kaksi

Teemana "kaksi" on mielestäni vähän turhan laaja. Koska orastava flunssa ei oikein anna tilaa syvällisimmille pohdinnoille, kuvan virkaa toimittaa Annan polttareissa ikuistettuna kaksi hehkeää kesätyttöä ja kaksi itse kiroillen valmistettua saunavihtaa. 

27: 2 x 2

Maija sentään esittelee luomustaan kesäneidolle sopivalla teatraalisuudella, oma ilmeeni muistuttaa lähinnä surkeaa yritystä esittää ylpeää. Tämä taas ei johdu puutteellisista mallin taidoistani vaan itse vihdasta,  joka oli sekin lähinnä surkea yritys saada aikaan perinnekapistus. Olisi varmaan pitänyt jättää kirjalliset pahoittelut tulevalle käyttäjälle, koska jos tuo pysyy kasassa, se on pienimuotoinen ihme.

rumin kuva ikinä

Juttuhan on niin, että aina ei naurata, vaikka tekisi mitä. Muistaakseni tämä kuva ei ole kuitenkaan vielä koskaan feilannut, mutta naurun laadusta ei tietenkään ole mitään takeita. Kuvan alkuperäisessä kuvatekstissä lukee "rumin kuva ikinä", enkä ala juuri nyt väittämään vastaan.

26: Ruma kuva naurattaa aina

Toisaalta tämä olisi voinut edustaa myös sitä, mikä tekee minut surulliseksi, koska tässä nyt on lähtökohtaisesti kaikki väärin. Toisaalta jos kaikki menee pieleen, saattaa lopputulos muodostuakin yhdeksi lempparikuvista, joka naurattaa oikeastaan joka kerta. Tuolla lomasella tosin naurettiin muutenkin ihan hitosti. Dublin 2007 never forget.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Fantastiset kyytisuunnitelmani kaatuivat urakkamaalarin aikatauluihin, joten joudun junastelemaan huomenna takaisin Joensuuhun. Harmittaa, mutta ehkä kestän pettymykseni, mukaan on kuitenkin pakattu Vadelmavenepakolainen.

poika nimeltä paavo

Pitkä, hieno ja tunnerikas päivä takana. Paljon ihmisiä saapui juhlistamaan Paavon nimeä ja tunnelma vaihteli hektisen, seesteisen ja rennon mukavan välimaastossa. Kiirettä toki meinasi pitää etenkin ennen juhlien alkua, mutta pahimmalta loppupaniikilta vältyttiin ja kaikki eteni omalla painollaan, kun keittiövastuutakin kantoi tarpeeksi moni ihminen ja touhuamisen sivussa ehti vaihtaa ihmisten kanssa kuulumisiakin. 

Varsinaisen ohjelman aikana kummitädin sydän meinasi kyllä mennä pahemman kerran sykkyrälle, kun kahden muun kummin Lainaa vain -esityksen ajaksi iskettiin nukkuva Paavo syliin ja juhlaväki kyynelehti. Liikuttuneen vastaanoton sai myös avioliittoylläri, johon itse olin latautunut jo eilisillasta. Onneksi. Olisin vielä muuten varastanut show'n kokonaan.

Olin myös mukana istuttamassa Paavon omenapuuta. Luulin että se olisi kauhean vaikeaa, mutta loppupeleissä päädyin vain nostamaan taimen pussista kuoppaan. Tomppa oli vakuuttunut, että puu kantaa paremmin hedelmää, jos istuttamassa on nainen ja tässä valossa jätin sitten varsinaisen lapioimisen miehille. Ja pienen turhamaisuuden valossa, koska vähemmän kaukaa viisaasti olin tietenkin pukeutunut valkoiseen juhlamekkoon, jolle on suunniteltua käyttöä myös viikonloppuna.

Kuvahaasteen aiheena on tänään kaikessa kiireessä.Olisi tässäkin kannattanut olla kaukaa viisas ja napsia kuvia päivän leivonta- ja järjestelyhulinoista, mutta kaikessa kiireessä - prrr-kish! - ei sitten tullut näin toimittua. Mutta tämä kuva tosiaan on otettu nelisen vuotta sitten kaikessa kiireessä ja silti maailman pähein Dirty Dancing -taksi oli jo ajaa pois kuvasta. Onneksi Pahvi-Milla ehti silti poseerata.

25: Poseerausta kiireessä.

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

ykkösluokassa

Ilmeisesti ainakin yksi ihminen odottaa kuvahaasteeseeni jatkoa, joten tässä tulee. Olkoon vaikka erityispäivän lahja, parempaa ei ole tähän hätään nimittäin tarjota.

Tiesin tosiaan alusta asti, mikä ainakin on asia, joka tekee minut surulliseksi. Koska iloiseksi tekevä asia oli myös ympäristöteemainen, ajatus tästä vahvistui entisestään. Minut nimittäin tekee surulliseksi a) roskaaminen ja b) yleinen perseily. Tämä on otettu lauantaina Rokkialueen tietämiltä noin kello 14.

24: Surullista.

Tokihan pitkin viikonloppua olisi ollut saatavilla ns. kattavampiakin kuvia roskaamisen ja yleisen perseilyn tiimoilta, mutta lasinsirut ottavat minua erityisesti päähän. Niistä on haittaa koirille, pyöräilijöille, lapsiperheille, ihan tavan jalankulkijoille ja paljain jaloin astujille. En arvosta. Päähäni ei myöskään mahdu, miksi on niin pahuksen vaikeaa kantaa roskansa roskikseen (joka on yleensä korkeintaan muutaman metrin päässä) tai edes jättää se lasipullo viskaamatta rikki maahan. Tässä suhteessa olen siis nykyisen tölkkivillityksen kannalla, vaikka perinteinen puteli onkin usein kummasti tunnelmallisempi.

Rokit on nyt tosiaan juhlittu ja Hanna saatu kunnialla Etelä-Suomeen - osa matkasta Pendolinon ykkösluokassa, luonnollisesti. Sinänsä mielenkiintoinen viikonloppu, etten odottanut mitään artistia kuin kuuta nousevaa. Tässä valossa jaksoin siis kulkea paikasta toiseen, ottaa rauhallisesti ja nähdä ihmisiäkin. Hyvä niin. Keikkarintamalla vaikutuksen teki ainakin Jätkäjätkät, Paleface, Blackfieldin loppupuolisko ja se puolituntinen, mitä ehdin Cody ChesnuTTista nähdä. Ukkosmaineen torikeikka pisti lauantain hienosti käyntiin ja karkoitti sadepilvetkin taivaalta. Ja ai niin juu, ja olihan illalla tuo Sielun Veljetkin. Hypnoottinen alkuvei mennessään, Elintaso lopulta äänenkin. 

Ajatuksena oli tehdä tarkemman raportoinnin ohella lista viikonlopun suosikkibiiseistä, mutta tämänhetkinen uupumustila pakottaa jättämään tuonnemmaksi. Saanpahan lisää prosessointiaikaa.

Huomenna muuntaudun ensin pikkuleipämaakariksi, sitten nimiäisjuhlijaksi. Juhlakalulle on tyylikäs asu valittuna, itse ajattelin ottaa rennommin ja kulkea paljain jaloin. Täällä kun ei oletettavasti lasipulloja heitellä.

rokkia, potteria ja ihan liikaa vaihtoehtoja

Olen tiennyt koko kuvahaasteen ajan, mitä aion laittaa kuvaksi, joka tekee minut surulliseksi. Paitsi eihän minulla ole sellaista kuvaa. Muutaman päivän olen nyt uhreasti pyörinyt pitkin kaupunkia kamera laukussani, mutta kuva uupuu edelleen. Lisäksi Rokki starttaa viimeistäänkin nyt, joten pistänpä haasteen tauolle määrittämättömään ajankohtaan asti - ensi viikolla on nimittäin nimiäis- ja hääjuhlintatouhuja ihan eri puolilla Suomea.

Tämä on taas se viikko vuodesta, kun Joensuu kuhisee elämää. Eilen kävin katsomassa Kallen, Himotuksen ja Jarkko Martikaisen keikat sekä Diabolon SM-kisojen loppunäytöksen. Runsaudenpula iskee eikä kaikkialle ehdi mitenkään, ainakaan mattopyykille tai muihin moisiin turhuuksiin. Uuden Potterin sentään ennätin eilen katsastamaan ja vaikka tykkäsin elokuvasta kovasti, päällimmäiseksi tunteeksi jäi ärsytys: kuka saakuri ottaa paperipusseja elokuviin, mitä? Miksi Voldemortille pitää aina kikattaa ja pilata muilta elokuvakokemus? Ja miksi vanhemmat kuljettavat 9-vuotiaitaan katsomaan Pottereita? Minä ylitän ehdottoman alaikärajan kahdellakymmenellä vuodella, ja silti teki tiukkaa monet kohdat ja pala kurkussa tuijotin kangasta käsiä nyrkkiin puristaen. Efektiä vähän vähensi se, että aina uuden hyviksen kuollessa takaani kuului kirkas pienen tytön ääni "isi, kuka tuo oli?". Ehkä Lupinin tai Fredin kuolemat eivät pahemmin liikuta  lapsia ja hyvä niin, minä kun en niitä meinaa kestää. Muun muassa. Voisinpa itse asiassa tehdä niin, että muutaman viikon päästä katsoisin ykkösosan lämmikkeeksi alle ja kävisin katsomassa tämän vielä uudestaan, jos vaikka ärsyttäviä pähkinänrouskuttajia, hälättäviä teinejä ja kyseleviä tenavia olisi sitten paikalla vähemmän.

(Pakollinen kommentti: Paidaton Rupert Grint, hiih hiih hiih.)

Rokkia varten on passit haettu, ruokaa kaapissa ja melkein kaikki muutkin kamat kasassa. Tänään ohjelmassa vielä papupyöryköiden paistamista, siivoamista, viimeisten kauppa-asioiden hoitamista, maanantaisen junalipun hankkimista ja yleistä ympäriinsä juoksemista. Sitten keskityn olemaan festarivieras, joka ei tuhlaa rahoja turhuuksiin mutta kuuntelee pändejä ja on varautunut sadevarustein. Rokkista!