emäntätestin jälkeen

Nyt on Annan polttarit juhlittu. Päivä starttasi aamulla etupihaltani 8.30 ja päätyi untenmaille seraavana aamuna 4.30 tienoilla. Pitkä ja rankka päivä, mutta kaikin puolin mainio - tosin minkään kaupungin Nightiin ei ole asiaa taas pitkään aikaan. Ainakaan ennen kuin paikalla on DJ, joka ei soita koko iltaa samoja ralleja reilun tunnin luupilla..

Vaan nyt on Anna sitten todistetusti emäntäainesta. Siinä sivussa opin minäkin tekemään nättejä karjalanpiirakoita ja sain yrittää lypsää lehmää (tuli sieltä maitoakin!). Huippua. Arvostan myös hyvää ruokaa, rentoa tunnelmaa,  rantasaunomista ja järvessä lillumista pitkin päivää. Häät jatkanevat samalla oivallisella linjalla, niitä siis odotellessa!

Tänään keskitin kaiken energiani siihen, että sain auton kunnialla Mikkelistä Simpeleelle. Vähän jännitti koukerot ja superohittelijat ennen ja jälkeen Puumalan, mutta sitten tie helpottui ja ennen Ruokolahtea älysin laittaa Placebon soimaan. Loppumatka sujuikin erinnäisiä biisejä tulkitessa kuin siivillä tietöistä, hevoskuljetuksista, rankkasateesta ja ukkosesta huolimatta. Superkuskius, täältä tullaan.

Kuvahaaste vaatii tänään talvikuvaa. Oivallus: en näytä kuvaavan talvisin, koska onnistun aina unohtamaan kamerani kotiin. Piti siis lainata Katjalta kuvaa parin vuoden takaiselta Kolin reissulta. Ne on melkein kuin omia, koska olin paikalla. Ja kuvista pari taitaa olla minun ottamiakin.

14: Kolin talvi

Tämä kuitenkin taitaa olla Katjan ottama. Valitsin sen, koska kuvauspaikkana toiminut koppihissi on ihan huippuvehje.

valoa

Kuvaan tosi mielelläni valoa, vaikka en olekaan siinä merkittävän hyvä. Tänään olisi joka tapauksessa ollut mistä valita. Viime vuonna ajoimme illaksi Savonlinnaan Olavin päivää viettämään ja kävimme uimassa jossain Samin neuvomalla saarella. Uimisen jälkeen taivaalle ilmestyi jeesusvalot. Oli kaunista.

13: Valoa Savonlinnassa.

Tänään päätin hyväksyä, että on tosi lämmin. Laitoin päälle topin ja lyhyet shortsit. Nyt totuttelen olemaan.

arkiaamiainen

Arkeni esitteleminen kuvassa on erityisen hankalaa varsinkin tänään, koska oli tällä erää arkistohiireilyn viimeinen päivä ja näin ollen arkeni muuttuu taas melko erilaiseksi. Vihersmoothie tosin pysynee vakkariaamiaisena silloinkin.

12: Smoothieaineksia.

Tänään tosin en laittanut tuota kyseistä salaattia, sillä siinä oli kai jonkun ötökän munia. Näyttivät vähän kaviaarilta ja salaatti oli sisältä voikukkamaiseen tapaan maitomaista. Hyvin sopii yhtälöön siitä, että pesin eilen ensimmäistä kertaa vuosiin nenäliinan pyykissä (mustien vaatteiden kanssa toki) ja lohkaisin hampaani syöden popcornia. Jee.

Uuden arjen ja heinäkuun kunniaksi saatoin ostaa kahdet korkokengät, toiset arki- ja toiset juhlakäyttöön. Eläköön alennusmyynnit.

kymmenen / yksitoista

Eilen minut huijattiin heittämään talviturkki lammessa, jonka vesi oli hyvin kylmää. Vaikka en iloinnut siinä hetkessä, paikkavalinta oli kyllä ihan mahtava. Minut tekee iloiseksi se, että Ilosaaren laguunin vastapainoksi melkein inhimillisen matkan päässä on olemassa äkkisyvä, lähdepohjainen lampi, jonka vesi on niin kirkasta, että pohjaan näkee metrienkin syvyydessä.

10: Tämä tekee minut iloiseksi.

Ja tunnustaahan tätä ei sopisi, mutta oikeasti minut tekee iloiseksi myös, että joku siihen talviturkin heittoon patistaa huijaa.

Eilen en kuitenkaan ollut illemmalla sattuneesta syystä siinä mielentilassa, että olisi huvittanut bloggailla ilonaiheita. Eli tässä perään vielä tämän päivän teema, "hullua". Asiaa tosiaan voi lähestyä ihan liian monelta kantilta. Mutta 30% vähemmän rasvaa sisältävät Domino-keksit, niiden olemassaolo on ainakin mielestäni ihan hullua.

11: Hullua.

Saati se, että vähärasvaisuus on kohokuvioitu itse keksiin.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema "valo"
Päivä 14: Talvikuva

viilipytty ja rami jaffeen hanuri

Palaan kuvahaasteeseen tauolta päivän asun merkeissä. Kyseinen kuvahan olisi pitänyt lisätä jo viime perjantaina, joten vähän huijaan ja laitan siis perjantaisesta asustani kuvan. Kysehän ei ole toki turhamaisuudesta, tänään päällä oleva viisi vuotta vanha kulahtanut tunika ja puhki kuluneet farkut ovat nimittäin aivan yhtä kuvauksellinen asu kuin uusi mekkonen..

Höhö, tein tästä samalla FB:n profiilikuvani.

Täytyy tyytyä istuvaan kuvaan, sillä en oikein hallitse muotibloggaajien perusasentoa. Onneksi Anssi hallitsee.

Viikonloppuun mahtui niin monta asiaa, että ei taida yksi blogipostaus riittää kaiken puimiseen. Olin piknikillä Herttoniemen Kivinokassa ja tapasin kasan uusia ihmisiä. Verestin six degrees -pelitaitojani ja voitin sillä hyvän oluen lauantai-iltana. Tulin myös ajaneeksi Katajanokalta Karkkilaan. Autolla. Itse. Kolaroimatta. Ajoin tosin kai kolmesti päin punaisia, kun ei voi ihminen huomata kaikkia niitä Espan valoja... Onneksi juhannuspäivänä oli vain vähän liikennettä, joten mitään hasardia tilannetta en käsittääkseni saanut aikaan. Tuli kyllä menetettyä monta hyvää mä en oo koskaan -valttia, koska Helsingin keskustan lisäksi ajoin myös motarilla. Ehkä se oli jo aikakin, kun olen omistanut ajokortin jo 10,5 vuotta. Eh.

Ajomatka kannatti, koska Karkkilassa oli kiva käydä vähän rauhoittumassa Katajanokan kaaoksen välissä, ja Paavokin on jo keksinyt, kuinka ollaan hereillä itkemättä. 

Sunnuntaina ajatuksena oli selvitä kaikesta kuulisti. Ei kiukustua, hermostua, hepuloida liiemmin tai ainakaan hajota partikkeleiksi Kie von Hertzenin ja Dave Grohlin läsnäolosta samana keikkailtana. Hyvin se meni, mitä nyt vähän saatoin vieräyttää innostuneen liikutuksen kyyneleitä, kun Foo Fighters lopulta käveli lavalle. Koska Dave! Ja Nate! Ja Chris! Ja Taylor! Ja Pat Smear eli mies joka aiheutti ihan älyttömän hysterian Provinssi-keikalla, koska tajusin, että se onkin oikea ihminen, eikä mikään satuolento. 

Mutta olihan se. Voi ihana keikka. En voi eritellä kaikkia reilun kahden tunnin aikana läpikäymiäni tunteita, joten nostan esiin pettymyksen - en ollut edes ajatellut mahdollisuutta, etten kuulisi Dear Rosemarya - ja huippuhetkeni - Skin and Bones (tässä sama veto Tukholman keikalta). Ah, Rami Jaffee hanureineen (ehhehe). Ja sainhan minä Arlandriani. Ennen keikkaa myös veikattiin avausbiisiä, ja vaikka Olli-Pekan veikkaus (Bridges Burning) voittikin, ei mennyt huonosti muillakaan. Minun veikkaukseni Rope tuli toisena, Katjan Pretender kolmantena. Markon Monkey Wrench ja Simon All My Life toimivat mahtavina tunnelman nostattajina setin keskellä.

Lisäksi kukkahattutäti minussa iloitsi siitä, että bändillä oli tenavat mukana keikalla. Se oli paitsi ihan liian söpöä, myös piti Grohlin F-sanan viljelemisen kurissa - toisin kuin Provinssissa silloin aikanaan. Eli kokonaisuudessaan loistoa, ja myönnettäköön, että on se Pat Smear minusta vieläkin ainakin puoliksi satuolento. Tuntemukseni perustuu 13-vuotiaana näkemääni Big Me -videoon, miltä sitten mahtaa tuntua niistä, jotka Kalasatamassakin tallustelivat Germs-paidat päällä.

Maanantaina minulle esiteltiin melko hyvin muodostettu teoria siitä, että Dave Grohl taitaa olla sinkku. Tänään taas selvisi, että FF-herrat saapuivat Helsinkiin jo lauantaina, odotetusti Kämpiin, noin kilometrin päähän majapaikastani ja ehkä sadan metrin päähän lauantai-illan hengailupisteestämme. Että nouuuuu! Vaikka oikeasti olen huojentunut, etteivät nämä asiat olleet tietoisuudessani silloin lauantaina, koska stalkkaaminen/rokkitähtien kaappaaminen/13-vuotiaan tasolle julkisesti taantuminen eivät ole kovin kuuleja juttuja ne. Nyt pysyi projekti huomattavasti paremmin hallussa.

Kaikesta kuuliudestani huolimatta en kestä näitä Seiskan kuvia.