Maaliskuun kirjat

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

Nimen ja esipuheen perusteella odotin kevyempää esseekokoelmaa, mutta tämä nykypäivän klassikko oli täynnä painavaa asiaa alusta loppuun. Kaikesta huolimatta esseet on helppo lukea, omaksua ja sisäistää. Esimerkkitilanteet ovat pitkälti amerikkalaisia, mutta Miehet selittävät minulle asioita on mielestäni oikein hyvä perusteos nykypäivän feminismistä ja tasa-arvosta. Luulen kuitenkin, että sisältönsä puolesta sillä olisi enemmän uutta annettavaa miesoletetulle lukijalle.

Helmet-lukuhaaste: 21 (Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta), 24 (Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa)

Alice Hoffman: Noitasisaret

En yleensä ole suuri maagisen realismin ystävä, mutta Hoffman on aivan omanlaisensa kirjailija, jonka tekstissä on aina sadunomainen tunnelma ja kevyeltöä vaikuttavan kerronnan alle kerrostuu raskaita teemoja. Ne eivät ole rivien välissä tai pinnan alla, mutta niiden äärelle pysähtyminen lukijan vastuulla. Näin on myös Noitasisarissa, jonka tarina on tavallaan pieni ja kieli kaartelevaa, mutta silti koko ajan kuohuu. Tällä kertaa minun oli vaikea sukeltaa tarinaan sisään ja saada tunnelmasta kiinni, kunnes viimeisen kolmasosan aikana en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Olen tykännyt muutamasta Hoffmanin kirjasta valtavasti, joten odotukset Noitasisarten suhteen olivat korkealla. Niitä kirja ei ihan lunastanut, mutta kulttiklassikko tämä on syystä. En muista nähneeni romaaniin pohjaavaa ysärielokuvaa, jonka kriittisenä teininä tuomitsin hömpäksi heti, mutta ehkä katson sen nyt.

Helmet-lukuhaaste: 7 (Kirjassa rikotaan lakia), 9 (Kirjassa kohdataan pelkoja), 47-48 (Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet)

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Harmiton hyvän mielen kirja työttömäksi jäävästä kirjastonhoitaja Ninasta, joka toteuttaa unelmansa ja perustaa liikkuvan kirjakaupan Skotlantiin. Luin tätä koronaperäisen työkriisin puhjetessa ja hyvä niin, mitään muuta en varmasti olisi saanut luettua. Uusia lukuja ja onnellisia loppuja ei millään tavalla keksi pyörää uudestaan: juonenkäänteet on helppo arvata ennalta, mutta se ei haittaa. Se kuitenkin viihdyttää ja pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Ninan seikkailujen lomassa Skotlannin maaseutu nousee vaivihkaa kirjan todelliseksi päähenkilöksi.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Iloinen kirja), 16 (Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli), 31 (Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla)

Katja Kettu: Rose on poissa

En ole aiemmin lukenut Kettua ja tämäkin valikoitui lähinnä sattumalta, kun Ellibsissä ei ollut saatavilla oikein muutakaan kiinnostavaa. Onnekasta, en muuta sano. Romaanin päähenkilö on Lempi, luonnonlapsi, puoliksi suomalainen, puoliksi ojibwa-intiaani. Lempin äiti Rose katosi 45 vuotta aiemmin ja samoihin aikoihin isä menetti muistinsa. Sairaan isän muistin hiljalleen palaillessa Lempi palaa lapsuutensa maisemiin ja saa lopulta selville, mitä äidille tapahtui. Romaanissa on paljon teemoja, joihin pureutua: katoamismysteerin lisäksi se on tarina rakkaudesta, identiteetistä, ulkopuolisuudesta ja erilaisista hyväksikäytön muodoista. Kaiken tämän keskellä se on myös kiinnostava katsaus lähihistoriaan. Amerikansuomalaisuudessa on minusta jotain puhuttelevaa ja Ketun kieli on ihanaa, vanhahtavaa suomea, jota ojibwa-sanasto täydentää. Kuuntelin tämän Eija Ahvon lukemana äänikirjana ja vaikka nautin Ahvon lukemisesta kovasti, haluaisin palata tähän joskus tekstinä, jotta saan rauhassa keskittyä sanoihin. 

Helmet-lukuhaaste: 18 (Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja), 33 (Kirjassa tapahtuu muodonmuutos), 46 (Kirjassa on sauna)

Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

Yksi kevään eniten odottamiani uutuuksia ilmestyi tietysti niin, että kirjasto oli kiinni ja olin itse liian yskäinen asioidakseni kirjakaupassa. Malttamattomana ostin siis e-kirjan ja vaikka lukeminen onnistui sen kanssa ihan kelvollisesti, tuntuu kuin jotain olisi jäänyt kokemuksesta puuttumaan. Myös Varjonyrkkeilijä on tarina hyväksikäytöstä ja kahdessa aikatasossa kerrottu tarina etenee trillerin tapaan kiihtyvää tahtia ja lukiessa oli alati kasvava tunne siitä, että jotain pahaa tapahtuu ihan kohta. Enempiä spoilaamatta sanon, että loppu pääsi kuitenkin yllättämään parillakin tapaa. Vaikka langat sidotaan yhteen ja jonkinlainen katarsis saavutetaan, jää lukija viimeisten rivienkin jälkeen roikkumaan aavistuksen verran tyhjän päälle. En tiedä nyrkkeilystä mitään, mutta Maggan tapa kuvata lajia on intensiivisyydessään hengästyttävä. Vielä ansiokkaampaa on mielestäni hyväksikäytön kuvaus nuoren ihmisen näkökulmasta kaikessa ristiriitaisuudessaan. Kannen ja esittelytekstin perusteella Varjonyrkkeilijän kuvittelee olevan kevyttä lukemista, mutta tunnelma ja tapahtumat jäävät kummittelemaan mielen perukoille ja kömpivät esiin, kun sitä vähiten odottaa.

Helmet-lukuhaaste: 5 (Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 14 (Urheiluun liittyvä kirja), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)