Maaliskuun kirjat

Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna

Jos Neiti Etsiviä ei lasketa, aloin lukea dekkareita vasta parikymppisenä. Kolme etsivää jäi minulta siis lapsena kokematta, mutta onneksi nykynuoriso on valveutunutta ja asian voi korjata aikuisenakin! Kirjaa suositteli siis kohta 8 täyttävä kummipoikani. Vähän harmittaa, etten tajunnut näitä lapsena lukea: nytkin tämä (piiiitkän sarjan) avausosa tuntui jännittävältä, ja kirjan kauhuteema sekä nokkelat nuoret etsivät olisivat kyllä puhutellut myös ala-asteikäistä minua. En yhtään ihmettele, että 60-luvulla julkaistun kirjan viehätys on säilynyt vuosikymmenestä toiseen! Nykyään Jupiterilla, Bobilla ja Peterillä olisi tietysti älypuhelimet taskussa pelastamassa pahimmilta kommelluksilta, mutta muuten kirja on vanhentunut aika vähän.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 8 (Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen), 9 (Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti).

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Summasin Bournen ensimmäisen aikuislukijoille suunnatun romaanin heti lukemisen jälkeen kaverille näin: "En ole ihan varma tykkäsinkö vai en, enkä ainakaan allekirjoita sitä että tämä on nykysukupolven Bridget Jones, mutta ihan menevää oikeasti ajassa olevaa chick litiä, jossa oikeasti pohditaankin asioita, jos sellaista luettavaa kaipaa." Se onkin aika hyvä tiivistys! Somettamisen paineet, kulissit ja niiden takana oleva raadollinen todellisuus tuodaan tässä tunnistettavasti esille ja tarttumapintaa löytyy varmasti jokaiselle oman elämänsä kanssa kipuilevalle lukijalle. Temaattisesti Katsokaa miten onnellinen olen on aika lähellä Honkasalon Vie minut jonnekin -romaania ja siksi se oli minulle jo aiheensa puolesta vähän puuduttava, vaikka sinällään menevä kirja olikin ja koukut rakennettu hyvin. On kuitenkin hyvä, että kolmikymppisten naisten elämänkriisistä kertovissa kirjoissa on mistä valita, tästäkin kirjasta voi oikeasti löytyä paljon apua jollekin

Helmet-lukuhaaste: 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan),

25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja), 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)

Jennifer Weiner: Ikuiset ystävät

Ikuiset ystävät on jossain road movien, kasvutarinan, rakkausromaanin ja dekkarin välimaastossa, mutta ensisijaisesti se kertoo tyttöjen välisestä ystävyydestä: monimutkaisesta, vuosikymmenet kestävästä ja pahatkin kuprut ylittävästä ihmissuhteesta. Romaanina se on ihan kiva. Luin kirjan sujuvasti ja aika nopeastikin, eikä siinä varsinaisesti ole mitään vikaa. Kertoo kuitenkin paljon että unohdin täysin lukeneeni sen ennen kuin tarkastin kuukauden kirjat Goodreadsista. Aivan toimivaa nollausmatskua.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia), 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi)

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

Pulkkinen on tosi taitava kirjoittaja, mutta en osaa arvioida Lasten planeettaa ollenkaan. En tiedä, tykkäsinkö siitä, enkä osaa sanoa, miten se asettuu suhteessa muuhun Pulkkisen tuotantoon. Tämä nimittäin ahdisti melkein koko ajan. Romaanin toinen pääjuoni kertoo avioerosta, toinen psykoosista, ja jostain syystä näistä kahdesta psykoositarina oli minulle helpompi kuunnella. Ehkä kyse onkin siitä, että nimenomaan kuuntelin Lasten planeetan. Erotarinassa hahmot tulivat liian lähelle ja jokaisen pikkumaisen ajatuksen omaksuminen tuntui todella raskaalta. Ehkä joskus vielä luen tämän rauhassa ja osaan olla paremmin jotain mieltä. Ihan hetkeen ei kyllä tee mieli kokeilla.

Helmet-lukuhaaste: 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia)

Päivi Alasalmi: Vainola

Vainola on jonkin sortin goottilaisen romantiikan modernisoitu pastissi, joka sijoittuu 90-luvulle. Pohjateoksena on Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka puolestaan on mukaelma Kotiopettajattaren romaanista. Kaikin puolin siis tuntuisi olevan minulle räätälöityä sisältöä! Valitettavasti Vainola oli mielestäni vähän pöljä ja tuntui kirjailijankin puolelta lähinnä hassuttelulta. Jos goottinen romantiikka olisi minulle täysin tuntematon genre, en olisi saanut tästä mitään irti. Genre oli otettu haltuun mallikkaasti, mutta uusmaalaiseen maisemaan siirrettynä se alkuperäinen sadunomainen viehätyskin oli poissa. Ainakin minulle. Vainola oli aikanaan Finlandia-ehdokas, joten oletan, että muille tämä on toiminut huomattavasti paremmin. En ole lukenut Alasalmea aiemmin ja nyt toivon, että olisin ottanut lukuun ensin jonkun ihan muun teoksen. Mutta kiitos Vainolan, muistin taas Rhysin romaanin, joka on ollut lukulistalla toisesta opiskeluvuodesta lähtien.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 29 (Kirjassa nähdään unia), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia)