adieu 2014

Kuluneen vuoden pohtimisesta ja asetettujen tavoitteiden listaamisesta on tullut vuodenvaihteen perinne ja itselleni aika tärkeä rituaali vuosien varrella.

Ykköstavoitteeni tälle vuodelle oli oppia ottamaan rennommin ja ennen kaikkea sisäistää, että yksi mielekäs tekeminen vapaapäivänä riittää. Koen onnistuneeni, vaikka tapani mukaan usein edelleen höyryän vapaapäivinänikin ympäri kaupunkia.

Muita vuosi sitten listaamia tavoitteita:

Vuonna 2014 haluaisin myös oppia käyttämään taas koruja. Haluaisin saada talouden kunnolla tasapainoon: säästää huolellisemmin ja saada rahat riittämään paremmin myös viimeisille päiville ennen palkkapäivää. Haluaisin myös säästää kukkaroni ohella ympäristöä ja haaskata ruokaa vähemmän. Edellisistä huolimatta aion sallia edelleen itselleni ulkona syömistä ja kahvittelua tasaisin väliajoin ilman huonoa omaatuntoa. Haluan matkustaa ja koota ainakin yhden palapelin. Tavoitteena olisi myös venytellä säännöllisemmin. Hankintojen puolelta haaveissa siintää uusi sänky ja hylly- tai yöpöytäratkaisu makkariin. Ja josko kahden vuoden harkinnan jälkeen saisin hankittua myös sen kokovartalopeilin.

Kuinka kävi? Koruja olen käyttänyt vain satunnaisesti. Rahan kanssa olen kaikista verokämmeistä huolimatta pärjännyt paremmin ja talouteni on tällä hetkellä melko vakaa. Ruuan haaskaamisesta en osaa sanoa. Koen petranneeni, mutta totuus on, että ennen joulua sielu itki verta, kun heitin pois mm. kaksi liki täyttä pussia toooooosi vanhoja gramjauhoja. Ulkona tuli syötyä etenkin loppuvuodesta vähän liikaakin. Matkustin kahdesti ulkomaille ja useamman kerran Suomen sisällä. Kokosin kaksi palapeliä. En ole muistanut juurikaan venytellä kevään jälkeen, enkä ole ostanut uutta sänkyä tai yöpöytää. En vieläkään omista kokovartalopeiliä. 

Tavoitekuva paljastaa, että olen tänä vuonna panostanut elämyksiin mutta en kauheasti hyvinvointiin. Pääsin Lontooseen, Tampereelle ja Tallinnaan. Näin sekä Robbien että Backstreet Boysin livenä. Nukuinkin ihan kiitettäviä määriä ja katsoin uuden Doctor Whon kokonaan. Koti sen sijaan ei ole erityisen hyvässä järjestyksessä, etenkin syksyn mittaan tuoreiden asioiden syöminen on jäänyt valitettavan vähälle ja kehonhuoltoon en ole ehkä ikinä kiinnittänyt näin vähän huomiota.

Eli kai tässä vielä plussan puolella ollaan, vaikka tavoiteltavista asioista osa siirtyykin suoraan tulevalle vuodelle?

Kävin läpi vanhoja vuosikatsauksia ja joka vuosi näytän kirjoittaneen, että mennyt vuosi on ollut tosi raskas ja seuraava olkoon parempi. Huolta ja murhetta on kieltämättä ollut tänäkin vuonna enemmän kuin olisin välillä jaksanut kantaa, mutta onhan niitä hyviäkin asioita tapahtunut: välillä jopa ihan oikeasti tapahtuneiden asioiden vastapainoksi. Esimerkiksi ystävärintamalla on ollut myrskyjä ja luopumista, mutta olen myös saanut uusia ihmisiä elämääni ja lisäksi muistanut, että parasta on se, kun jatkaa vanhan ystävän kanssa juttua pitkän tauon jälkeen kuin aikaa ei olisi kulunut ollenkaan.

Lempihengailukaverini on silti tänä vuonna ollut Paavo, joka saattaa ainakin viimeisimpien tietojen mukaan olla maailman paras tyyppi.

Ja onhan tuota muutakin muisteltavaa tältä vuodelta, sekä pieniä että varsinkin isoja asioita.

Yllätimme itsemme maaliskuussa ja menimme kihloihin. Minusta tuli huhtikuussa uudestaan täti ja vaikean alun jälkeen Rauhasta on kasvanut varsin valloittava ja terve tyttö. Kesällä pääsin näyttämään Markolle Bristolia ja rakastuin Walesiin. Näin ihania näyttelyitä pitkin vuotta. Iskä sai vuodeosastokierteen jälkeen ihan mahtavan asunnon, josta jaksan iloita jokaisella visiitillä. Näin esimerkiksi.

Yleensä laitan näihin postauksiin reissukuvia, mutta niitä taitaa olla ihan riittämiin naputtelemissani matkakertomuksissa. Ja tapahtuuhan sitä koto-Suomessakin!

Ilmeet hohtominigolfin ihmemaassa tammikuussa.

Rauhaa moikkaamassa huhtikuussa.

Toukokuussa ilahduttanut kihlakimppu työkavereilta.

Harvinaisen hehkeinä nimiäis- ja nelikymppisjuhlissa heinäkuussa.

Turistina Penttilän sahan raunioilla lokakuussa.

Kaikista hyvistä hetkistäkin huolimatta toivon vuoden 2015 olevan taas edeltäjäänsä taisaisempi ja valoisampi. Yritän edesauttaa asiaa ottamalla sen teemakekkereillä vastaan bleiserissä, rusetissa ja kartongista askartelemassani fezissä. Geronimo!

loppuvuoden puhdetöitä

Vuoden varsinainen recap hautuu vielä päässäni, mutta löysin itseni pohdiskelemasta etenkin mennyttä syksyä.

Syksy on ollut pitkä ja raskas, kaamosoireet olivat harvinaisen pimeän marraskuun jäljiltä pahemmat kuin koskaan. Tuntuu, etten olen jaksanut keskittyä mihinkään tai saanut mitään aikaan.

Jännästi kuitenkin olen nähnyt monia hyviä televisiosarjoja alusta loppuun. Tänään myös starttasi vuoden 54. kirja. Aktivoiduin loppuvuodesta käymään taas keikoillakin. Mutta jos hengenravintoa ei lasketa, niin on tässä loppuvuodesta tullut keskityttyä ihan konkreettisestikin johonkin.

Tein loppuun muutamankin pari vuotta laatikossa maanneen käsityöprojektin ja opettelin uusia neulekuvioita. Sain parikin itse tehtyä lahjaa kääräistyä pakettiin ja tein itselleni viimeinkin uudet säärystimet. Ja tietty nämä.

Seuraava pari on jo tekeillä.

Opettelin tekemään karamellisoituja manteleita ja kiikutin niitä lahjaksi ympäri Joensuuta. Lisäksi lähetettyjen joulukorttien määrä nousi pykälällä viime vuodesta ja näpertelin ne tänäkin vuonna itse.

Joulun aikana onnistuin kokoamaan myös parissa illassa muumipalapelin. Olkoonkin vain 500 palaa, entiselle palapelikärsimättömälle tämä on melkoinen saavutus.

Seuraavaksi haaveissa Disneyn naispahikset, 1000 palaa.

Että kummasti sitä kuitenkin tekee asioita, vaikka luulee vain lahnastelevansa sohvalla. Ovela tietysti valitsee tekemisensä sohvalle sopiviksi. Taidan jatkaa valitsemallani linjalla ja näperrellä asusteita keskiviikoksi.

joulupöydissä

Vapaat on vietetty ja töihin palattu. Minusta välipäivinä on ihan leppoisaa olla töissä, mutta myönnettäköön, että olisin ihan vaikka lauantain kunniaksi nukkunut mieluusti yli kuuteen. No, huomenna sitten.

Paluu arkeen taitaa olla edessä myös ruokapuolella. Markon haaveissa oli vielä yhteiset joulun jälkifiilistelyt, joten tein laatikoita reippaasti. Olisi kuitenkin pitänyt muistaa, miten tämä haaveilu yleensä päättyy. Eilen tulikin jo kinkkuähkypuhelu, jossa toivottiin "jotain mahdollisimman vegaanista" seuraavaksi viikoksi. Onneksi pakastin palvelee.

Itse onnistuin enimmäkseen välttymään pahimmilta ähkytiloilta, kun muistin kerrankin, ettei ruoka ole loppumassa maailmasta ihan heti - enkä edes kauheasti ehtinyt mättää lahjaksi saamiani suklaita, ellei eilisillan rocky road -festaria lasketa. Harmillista sinällään, koska suklaata ei voi pakastaa.

Mutta koska ruoka on kuitenkin ollut myös tämän poikkeusjoulun pääasia, esittelen sen kolme erilaista joulupöytää:

Jouluaaton kylmä lounas yhdelle.

Aaton päivällispöytä Kanervalassa. Pernaloora etuoikealla.

Äidillä joulupäivänä, laatikot vielä uunissa.

Hassua kyllä, en nyt löydä yhtään ruokaa, joka esiintyisi jokaisessa kuvassa. Paitsi lohi, tosin aattokuvissa graavattuna ja viimeisessä savustettuna. Että niin taitavat ne joulun maut olla kuitenkin ensisijaisesti yhdistelmissä, eikä niinkään yksittäisissä ruokalajeissa.

Huonoa: Tein ensimmäistä kertaa ikinä lanttulaatikkoa ja tuomitsin sen pikamaistelun jälkeen epäonnistuneeksi. En siis syönyt sitä sen enempää aattona kuin joulupäivänäkään. Tapaninpäivän iltana iskin laatikkoa kuitenkin lautaselle ja se olikin oikeasti aika hyvää. Onpa sitten herkkulaatikkoa pakastimessa kevättalven laiskoja hetkiä varten.

Hyvää: Keksin vahingossa, miten (Jalotofun) savutofu kannattaa käsitellä, jos siitä haluaa leivän päälle juustohöylällä höylättävän version.

Parasta: Älysin ostaa jo hyvissä ajoin karpalokivennäisvettä jääkaappiin. Vatsa kiittää.

Mutta se mahdollisimman vegaaninen ruoka vaatii nyt aivojen uudelleen virittämistä kokilta. Mites sitä sapuskaa taas laitettiinkaan ilman voita ja kermaa?

aatto kotona

Nyt on kahdestoista joulu sen jälkeen, kun muutin Joensuuhun. Tänään heräsin ensimmäistä kertaa ikinä aattoaamuna Joensuun-kodistani.

Ratkaisuni on herättänyt hämmennystä vähän siellä täällä, etenkin siksi, että Marko on normaaliin tapaan sukuloimassa. Itse reissasin Markon äidille ennen joulua, omalle sitten joulupäivänä. Muuta perhettä näen heti vuoden vaihduttua. Näin aattona olen kotona ja alkuillasta suuntaan syömään kilometrin päähän ystävien luokse.

Kuviossa parasta on se, ettei paineita ruuasta tai muista valmisteluista oikein ole. Eihän hössöttäjä toki pääse karvoistaan edes poikkeusjouluna, mutta osasin kerrankin hössöttää maltilla ja rauhassa miettiä, mitkä maut oikeasti joulun minulle tuovat tullessaan. Tein pienen rosollin ja leivoin taatelikakun, mutta piparkakut syntyivät tänä vuonna valmistaikinasta. Hain kaupasta sienisalaattia, joululimpun ja graavilohta. Piimäjuustosavottaan en itsekseni viitsinyt alkaa, mutta ostin tilalle leipäjuustoa. Luumukiisseliä keittelin ihan keittämisen ilosta. Puuron teen vasta huomenna - jos teen.

Ikkunaan leikkasin lumihiutateita ja laitoin saamani joulukortit seinälle. Ostin alesta pienen joulutähden. Hain kirjastosta kasan kirjoja ja ostin Muumi-palapelin. Keskipäivälle varasin joulusaunan, sen jälkeen aion vain olla. Tai ottaa vaikka päiväunet!

Eilen kävin ensimmäistä kertaa todistamassa joensuulaisen jouluperinteen, Joulutähden iskelmäkeikan Kerubissa. Ihana keikka, mutta olo oli vähän ulkopuolinen. Tai oli ainakin siihen asti, kunnes en meinannut päästä kotiin, kun niin monilla ihmisillä oli niin paljon asiaa. Läheskään kaikille tutuille en ehtinyt edes puhua. Olen tainnut muuttua joensuulaiseksi huomaamattani. 

Ystävien joulupöytään lähtee kuitenkin tuomisiksi ehta karkkilalainen pernaloora. Juuret ja perinteet ja mitä niitä nyt oli.

pikkujouluputki

En ole erityisen pikkujouluihminen. Käyn niissä kyllä ihan mielelläni, mutta varsinaista sesonkia en ole koskaan tajunnut. Työpaikan virallisiin pikkujouluihinkaan en mennyt, kun Rokumentissa meni samaan aikaan kiinnostava leffa, enkä ole kokenut jääneeni mistään paitsi.

Jotenkin olen silti tässä kuussa ehtinyt melkeinpä huomaamattani viisiin (5) eri pikkujouluihin.

Oli ne, jossa oli paljon venäläistä ruokaa ja ihan liikaa kuohuviiniä.

Sitten oli ne, jossa syötiin nälkään pakastetuulihattuja ja nähtiin kaupunginteatterin Working Class Hero.

Ne missä kenelläkään ei ollut aikaa tai energiaa valmistella mitään ja menulle päätyi helppoa mutta superherkullista texmexiä, jonka lomassa stressiä tuuletettiin urakalla ikkunasta ulos.

Ja tietysti ne, missä katsottiin isolta kankaalta molemmat Gremlinsit.

Eilen vielä lähestyin jo perinteistä ylipukeutumisen teemaa uudesta vinkkelistä kasarijakulla, tyllihameella ja tupeerauskammalla.

Kuvien pieni epätarkkuus kuuluu vuodenaikaan.

Enimmäkseen hyviä aikoja ja hauskoja iltoja, mutta olisikohan pikkujoulut nyt tältä vuodelta paketissa? Eipä siihen oikeaankaan ole kovinkaan monta Myyrä-kalenterin luukkua jäljellä. Next stop, Kuopio.