Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä myllerrystä, minkä Pieni elämä sai aikaan. Harvoin jaksan tarttua liki tuhatsivuisiin romaaneihin, mutta tämä koukutti heti ensimmäisiltä sivuilta. Pieni elämä oli kaunein, kauhein, raastavin ja mieleenpainuvin lukukokemus pitkään aikaan ja kirjan tunnelma piti otteessaan pitkään sen jäljeenkin, kun viimeinen sivu oli luettu.
Pieni elämä sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 6 (Rakkausromaani), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia), 42 (Kirjailijan nimi viehättää sinua), 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi) ja 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).
Emma Rous: Au pair
Pienen elämän jälkeen tuuletin aivoja perhemysteerillä. Au pairia on hehkutettu siellä täällä, ja itsekin viihdyin sen parissa vallan hyvin. Sujuvasti kirjoitettu teksti ja monessa aikatasossa kulkeva juoni kannattelevat kyllä, mutta ihan en saanut kiinni siitä, mistä hype on peräisin - ellei kyse ole sitten ihmisten loputtomasta tirkistelynhalusta, koska tirkistelyltä Au pair paikoin tuntuu. Loppuratkaisu ampui mielestäni yli niin että viuhui, mutta se pääsi ainakin yllättämään, vaikka luulin arvanneeni kaiken jo puolivälin tienoilla. Pisteet siitä.
Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 4 (Kirjailijan ainoa teos), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 17 (Kirjassa on kaksoset) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)
Terhi Tarkiainen: Pure mua
En vieläkään ole ihan varma, mitä tuli luettua, mutta Pure mua oli varsin riemastuttava tuttavuus. Ihan heti ei tulisi mieleen sekoittaaa vampyyrierotiikkaa, kolmekymppiskriisiä, yliopiston nykytilaa, omistamisen etiikkaa, suomalaista luokkayhteiskuntaa ja vuoden 1918 sotaa keskenään, mutta siksi minä en ole kirjoittanut tätä kirjaa ja Terhi Tarkiainen on. Ilahduttava välipalakirja, joka ei ota itseään turhan vakavasti, mutta ei siitä huolimatta väistele rankempiakaan aiheita.
Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 4 (Kirjailijan ainoa teos) ja 31 (Kirjassa kuljetaan metrolla)
Kate Morton: Kellontekijän tytär
Mortonin uusin kulkee monessa aikatasossa, mutta kertoo monien henkilöiden kautta yhtä tarinaa. Lähestymistapa tuntui aluksi sekavalta, mutta loppujen lopuksi se oli minusta viehättävää ja pisteiden yhdistämisestä tuli tärkeä osa kokemusta. Kellontekijän tyttäressä on periodidraamaa, romantiikkaa, kummitustarinaa, mysteeriä ja salaisuuksia salaisuuksien päälle. Kirjan voi lukea hyvinkin yksitasoisena tai sukeltaa eri tasoihin ja niiden symboliikkaan syvemmälle. Tarina on surumielinen olematta toivoton, ja makusteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Rakenne on myös episodimainen ja toivoisin, että joku ison rahan studio päättäisi tehdä Kellontekijän tyttärestä minisarjan. Niina Hukkisen lukemaa äänikirjaa en kuitenkaan voi suositella. Teksti vilisee englanninkielisiä erisnimiä ja muuten hyvä lukija ääntää ne noin 85% ajasta räikeän väärin. Harmitti.
Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti