keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

kokkipata käyttöön

Tehoton olo. Koti on kuin pommin jäljiltä, lakanapyykit ovat odottaneet kuivaushuoneessa noutajaansa viikon verran, Rokin käännöksiä on tekemättä vino pino ja pari työnäytettä pitäisi palauttaa mahdollisimman pian. Jos pitää priorisoida, työnäytteet jäävät tekemättä, koska laskujeni mukaan on taloudellisempaa olla virallisesti työtön kuin tehdä kyseistä palkkatyötä - taas kerran. Maailmassa on jokin kovasti vialla.

(Muistakaapa siis äänestää, ihmiset, jos ette ole käyneet jo. Itse olen sitä mieltä, että nuorten humanistinaisten työllistyminen voitaisiin lisätä hallitusohjelmaan pikaisesti, mutta kelpuutan kyllä yleisluontoisemmatkin parannukset.)

Prokrastinaation merkeissä siis ruokabloggausta, aiheena Hälsans kök, tuo perinteisten liharuokien perään haikailevan vegeilijän pelastava enkeli. Löysin toissasunnuntaina Pilkon Cittarin pakastealtaasta itselleni ennestään tuntemattoman Hälsans kök -pussukan. Ja mitä mutta mitä, ihan kuin olisivat kuulleet minun kaipaavan pataruokia, sillä pussista paljastui "naudanliha"suikaleita.

Epäeettisesti tuotettua, prosessoitua vehnävalmistetta!
Ostin pussin pakkaseen odottamaan ja viime sunnuntaina sitten päätin pistää sekä suikaleet että äidin varastoista löytyneen kokkipadan testiin. Sovelsin Kodin kuvalehden lihapataohjetta. Paino on sitten tosiaan sanalla sovelsin, koska vaikka suikaleiden rakenne ja ulkonäkö ovat jälleen hämäävän autenttiset, ymmärsin kyllä, ettei pataan mitään oikeaa lihaa ole menossa hautumaan.

Näitä sinne meni... (Frezza-pullossa 1,5dl punkkua)
Ohjeen mausteiden ja kuvassa näkyvien perusraaka-aineiden lisäksi pataan humpsahti hauduttamisen aikana makutestien tuloksena ainakin soijakastiketta, valkoviinietikkaa, hunajaa ja vielä kaksi  laakerinlehteä. Kiittelin kyllä itseäni siitä, että älysin kiikuttaa kaupasta kotiin palan juuriselleriä, aika mauottomiksi olisivat voineet kasvikset jäädä.

...ja tällaista siitä tuli!
Kovin kaunista padasta tuli, ei voi kieltää. Kokeilin sekä perunamuusin että keitettyjen ohrasuurimoiden kanssa, molemmat kombot toimivat hyvin. Makuunkin olen melkein tyytyväinen, mutta jos teen tätä uudestaan, aion kyllä marinoida suikaleet ennen käyttöä. Vaikka parhaani yritin ja liemi oli hyvää, suikaleet itsessään maistuivat huonosti maustetun seitanin tapaan hienoisesti kumiselta vehnältä. En kuitenkaan tiedä, tuleeko tätä ainakaan lähiaikoina enää tehtyä, sillä
a) Pilkon Cittari on vähän kaukana
b) sain pataruokakaipuuni tyydytettyä toistaiseksi
c) valmista ruokaa tuli valtaisasti, vaikka yritin puolittaa ohjeen - kolmesti olen jo syönyt, Markokin kerran, ja vieläkin on yksi annos pakkasessa
d) kermassa haudutettu kasvispata tulee nopeammin.

Mutta tulipahan testattua kokkipataa kerralla kunnolla. Ja taas yksi mörkö, suurustettu pataliemi, on selätetty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti