lauantai 14. tammikuuta 2012

ja niin minä mieleni pahoitin

Jatkan first world problems -teemallani, mutta kun kiukuttaa!

"Maukas, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun - kunhan vain muistaa pysähtyä hetkeksi. Anna itsellesi hetki aikaa kiireisen työpäivän aikana - rentoudu, potkaise kengät pois jalasta, sulje silmäsi ja - unelmoi. Valitse ja nauti Fresh Hetki salaatti lounaaksi tai välipalaksi ja tunnet olosi keveäksi ja energiseksi!"
Lähde: valmistajan nettisivut

Herää kysymys, mahtaako annoksen keveys perustua siihen, että sitä on tosi vähän. Harvemmin ostelen valmissalaatteja, mutta 9,5 tunnin työpäivä, kokkauslaiskuus ja se fakta, että olen aivan höpsönä caesarsalaattiin saivat aikaan hairahduksen - eikä se ainakaan vaikuttanut elämänlaatuuni positiivisesti tällä kertaa. Ja muistin kyllä pysähtyä, vaikkei annoksen syömisessä tällaisella hitaalla pureskelijallakaan kauaa nokka tuhissut.
© Fresh Servant Oy
"Fresh Lounas Hetki Katkarapu-Caesar sisältää runsaan salaattipohjan, laadukkaat katkaravut, rapeat leipäkuutiot, parmesaanijuustojauheen ja upean makuisen caesarkastikkeemme. Tämä salaatti sisältää paljon proteiinia."
Lähde: samat sivut, jotka todistavat, että yhdyssanat erisnimissä voivat olla haaste

Juu ei. Runsas salaattipohja oli ehkä noin puolitoista desiä ei kovin tiiviisti pakattua lehtisalaattia. Katkikset ja kastike olivat ihan kelvollisia, leipäkuutiot vähän jauhoisia. Proteiinia oli toki runsaasti verrattuna vihreän salaatin määrään. Parmesania oli reilusti, mutta se ei siitä huolimatta maistunut erityisemmin. Kaikki parmesanin rasvat ja kalorit ilman makua? Hmmh.

Totuuden nimessä mainittakoon, ettei minulla oikeasti ollut edes erityisen nälkä, mutta aina voi kiukustua hypoteettisen tilanteen edessä: olisin voinut olla nälkäinen. Rakkain terveisin, mielensäpahoittaja -82.

Tätä kirjoittaessa mielensäpahoittajan kiukku laantui lähinnä närästykseksi. Onneksi on blogi, voi purkaa tuntojaan näistä ehdottoman tärkeistä asioista. Niin, kerta.

Laiskuus ja caesarsalaatin fanittaminen on oikeasti vähän huono yhdistelmä, paras salaatti kun tulee tuoreista aineksista ja laadukkaalla kastikkeella eikä krutonkejakaan ole vaikea tehdä. Valmisversioista olen todennut parhaaksi Pirkan ja Rainbow'n valmiit pussukat. Niissä ei ole mitään ylimääräistä, mutta krutongit on isoja ja muhkeita ja rouskuvat ihanasti. Proteiinitarpeessa voi vaikka lisätä ne katkaravut purkista.

Mutta jospa ensi viikon tavoitteena olisi ihka oma caesar. Kastikkeen mennessä suuren huudon säestämänä pilalle voin sitten taas syödä näitä valmisversioita enempiä nurisematta.

4 kommenttia:

  1. Ja kuinka paljon enemmän olisitkaan kiukustunut, jos olisit ollut tosi nälkäinen! Kaikkein kiukuttavintahan valmiissa jutuissa on juuri se, että kun niitä ostaa vain epätoivon hetkellä ja sitten se epätoivo paisuu hirveisiin sfääreihin, jos (yleensä KUN) tuote on huono. Hmph.

    Sen lisäksi että blogi on kätevä tapa purkaa elämää suurempaa harmit, se on myös oiva keino varoittaa koko muuta maailmaa tuotteesta. Minähän en tuota ois ostanut muutenkaan, kun siinä on katkarapuja, mutta varonpahan muita samanmoisia. Tänks. :)

    VastaaPoista
  2. Ceasar-salaatti on kyllä hyvää, tosin itsehän en ole koskaan syönyt mitään muuta kuin itse tekemääni, joten vertailupohjani on aika heikko (päätin joku kuuma kesä tehdä jotain salaattia ja ceasar-vaikutti maistuvalta reseptiltäja olihan se). Täytyy ilmeisesti pysyä jatkossakin omassa antimessa eikä ilmeisesti eksyä valmis salaattien puolelle (ravintolasalaattia toki voisin ehkä harkita). Täytyy oman salaatin suhteen tosin myöntää, ettei kai se ihan "virallista" Ceasaria taida olla, koska siinä ei ole anjovista... :)

    VastaaPoista
  3. Caesar on kyllä parasta kesäruokaa! Ravintoloissa olen ihan kelpo salaattia syönyt, joten rohkeasti salaattihimossa tilaamaan vaan :) Ootko tehnyt sen kastikkeen millä ohjeella? Voisilmäpelissähän oli anjovisvapaa ohje taannoin ja vaikutti kyllä hyvältä. Toisaalta minulla ei ole mitään syytä olla laittamatta anjoviksia mukaan kastikkeeseen, koska tykkään niistä muutenkin. Vaikka en ehkä ihan yhtä paljon kuin Zoidberg.

    VastaaPoista
  4. Nappasin vain aika perinteisenoloisen ohjeen eräästä omistamastani pirkka-reseptikirjasta. Ei mitään ihmeellistä ja ihan hyvää on ollut (vaikkakin en kuollaksenikaan osaa lisätä öljyä rauhallisesti sellaisena tasaisena nauhana vaan pikemminkin ryöppynä, käsieni motoriikkaa syytän).

    Aika mielenkiintoinen tuo voisilmäpelin hieman keitetyn munan käyttö. Koittaisin, mutta en omista blenderiä... :P

    VastaaPoista