(Otsikossa on sarkasmivaara.)
Palauduin eilen pääsiäisreissusta. Kivaa oli ja siirtymät suijuivat jouhevasti, mutta alkuperäisen matkasuunnitelman mukainen lepopäivä kotona olisi kieltämättä ollut tarpeen. Selvisin työpäivästä sentään näinkin, vaikka aamun väsymyskertoimet olivatkin ihan toisesta maailmasta. Onneksi tälle viikolle osuu arkivapaat, niin voin nukkua vähän varastoon.
Heti kotiin palattuani kuitenkin iski stressi - vapaa-aikastressi. Eikä se hävinnyt yöunien myötä, kuten vielä illalla toivoin.
Sekä Markon että minun vanhemmilla olisi tarkoitus visiteerata lähitulevaisuudessa. Lisäksi siskon lapset täyttävät molemmat vuosia huhti-toukokuussa ja haluaisin olla paikalla.
Lisäksi haluaisin ihan oman mielenterveyteni takia seuraavan parin kuukauden aikana käydä Tampereella, Kotkassa ja mahdollisesti Jyväskylässäkin sekä nähdä edes jonkun keikan VHB:n Approach-kiertueelta.
Eihän tuossa edes ole kahdelle kuukaudelle erityisen paljon menoja, mutta sopivat ajankohdat kasautuvat päällekäin ja olen useamman viikonlopun taas töissä - ja Marko luonnollisesti töissä ne lauantait, jotka mulla olisi vapaita. Epätoivo on tosiasia.
Taitaa olla aika ottaa taas Excel käyttöön. Mitäs vapaa-aikaa se muuten olisi, ellei olisi minuutilleen taulukoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti