Syyskuun sivut

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 3. Kuolema

Kauniin ja kamalan trilogian viimeinen osa oli juuri niin riipaiseva kokemus kuin pelkäsinkin. Gardellin rakenne on ihan mahtava: tarina ei etene kronologisesti ja tapahtumiin palataan aina uusista näkökulmista. Kolmen kirjan aikana hahmoihin ehtii kiintyä lujaa ja vaikka jo ensimmäisen kirjan alkuvaiheilta tiesi, kuinka useimmille käy, kohtaloiden kertaaminen ja aina uudelleen kertominen kalvoi aina vain syvemmältä. Eivät tulleet kyyneleet yllätyksenä.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Kriitikoiden ja kirjabloggareiden syksyn suosikkiteos eikä suotta! Paljon en uskalla tästä sanoa, ettei idea ja loppuratkaisu mene pilalle. Koukutuin Hawkinsin tekstiin välittömästi, eikö loppuratkaisun arvaaminen melko aikaisin haitannut. Hyvin rakennettu rikosromaani, kerrankin vähän erilaisesta näkökulmasta: ei poliisia tai kovaksikeitettyä etsivää, vaan rikoksen uhrin ja humalaisen silminnäkijän vuorotteleva kertojanääni. Rikostarinan alla tämä oli hieno romaani naisista: erilaisista elämän heittelemisistä, omilla tavoillaan yksinäisyydestä kärsivistä naisista, jotka etsivät uutta suuntaa tahoillaan. Lämmin suositus.

Emily Giffin: Rakkaus lainassa

Chick lit ei todellakaan aina ole kevyttä peruskauraa. On nimittäin hankala lukea teosta, jossa ihan oikeasti ei voi hyväksyä perusasetelmaa: kolmekymppisillään Rachel sekstaa parhaan ystävän sulhasen kanssa. Häitä suunnitellaan, suhdeverkko syvenee, kaikki valehtelevat joka suuntaan ja minua lukijana ahdistaa. Vaikka kirjan voinee halutessaan lukea pelkkänä hömppänä, se nostaa halukkaalle lukijalle nostetaan pohdittavaksi isojakin moraalikysymyksiä: missä on oikean ja väärän raja, pitääkö vanhalta ystävältä sietää ihan kaikkea, pyhittääkö tarkoitus ikinä keinot. Pisteet tästä.

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa 

Yltiöromanttinen pieni tarina Pariisin sydämestä sopii hyvin kylmeneviin iltoihin. Tai voiko tarina olla pieni, jos kyseessä on elämää suurempi rakkaus ja sivuhahmoina pyörivät maailmankuulut elokuvaohjaajat ja filmitähdet? Sinänsä ihan mukaansatempaava kirja ja mukava lukea rakkausromaani pitkästä aikaa miehen näkökulmasta. Joku kielessä tökki, enkä tykännyt tästä ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Ehdin kuitenkin jo suositella kaverille, joka maailmantuskan keskellä kaipasi hyvän mielen kirjaa. Siihen Barreaun romaani sopii oivallisesti. Varoitus: aiheuttaa tarvetta suunnata sekä Pariisiin että pieniin, persoonallisiin elokuvateattereihin.

Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi

Kuulin luotettavalta taholta, että lapsille lukemisessa on se, että pääsee kokemaan uudestaan lapsuuden lempikirjat ja löytää myös ihan uusia teoksia. Onneksi vaikutukset ulottuvat myös meihin kummitäteihin, koska minä en ainakaan muista lukeneeni tätä suomalaisen fantasiakirjallisuuden klassikkoa 60-luvulta koskaan ennen. Piilomaan pikku aasissa on periaatteessa kaikki, mitä lukija voi kaivata: sympaattiset hahmot, selkeät hyvikset ja pahikset, paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, moraalinen opetus sekä tietysti Maj Karman kauniit kuvat. Näin aikuisen iltalukemistona Pennasen saturomaani ei ehkä ollut parhaimmillaan, mutta pienen lukijan kanssa luku tai kaksi kerrallaan iltaisin tämä olisi varmaan mainio. Ajaton kirja ja klassikko paikallaan.

Liiviliikkeessä

Tänään oli se päivä, kun käytin 160 euroa alusvaatteisiin.

Toisin sanoen kävin lunastamassa synttärilahjaksi saamani rintsikkalahjakortin tänään Changella. Olin ensimmäistä kertaa oikeassa liivikaupassa. Pihinä ihmisenä olen aiemmin tuskastellut ketjuliikkeiden alusvaateosastolla ja etsinyt sopivaa mallia ja kokoa. Hyviäkin on löytynyt, mutta uusia hakiessa ne ovat yleensä jo poistuneet mallistosta.

Tarkoitus oli vain katsella alustavasti valikoimaa, mutta myyjä osoittautui äärimmäisen kivaksi, ystävälliseksi ja taitavaksi.

Päädyin siis heittämään vielä omat 80 euroa pottiin ja nyt on kahdet uudet liivit, alkkarit, kaksi paria sukkiksia ja maailman pehmoisin yöpaita. Kaikki paitsi sukkikset ovat sattumalta Intimate Britney Spears -mallistoa.

Ei edes kaduta. Kunnon liivit päällä olo on nimittäin yhtä juhlaa.

Ilon keskellä on samalla taas vähän typerä olo. Miksi, miksi, miksi en ole aiemmin antanut ammattilaisen mitata oikeaa kokoa? Olin kyllä tietoinen, että pitkään käytössä ollut koko ole todennäköisesti se ihan oikea, mutta en silti osannut ajatella, miten helppoa rintsikoiden sovittaminen voi kunnon liikkeessä olla. Myyjä kantoi koppiin kivoja kuoseja toisensa jälkeen ja kaikki istuivat kuin valettu. Siitä sitten valitsemaan parhaat päältä. On itse asiassa ihme, että mukaan lähti vain kahdet.

Olo on valaistunut. 80 euron rintsikkaraha osoittautui aika paljon isommaksi asiaksi kuin antaja osasi kuvitellakaan.

Toimikoon tämä teksti paitsi oman riemun jakamisena, myös lämpimänä vinkkinä sinne lukijapuolelle. Joulukin tulla jolkottaa.

Kierrokset

On taas työvuoteni niin sanottujen hullujen viikkojen aika. Väsyttää ja pää käy ylikierroksilla koko ajan.

Haluaisin suunnitella matkoja, menoja ja tulevia kujeita, mutta en saa aikaiseksi, koska silmissä alkaa sirrittää heti, kun yritän tarkentaa ne johonkin.

Samaan aikaan tekisi mieli taiteilla kaikkea: haluaisin alkaa harrastaa vakavammin tanssia tai vaikka joogaa, runoilla, kokeilla pitkästä aikaa teatteria, piirtää, mitä ikinä. Paitsi sitten heti lannistaa, kun muistan, ettei mikään kuulu varsinaisiin lahjakkuuksiini, niin ei kannata edes kokeilla.

Tiedän että sekä luovuusmania että lannistus kuuluvat vahvasti vuodenaikaan, mutta se ei nyt varsinaisesti auta.

Ehkä kaikki vielä järjestyy parin viikon päästä, kun saan kaikki neljä isompaa työprojektia pakettiin ja saan pään toivottavasti vapaallekin joskus. Sitä odotellessa.

Pyöreähkö numero

33. Täytin sen verran tänään.

Kaveri kysyi viikonloppuna, joko tänä vuonna tulee pyöreitä täyteen. Mietin, näytänkö huomattavasti nuoremmalta vai vanhemmalta kuin olen. Tulin kuitenkin tulokseen, että 33 on muodoltaan pyöreähkö luku ja sehän riittää.

Se on muuten myös ihmisen normaalin selkärangan nikamaluku, Smashing Pumpkinsin biisi, (uuden) Battle Star Galactican ensimmäisen jakson nimi, Ranskan suuntanumero, Jeesuksen todennäköinen ikä ristiinnaulittaessa ja yksi Ku Klux Klanin symboleista.

Tärkeät tiedot tarjosi Wikipedia.

Mihinkään edellisesta symboliikasta liittymättä sain heti aamusta lahjaksi rintaliivilahjakortin ja aikuisten värityskirjan. Pyöreitä muotoja on havaittavissa niissäkin.

Mitä ajattelin tänään

1. Onko viesti universumilta, jos liikunnasta keventynein mielin ajaa pyörällä jumpasta kotiin ja lauleskelee iloisena Uptown Funkia mennessään - kunnes ötökkä lentää suuhun ja jää jumiin kurkkuun, mikä taas aiheuttaa niin kauhean yskimisen, että se lopulta laukaisee oksennusrefleksin?

2. Saako ainakin viikon edestä ituhippipisteitä, jos tekee pizzaa jääkaapin antimista ja siitä tulee tofu-lehtikaali-sienipizza?

Pirun hyvää tuli.

3. Miten paljon kehtaa hehkuttaa tutuille ja tuntemattomille, että meillä on toimiva vessanpönttö? Koska meillä on! Jeeee!