 1800-luvun muuttuvan maailman konteksti kiinnostava, jooten en nyt varsinaisesti kärsinytkään Belgravian parissa. Lisäksi Fellowesilla on taito punoa Belgravian monia tarinoita hiljalleen yhteen ja vaikka loppuratkaisu on arvattavissa jo varhain, sen rakentumista jaksaa kyllä seurata. Ilmeisesti Belgravia on ilmestynyt alunperin jatkokertomuksena ja sellaisena, odotteluineen päivineen, se toimisikin varmasti paremmin. Romaanimuodossa juoni tuntui etenevän turhan hitaasti, kertojanääniä oli mukana liikaa ja yleisvaikutelma oli raskassoutuinen, vaikka mistään kovin raskaasta teoksesta ei olekaan kyse. En välttämättä olisi kirjana saanutkaan tätä ainakaan nyt luettua loppuun, mutta Eero Saarisen lukemana toimi minulle ihan kelvollisesti lenkkien ja kotihommien siivittäjänä, jos ei erityisesti koukuttanutkaan.
Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Junaonnettomuuden jälkeen köyhtyneeseen kartanoon saapuvat matkustajat saavat talon väen ja juhlavieraiden keskinäisen dynamiikan raiteiltaan (pun intended). Asetelmaltaan 1900-luvun alkupuolelle sijoittuva kirja tarjoaa kiinnostavaa pohdintaa ylemmän luokan huterasta sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, mutta pääosassa on kuitenkin ihmisten väliset hienovaraiset suhteet. Kutsumattomat vieraat keikkuu jossain pukudraaman, mysteerin ja maagisen realismin välimaastossa, mutta arvosteluissa mainittua mustaa huumoria en valitettavasti itse saanut kirjasta irti. En myöskään saanut hahmoista kunnon otetta, joten lukukokemus jäi vähän latteaksi. Jonesin tyyli kirjoittaa on elokuvallinen - samaa muistelen aiemmin lukemastani Ehkä rakkaus oli totta -romaanista - ja tästä saisikin mainion minisarjan. Ihan vinkkinä BBC:lle.
Toby Morris: Don't Puke on Your Dad
Aika täsmähuumoria tähän elämäntilanteeseen ja täsmäsuosituksena myös löydetty. Sympaattinen teos naurattaa ensisijaisesti väsyneitä vanhempia, mutta toiminee hauskana kurkistusikkunana aihepiiriin myös muille. Morrisin pieni sarjakuvakirja käy läpi vauvavuoden ilot, ihmetykset, kamaluudet ja kepposet ihanan yhden perheen kautta, mutta samalla kovin universaalisti. Emme olekaan yksin! Olisin toivonut enemmän strippejä yksittäisten kuvien sijaan, mutta ehkä vauva-arjen keskeltä piirtävältä ei ihan kaikkea voi vaatia.
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
Luin jokaisen enkkiksen perusteoksen tällä kertaa suomeksi ja lukupiiriä varten. Sitä luulisi, että teksti olisi tässä vaiheessa jo niin tuttu, etten saisi siitä enää mitään uutta irti, mutta toisin kävi - ehkä siksi, ettei tällä lukukerralla tarvinnut miettiä symboliikkaa, motiiveja ja aikalaiskontekstia. Virkistävää! Harmillisesti Gatsby kuitenkin kärsii käännöksessä paljon, eikä kirjassa ole samanlaista vetoa kuin englanniksi. En myöskään tiedä, tykkäisinkö kirjasta yhtä paljon (tai ollenkaan!) ilman opiskelurasitetta - lukupiirissä se ei ainakaan ollut välitön hitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti