Helmikuussa luin muun muassa seuraavat teokset:
Maija-Leena Huotari, Pertti Hurme, Tarja Valkonen: Viestinnästä tietoon.
Riittä Kärki & Terttu Kortelainen: Johdatus Biliometriikkaan
Wille Kuutti: Käytettävyys, suunnittelu ja arviointi
Kuutin kirjassa esiintyi kielikömpelyyksien ja kielioppivirheiden lisäksi järkytyksekseni hymiö - akateemisessa oppikirjassa! - mutta muuten näistä ei sen enempää.
Helmikuun kaunokirjallinen lista sen sijaan näyttää tältä:
Joyce Carol Oates: Blondi
Piian kanssa juteltiin alkuvuodesta kirjasuosituksista: tarkoitus oli suositella Piialle kirjaa, mutta päädyinkin itse tarttumaan Piian suositukseen. Blondi saattaa hyvinkin olla pisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Tai ainakin kymmeneen vuoteen. Yleensä kammoan tiiliskiviä ja laitoinkin tämän varaukseen tietämättä pituutta. Kun kirja oli jo kirjastosta haettu, en viitsinyt jättää aloittamatta, vaikka 943 sivua tuntuikin melko uhkaavalta. En ole koskaan ollut mikään älytön Marilyn-fani, mutta fiktiivisenä elämänkertana Blondi toimi mainiosti: herätti halun katsoa Marilynin elokuvat uusin silmin ja ottaa selvää tapahtumista tarinan takana (voihan Charlie Chaplin Jr!). Ihan kaikkia ratkaisuja - esimerkiksi nimenmuutoksia ja tunnettuihin henkilöihin viittaamiseen alkukirjaimella - en tajunnut, mutta eihän se tarinankerrontaan vaikuttanut. Hyvän mielen kirja tämä ei ole, mutta Marilynin tarinaa tai (ymmärtääkseni) Oatesin tuotantoa laajemmin tunteville tämä ei varmaan tule yllätyksenä. Piia oli kuulemma lukenut kirjaa puolen vuoden ajanjaksolla silloin tällöin, itselläni meni nelisen viikkoa. En tiedä, kumpi taktiikka on parempi. Toisaalta näin intensiivinen ja pitkä tarina tuntui välillä hengästyttävältä (ja lukeminen paikoin suorittamiselta), toisaalta kerronta piti hyvin otteessaan alusta loppuun asti, joten siinä mielessä ei tullut tarvetta venyttää.
Nora Ephron: Sydän karrella
Enpä tietäisi tästä kirjasta mitään, jos en olisi lukenut Loen Nigella-kirjaa! Ilmeisesti Sydän karrella on ainakin mielikuvitus-Nigellan lempikirja ja miksipä ei. Sopivan kevyellä otteella kirjoitettu erokuvaus - eli vakavasta aiheesta huolimatta ei ahdistanut liiaksi - hauskoilla resepteillä höystettynä. Toimii. Mutta voi Nora Ephron, sen lisäksi, että urasi aikana ohjasit kasan lempinollauselokuviani, oliko pakko osata myös kirjoittaa viihdyttäviä romaaneja? Ainoa itse kirjaa koskeva konkreettinen valituksen aihe on suomennos, joka oli paikoin huolimaton. Juustokakkureseptissä nimittäin on merkitystä sillä, kääntyykö cream cheese tuorejuustoksi vai kermajuustoksi. Uusi suomennos tai ainakin painos olisi mielestäni paikallaan, niin kirja varmasti löytäisi tiensä monen yöpöydälle ilman Loen vinkkaustakin.
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Lähipiirissäni velloo Nousiais-innostus ja niinpä sainkin tämän Katjalta joululahjaksi. Hyvä niin, muuten olisi varmaan jäänyt minulta aihepiirin takia lukematta. Alku olikin vaikea. Eka sata sivua turhautti, kun juoksemisen (ja muun aktiiviurheilun) maailma on minulle vieras ja mitään ei tuntunut tapahtuvan. Sitten joku painoi taikanappia ja kirja alkoi sujua. Viimeistä sataa sivua en sitten edes melkein huomannut lukevani ja yhtäkkiä tarina oli päätöksessä. Tässäkin tarinassa on kaksi eri kertojaa ja alkupuolella minusta tuntui, ettei Nousiainen päässyt ihan teinitytön nahkoihin (ihan oikeasti: ensin tehdään kaverin kanssa yhdessä läksyjä ja sitten kysytään, että vastasiko söpö poika tekstariin. As if!), mutta joko unohdin ajatella asiaa myöhemmin tai ote parani huomattavasti. Ei tämä minua ihan niin paljon puhutellut kuin Metsäjätti, mutta sujuvaa luettavaa ja kiinnostava tarina kaikki tyynni. Olkaa siis minua avarakatseisempia älkääkö jättäkö lukematta urheiluaiheen takia, se ei kannata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti