teetä

Olen ärsyyntynyt. Eilen ilmaantui yllättävä tilaisuus päästä sittenkin katsomaan Gogol Bordelloa Kulttuuritalolle maanantaina ja minulle jopa luvattiin lippu lahjaksi, olisi tarvinnut vain maksaa jo vamiiksi Etelä-Suomessa reissaillessa Helsinkiin suuntautuva ylimääräinen lenkura. Sitten tuli soutamista ja huopaamista ja peruuntumisia. Lopputulos oli, että lippuhankinnat ei onnistukaan ja säästän siten ne muutamat roposet, jotka lenkki opiskelijakortittomalle olisi tehnyt.

Sitten ilmaantui uusi tilaisuus, mutta päätös piti tehdä heti, puoli yhdeltä yöllä. En muutenkaan ole tunnettu spontaaniudestani, mutta sattumoisin eilen oli myös rahapäivää edeltävä yö, jolloin poikkeuksetta tulevan kuun budjetti pyörii mielessä ylitsevyöryvällä voimalla. Salama-aikataulusta ja ajoituksesta johtuen päädyin siis kieltäytymään. Ja nyt olen ärsyyntynyt. Keikka olisi ollut kivaa ja ansaittuakin vaihtelua ja muutenkin aika huippua.

Mutta kuten eilen totesin, ehkä tässä eletään. Jätin kuitenkin lipun alunperin ostamatta jo heinäkuussa ja siitä asti olen asennoitunut keikattomuuteen. Vaikka en pääsekään Helsingin humuun, näen reissulla perhettä ja ystäviä, menen kivoihin pikkujouluihin ja joululaulukonserttiin (sen hyvänä puolena pitäminen on tosin kiistanalaista, koska en pidä joululauluista). Ja koska jätän sen Helsinki-lenkuran tekemättä, saatan mahdollisesti pystyä lunastamaan tuolla edellisessä kirjoituksessa itselleni tekemät lupaukset. Niiden kunniaksi ostinkin maanantaina jo keittiö- ja kylppäritolua. Suih suih vaan ja kaikki kiiltää niin että silmiä häikäisee.

Tosin on mainittava, ettei tämä pelkästään yhdestä Gogol Bordellosta johdu, ilmassa on myös ihan perusvireistä ärsyyntymistä.  En taaskaan tajua informaatiotutkimuksen jutuista mitään, enkä myöskään pysty keskittymään niiden väkisin ymmärtämiseen, koska seinänaapurissa rempataan jo kahdeksatta kuukautta ja pora on palannut arkipäivieni iloksi, pääsääntöisesti aikavälillä 8-15 (ja tätäkin kirjoittaessa pauhaa iloisesti seinän takana). Koitan taltuttaa synkkyydet fiilistelemällä lähiympäristön jatkuneita työsopimuksia ja asettuneita elämänuomia ja talohankintoja ja opintomenestyksiä, mutta lähinnä päässä pyörii se, etten pysty tekemään itse mitään suunnitelmia ennen ajankohtaa X, jolloin ehkä jostain taholta kuuluu jotain, jos kuuluu.

Sitä odotellessa pitäisi maksaa opintolainan korot ja kestää urheasti naamaan puskevat stressifinnit, vaikka mielestäni ne voisivat jättää tulematta jo tässä iässä. Talttuisi edes tämä loputon yskä, ettei päähän, kurkkuun ja rintaan sattuisi jatkuvasti.

Nyt olisi suklaan paikka, jos en olisi aloittanut herkkulakkoa. Keitän siis teetä. Melkein sama asia.