beans, papuja, bönor

Kuulin terveysalan ammattilaiselta eilen vähemmän tervetulleita uutisia: ilmeisesti kehoni nyt vaan sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka varastoi huonoa kolesterolia ja siksi lukemat olivat aavistuksen verran koholla, vaikka ruokavalio on ok ja muut veriarvot enemmän kuin hyvät. Jopa hemoglobiini! Hemoglobiiniriemu loppui lyhyeen, kun tajusin käytettyjen rasvojen menevän nyt tarkempaan seurantaan. Että ai kun kiva.

"Vähemmän eläinrasvaa, enemmän kasvirasvaa" kuului terveysihmisen käsky. "Punaisen lihan tilalla enemmän kalaa ja kanaa" seurasi sitä. Istuin siinä huuli pyöreänä hetken ja kävin sitten uudestaan läpi pääasiassa pesco-vegetaristisen ruokavalioni perustat.

"Lisää hedelmiä ja kuituja!" oli vastaus aprikointiini. Luovutin, enkä siis enää jatkanut arkiruokani erittelyä vaan poistuin kiltisti paikalta pohdiskelemaan tilannetta omillani.

Epäilen, että joulukuun homejuustofestari saattoi vaikuttaa tulokseen, mutta ei vara venettä kaada. En siis enää osta juustoa leivän päälle (yhyy!) ja koitan nyt tunkea rypsiöljyä sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei mielestäni kuulu, itse kun yleensä nautin vaikkapa salaatin mieluiten ilman kastiketta. Ja koitan nyt sitten lisätä vielä hedelmiä ja kuituja, vaikka prosessissa saatan muuttua omenaksi. Mutta omenathan on kivoja, kaikki niistä tykkää, eritoten minä itse.

Harkitsen myös nyt siirtyväni 1% maitoon, vaikka sitä ei saakaan 1,5 litran tölkeissä eikä käsittääkseni myöskään luomuna (kaksi vaihtoehtoista ostokriteeriä maitotölkeilleni). Rasvattomaan en vaihda, se on pahaa. Siis vielä pahempaa kuin tavallinen maito, josta en myöskään oikeasti pidä, mutta juon kuitenkin, koska kehoni sitä tarvitsee kolesterolivarailusta huolimatta.

Yksi asia, josta en vielä tässä vaiheessa suostu luopumaan on ruuanlaittojuusto. Etenkään nyt, kun tulin tiistaina vahingossa improvisoineeksi ihan mahtavan ruokalajin. Viikon verran on jo tehnyt mieli tortilloja ja alkuviikosta oivalsin, ettei oikeasti tee mieli tortilloja vaan niitä mausteisia papuja ja avokadoasioita siellä sisällä. Avokadoa on siis mennyt nyt smoothiessa ja salaatissa pitkin viikkoa papuhimon tyydytin vanhasta rakkaasta sieni-kesäkurpitsavuoasta ja lasagnesta inspiraation saaneella ruualla, joka oli - varsinkin tässä tilanteessa - ehkä parasta ikinä.

Stock photo paremman puutteessa.

 3-4 annosta

1 pieni kesäkurpitsa (200-300g)
1 purkki meksikolaisia chilipapuja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 isoa herkkusientä
tomaatti
loraus ruokakermaa
sambal oelekia maun mukaan (pavuissa on jo chiliä)
suolaa
pippuria
rypsiöljyä

juustoraastetta

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Pilko sipuli, valkosipuli, tomaatti ja sienet.
Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä, lisää tomaatti ja sienet sekä pavut suoraan tölkistä. Keittele hetki.
Lisää ruokakermaa niin, että kastikkeesta tulee vähän juoksevampaa. Mausta.
Lado lasagnemaiseen tapaan öljyllä voideltuun vuokaan kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, kastiketta ja juustoa.
~200*C, noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Anna vetäytyä vähän aikaa.

Ehkä vähän rumaa ruokaa, mutta ei hitto kun tuli hyvää! Sivuun vähän tomaatti-avokadosalaattia ja se on siinä. Tosin kastike oli niin hyvää, että loput piti syödä leivän avustuksella. Hihi. Ensi viikolla sitten sitä kalaa, jos vaikka silakasta pitkästä aikaa jotain keksisin.