Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, miltä tuntuisi muuttaa Joensuusta pois. Olen asunut täällä 12,5 vuotta, joten on ihan sama, minne maailma kuljettaisi. Muutos olisi iso.
Toisinaan kaupunki tuntuu kaatuvan päälle ja ahdistaa. Toisinaan se taas hemmottelee erityisen paljon. Kuten vaikka nyt keväällä.
Kävin reilun viikon sisään mm. tarpomassa Kolilla, katsomassa Cluelessin valkokankaalta ja Max Cavaleraa livenä.
Cavalera ei ollut minulle samanlainen iso odotuksen aihe tai sielua sykähdyttävä kokemus kuin monelle muulle paikalle saapuneelle, mutta mahdollisuutena kuitenkin aika rouhea. Enpä olisi joskus 14-vuotiaana Roots Bloody Rootsia kummastellessani ajatellut käyväni katsomassa solistia kivenheiton päässä kotoa.
Cavalera ja Cluelessin ysärinostalgia sikseen, eniten tässä fiilistelyvaakakupissa painaa Koli.
Osaisinko vielä asua jossain, mistä ei voisi tunnissa hurauttaa tällaisiin maisemiin bensakustannusten hinnalla?
Varmaan osaisin. Eri asia sitten onkin, haluanko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti