Joulukuun luetut

Harald Olausen: Homolulu - Short Queer Stories

Ajattelin Olausenin lyhyellä käännösnovellikokoelmalla ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: täsmävalinta lukuhaasteeseen ja tehokas tutustuminen Olauseniin kirjailijana. Huono taktiikka. Novelleissa itsessään ei ollut mitään vikaa, oletan että käännökseen on valittu parhaita, mutta käännös oli kehno. Niin kehno, että se haittasi lukemista. En myöskään ymmärrä, miksi englanniksi käännettyyn laitokseen on valittu mukaan tekstejä, joissa nojataan vahvasti suomalaiseen populaarikulttuuriin. Harmitti. Jatkossa luen Olausenit suomeksi.

Homolulu sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 42 (Kirjailijan nimi viehättää sinua), 46 (Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö)

Zelda Fitzgerald: Viimeinen valssi

Zelda Fitzgerald viehättää minua valtavasti ja ainoa julkaistu romaani on ollut lukulistalla pitkään. Periaatteessa siis iloitsen, että Oppian-kustantamo toi minulle mahdollisuuden tarttua siihen helposti. Vaan tässäpä oli toinen kehno käännös, tällä kertaa englannista suomeen. Ikävää. Viimeinen valssi ei ehkä mikään maailmoja mullistava teos, mutta ihan hyvä kuitenkin, ja olisi ansainnut mielestäni huolellisemman käännöksen. Teos lähtee kunnolla käyntiin vasta puolivälin jälkeen ja alkupuolisko tuntuikin huonon kielen keskellä lähinnä pakkopullalta. Heijastukset ja lainat Fitzgeraldin omasta elämästä ovat ilmiselviä, joten välillä tuntui kuin olisin lukenut tämän jo aiemmin. Kulttuuriteko joka tapaukessa tuoda Viimeinen valssi ihmisten saataville.

Helmet-lukuhaaste: 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 37 (Pienkustantamon julkaisu), 41 (Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää)

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
Kaunis ja ajatuksia herättävä kirja julkisesta hahmosta, joka oli kuitenkin monin tavoin äärimmäisen yksityinen. Sylvin julkisuuskuvan mukaisesti Venhon kieli ja kerronta on vähäeleistä, mutta pinnan alla kuohuu koko ajan. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta vielä enemmän tarina olisi päässyt oikeuksiinsa paperilta luettuna: tarinaan olisi päässyt syvemmälle ja pieniä, kuin sivuhuomautuksena mainittuja mullistuksia olisi jäänyt pohtimaan pidemmäksi aikaa.

Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 26 (Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan), 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Suhtauduin Statovcin esikoiseen ennakkoluuloisesti, koska se on saanut melkeinpä kaikki tuttuni ihan sekaisin ja jotenkin kansi ärsytti. Mutta ei käy kiistäminen, oli nimittäin todella hyvä kirja. Se ahdisti, itketti, nauratti, turhautti ja pakahdutti, minkä lisäksi nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä herätti myös huomattavan määrän huolta ja suuttumusta. Kissani Jugoslavia pakenee genremäärittelyä, sillä vaikka kirjassa on vahva (paremman sanan puutteessa) maaginen elementti, ei tarvitse kovin syvälle tonkia, että pääsee symboliikan ohi tarinan ytimeen. Kaunis suomen kieli ja ihon alle luikerteleva tarina tekivät tästä yhden viime vuoden parhaista lukukokemuksista.

Helmet-lukuhaaste: 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla), 23 (Kirjan nimessä on jokin maa), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 28 (Kirjan kannessa on kuu), 39 (Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja), 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä

Tässä on paljon samaa kuin Lundbergin Punaisessa osoitekirjassa. Tarina etenee sujuvasti ja sitä rakennetaan silmien eteen pala palalta, periaatteessa asetelma ja juonenkäänteet kiinnostavat. Silti tämä ei jotenkin nyt minulle toiminut. Päähenkilö kävi hermoon monta kertaa ja käytännössä kaikki hahmot tuntuivat karikatyyreiltä. Suuren mullistuksen jälkimainingit selvitettiin lopulta liian helposti ja vuosikausia rakennetun valheiden verkon purkamisen vauhti ei vakuuttanut. Ei tämä silti läpeensä huono ollut, ehkä se osui eteeni vain väärään aikaan.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 14 (Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 18 (Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)