Yksi lempiasiani maailmassa on Mannerheimintie pimeässä syyskuun illassa sateen jälkeen.
Jostain syystä nämä poikkeusolosuhteet muuttavat muuten kammoksumani tien paikaksi, jota jaksaisin katsoa, haistella ja aistia loputtomiin. Ne valot, värit, ratikat ja kaikki!
Tällaisina iltoina myös haaveilen Helsinkiin muuttamisesta intensiivisesti.
Muutkin Helsingin paikat ja kaupungit ovat syyskuisena sadeiltana minusta melkein poikkeuksetta ihania, mutta Mannerheimintiessä on jotain taianomaista.
Onko kadunpätkän aistiminen ilta-aikaan pätevä syy hakea lomaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti