Kesäkuun kirjat

Jokke Saharinen: Sielunveljet

Lovecraftin hengessä kirjoitettu kauhuromaani, jossa esiintyvät isossa osassa Joensuu ja aina yhtä kiehtova Oscar Parviainen sekä melko merkittävästi myös vanha työpaikkani, joten pakkohan tähän oli tarttua heti. Mitä mainioin idea, mutta hyvälle kustannustoimittajalle olisi kyllä ollut tarvetta. En tunne  genreä niin hyvin, että tietäisin mikä menee pastissin piikkiin ja mitkä ovat puhtaasti kirjoittajan omia valintoja, mutta osa ratkaisuista tuntui melkoisen kököiltä ja toistuvat kielelliset kikkailut laiskoilta. Tykkäsin eniten ensimmäisestä osasta ja ihan ilokseen tätä muutenkin luki, vaikka välillä nyppikin. Kunniamaininta Saharisen poikkeuksellisen hienolle kansikuvalle.

Helmet-lukuhaaste: 4 (Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä), 15 (Fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)

Annamari Marttinen: Korsetti

Korsetti on hyvä esimerkki siitä, että joskus äänikirjalle on todellakin paikkansa. Aloin lukea Korsettia ensin e-kirjana, mutta takeltelin kertojanäänen kanssa pahasti. Noin neljäsosan kahlattuani vaihdoin äänikirjaan ja tarina alkoi heti soljua ihan eri tavalla. Hyvä niin. Korsetti oli intiimi kehityskertomus Paulista jonka sisällä elää myös Suski. En pysty mitenkään hahmottamaan, miltä on tuntunut elää transvestiittina Suomessa sen enempää nyt kuin etenkään kirjan tapahtuma-aikaan 80- tai 90-luvuilla. Korsetti toi asian lähemmäs helppotajuisesti ja lempeällä otteella. Tärkeä tarina, jonka kaltaisia soisin ilmestyvän lisääkin.

Helmet-lukuhaaste: 9 (Kirjassa kohdataan pelkoja), 18 (Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja)

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Sain keväällä vanhalta kaverilta Whatsapp-viestin, jossa kertoi siskonsa julkaisseen kirjan. Tajusin pian hypistelleeni nimeä tajumatta kirjaa jo aiemmin, mutta koska Elm Streetin ja venäläisen kansanperinteen yhdistäminen rosoiseksi fantasiaromaaniksi tuntui mielestäni hölmöltä, kirja jäi hyllyyn. Suoramarkkinointi toimi ja aika nopeasti tajusin itse olevani se hölmö. Tämä nimittäin toimii. Viisto ja väkivaltainen Neonkaupunki on raadollinen ja lohduton - ja todellakin nielee sekä hahmonsa että lukijansa purematta. Ympäristön ja tihenevän tunnelman voi lukiessa melkeinpä tuntea ja haistaa. Toivoa ei ole, mutta silti eteenpäin on porskutettava ja pienistä hetkistä löytää jotain jatkamisen arvoista. Jos ymmärsin lopun oikein, yksi lempparipahistelijoistani on luvassa seuraavassa osassa. Maltan tuskin odottaa.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti), 45 (Esikoiskirja), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)

Pihla Hintikka: Hetken Pariisi on meidän

Hintikan esikoisromaanissa on melkeinpä kahden kirjan ainekset. Pariisin muoti- ja taidemaailmaa niin kimalluksineen kuin nurjine puolineen kuvataan kolmen naisen toisiinsa limittyvien tarinoiden kautta. Kirjan neljäs päähenkilö on Pariisi itse. Tarinat tasapainottavat toisiaan, mutta olisin mielelläni tutustunut naisiin paremmin ja sukeltanut syvemmälle jokaisen elämään. Myös kirjan lopussa kuvatut terrori-iskut olisivat mielestäni kaivanneet lisää tilaa. En silti valita, hyvin tämän parissa viihtyi. Hintikan kieli kaunista, tähtipölyyn on aina kiinnostava hetkeksi kurkistaa ja lyhyet luvut pitävät liian ahdistuksen loitolla.

Helmet-lukuhaaste: 35 (Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa), 37 (Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa), 49 (Vuonna 2020 julkaistu kirja)