Viikkoja kestänyt liikunta-angsti on saatu päätökseen.
Taskussa on nyt siis elämäni ensimmäinen salijäsenyys vuodeksi ja sen mukana oikeus käyttää useampaakin liikuntapaikkaa pitkin kaupunkia. Sopimuksen tekemisen jälkeen olo oli hetken levollinen, mutta illalla pimeässä iski paniikki. Mitä tulikaan tehtyä?
Vaan kuten Marko totesi, eipä auta enää jossitella.
Taskussa on nyt siis elämäni ensimmäinen salijäsenyys vuodeksi ja sen mukana oikeus käyttää useampaakin liikuntapaikkaa pitkin kaupunkia. Sopimuksen tekemisen jälkeen olo oli hetken levollinen, mutta illalla pimeässä iski paniikki. Mitä tulikaan tehtyä?
Vaan kuten Marko totesi, eipä auta enää jossitella.
Jäsenyys maksaa kuukaudessa muutaman euron enemmän kuin olisin halunnut maksaa, mutta ehkä tästä selvitään. Vaihtoehtoja on kuitenkin jäsenyyden myötä paljon enemmän ja loppupeleissä hinta on viikossa keskimäärin sama kuin jos olisin käynyt kerran viikossa uimassa ja zumbassa kymppikorteilla. Ainoa konkreettinen angsti liittyy siis määräaikaisuuteen - ja olenhan minä kärvistellyt jo kaksi kytkypuhelintakin!
Nyt siis pitää enää saada into pysymään yllä ja saada itsensä säännöllisesti liikkeelle. Onneksi vertaistukea löytyy. Myös kuntosalin laiteohjaus odottaa ensi viikolla ja olo on siitä vähän skeptinen. Toisaalta eilen spinningin jälkeen saunassa lilluessa totesin, että siihen puoleen voisin ainakin tottua.
Aika näyttäköön. Eikä ainakaan enää tarvitse märssätä eri vaihtoehtoja.
Nyt kun saisi vielä muutkin aktiiviset vaiheilut siististi päätökseen. Gah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti