ajassa

En kykene ilmaisemaan vaalituntojani, koko tulos tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Elän niin vihervasemmistolaisessa kuplassa, ettei päähäni oikeasti mahtunut noin ison perussuomalaisen vaalivoiton mahdollisuus. Maija tuli kylään seuraamaan kanssani tuloslähetystä ja toi tullessaan popcorninjyviä. Hyvä niin, muuten olisin hyppinyt seinille.

Tämä ei ole se Suomi, jossa haluan elää. 

Pakko keskittyä positiiviseen, muuten en ehkä nuku. Näiden vaalien osalta keksin vasemmistoliittoa äänestäneestä näkökulmastani ainakin nämä:

- Paikkamäärä ei tippunut paljon.

- Paavo Arhinmäki oli Helsingin ääniharava.

- Silvia Modig pääsi läpi. Mielestäni hyvä julkkisehdokas ja toivottavasti myös edustaja.

- Minun ehdokkaani sai vaalipiirimme vassariehdokkaista toiseksi eniten ääniä, eikä muillakaan nuorilla huonosti mennyt.

Vihreänä bonuksena iloitsen Jani Toivolan kansanedustajuudesta. Kuten jossain tuloslähetyksen tuoksinnassa totesin, sen lisäksi että herra Toivola vaikuttaa mielestäni ihan järkimieheltä, minusta on ihanaa, että persuarvojen jyllätessä eduskunnassamme istuu myös - City-lehden taannoista otsikkomuotoilua lainatakseni - musta homo (ja kaiken lisäksi taidealan ihminen). Toivoa on siis vielä.

(Onko Janin sukunimi enne?)

Lisää positiivisuuksia otetaan mielellään vastaan. Kiitos.

// edit: Edellisen postaamisen jälkeen Saramo tippui vielä valituista, en riemuinnut. En sitten ihan älyttömästi nukkunut ja vähät uneni käsittelivät suuren taskuravun (jota olin pitänyt vähän kuin lemmikkinä) elävältä syömistä ja Kataisen tekohymyilevää naamaa. Rentouttavaa. Osan valvomisesta tosin aiheutti pelko siitä, että ikkunat tulevat sisään. Jotenkin kuvaannollista, että ensimmäinen suuri kevätmyrsky sattui juuri viime yölle.

// edit2: Eilinen energia meni niin paljon Saramon jännittämiseen, että nyt vasta selvisi, kenen vihreiden ohi Toivola kiilasi. Äh. Onnea ja menestystä silti tuoreelle edustajalle, toivottavasti lunastaa paikkansa.