Viime aikoina olen iloinnut asioista, jotka olivat arkipäivää vielä 90-luvulla. Ensinnäkin teetin ensimmäistä kertaa sitten kesän 2011 ison kasan paperivalokuvia. Teetin myös valikoiman ystäville ja sukulaisille, ja olen nyt lähetellyt niitä postissa kevätylläreinä ympäri Suomea.
Oi paperiposti, miten olen sinua kaivannut! Onneksi sitä tulee myös minun suuntaani. ChocoChilin Elina teki keittokirjahyllyn kevätsiivouksen ja kerrankin aamukukkumisestani oli jotain hyötyä: sain varattua yhden kirjan itselleni postikulujen hinnalla. Vaikka tiesinkin sen saapuvan hetkenä minä hyvänsä, oi miten ihanaa olikaan löytää Vegan - Over 90 Mouthwatering Recipes -opus eteisen matolta odottamassa, kun viime viikolla piiiitkän päivän jälkeen viimeinkin kotiuduin.
Ja jos se oli ihanaa, vielä sata kertaa ihanampaa oli tänään löytää samaiselta matolta ihan oikea kirje. Tuoksupaperilla!
Piristystä tässä kaivataankin, koska edellisen entryn jälkeen iski hulluus ja päätin tehdä viimeisen kirjatentin sittenkin kiirastorstaina. Sen jälkeen onkin ollut ohjelmassa kolme kirjaa informaatiolainsäädäntöä ja etiikkaa viikossa, työn ohessa totta kai. Helppoa kuin heinänteko, eikä yhtään ole pinna kireellä. Eilinen kilahdus lounaan lisukkeeksi kaavailemani kermaviilikastikkeen käyttämisestä pitsatäytteeksi oli jotain ihan muuta, ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti