Vuonna 1995 sovittu luokkakokous oli ja meni. Osallistumisprosentin voinee laskea hyvän puolelle, sillä paikalle saapui lopulta 12/22. Turhaan jännitin, kivasti meni kaikki ja tunnelma rentoutui nopeasti. Oma kamerani ei jaksanut sisätiloissa toimia, mutta (enimmäkseen onneksi) muut kamerat ehtivät taltioida illan kulkua.
Lähinnä jäi hassuttamaan se, että vaikka paljon on ihmisten elämissä ehtinyt tapahtua viimeisen 14 vuoden aikana, radikaaleja muutoksia ei ollut havaittavissa naama- tai luonnerintamalla. Ollaan loppupeleissä aika samoja tyyppejä edelleen ja kaiken kukkuraksi näytämme pelottavan samalta kuin silloin joskus.
Muutenkin kivoja asioita mahtui viikonloppuun, mutta parasta antia oli ehdottomasti nähdä ystävää, jonka kanssa aikataulut menee aina ristiin. Lisää tätä! Kaikesta kivuudesta huolimatta toivon, ettei ihan lähitulevaisuudessa tarvitse parin vuorokauden sisään olla kahdeksaa tuntia messutöissä ja sen jälkeen kaksissa eri juhlissa, joiden välissä matkustaa 500 kilometriä.
Tällä viikolla olen panostanut naisharrastuksiin olemalla ensimmäistä kertaa sekä henkilökohtaisessa kosmetiikka-aiheisessa aivopesussa neuvonnassa että zumbassa. Molemmat ihan hauskoja kokemuksia, mutta eivät ainakaan toistaiseksi tehneet lähtemätöntä vaikutusta. Mary Kayn vakkariasiakkaaksi olen liian pihi, zumba taas menee paremman puutteessa, kun ei ole afroa, joka meni paremman puutteessa, kun en päässyt tanssitunneille. Ehkä tästä aerobicinhoilijasta kesäzumbaaja kuitenkin kuoriutuu, seuratkaamme tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti