Joulu Tallinnassa

Joulumatka Tallinnaan on takana ja jos matkalta mukaan tarttunutta flunssaa, pieniä palovammoja ja ratkenneiden lempifarkkujen aiheuttamaa harmistusta ei lasketa, olen yllättävän voimissani. Siitäkin huolimatta, että ennen lähtöä olin ihan sippi ja olisin mieluiten viettänyt kaikki pyhät kotisohvalla, eikä varsinaisesta lepäämisestä voi reissunkaan suhteen puhua.

Asiaa voi auttaa se, että molempiin suuntiin lautta oli yllättävän vähän kamala kokemus. Toki menomatkalla keinutti niin, että luulin vähintään oksentavani ja pyörtyväni ja paluumatkalla altistuttiin trubaduurille hyvä tovi, mutta riiteleviä, humalaisia ja ördääviä pariskuntia oli kummallakin matkalla ajankohdan huomioon ottaen yllättävän vähän, Tax Freessä ei ollut massiivista tungosta ja ruokaakin sai asialliseen hintaan. Tai sitten olen karaistunut sitten viime kesän, mene ja tiedä. 

Lisäksi majapaikassa oli tilaa olla vähän aikaa itsekseenkin. Löydettiin 96 neliön asunto Bookingista sopuhintaan ja vaikka ei saatukaan asunnon saunaa lämpiämään tai tiskikonetta toimimaan ja poreammekin piti ihan julmettua ääntä, 540 € kolmesta yöstä viideltä hengeltä oli mielestäni hyvä diili. Kämppä oli kuitenkin riittävän siisti ja rauhallinen, minkä lisäksi sijainti tutuilla huudeilla Roosikrantsin päässä vanhankaupungin vieressä oli erinomainen. Pari lisähenkeäkin olisi asuntoon hyvin mahtunut. Vain vähän kateellisenä katselin tuttujen hotellilomakuvia Instagramista. Tallinnassa oli joulua paossa siis useampikin tuttu samaan aikaan.

Asunnolta oli helppo sukkuloida ostoksille, ravintoloihin, kävelylle ja Viru-keskuksen bussiterminaaliin, koska halusin viimeinkin nähdä Piritan luostarin rauniot. Vähän etäiseksi jäi tiirailu, kun paikka oli kiinni mutaisen sään takia, mutta tehtiinpä sitten edes jouluinen retki rannalle ja aallonmurtajalle. Hehe. Rauniot näyttivät kyllä hienoilta. Pitää käydä siellä vielä joskus, mieluiten kesäaikaan.

Näkymä luostarin suljetun portin takaa.

Rannalla tuuli ns. pirusti.

Oltiin varattu etukäteen pöytä Clayhillsistä aatoksi ja Peppersackista joulupäiväksi. Lisäksi Must Puudel palveli joulupäivän lounaalla, kun mikään muu haaveissa ollut paikka ei tuntunut olevan auki, eikä ruokaa jaksanut laittaa. 

Etukäteen eniten odottamani Clayhills oli monin osin vähän antikliimaksi, mutta Peppersack oli kaikkien mieleen ja ennen kaikkea pelasti minun jouluruokani: alkupalalistalta valittu lajitelma sisälsi nimittäin mm. smetanaa, suolakurkkua ja marinoituja metsäsieniä. Juustokeiton kanssa siitä tuli aivan mainio joulupäivän ateria ja kun jälkkäriksi napattiin vielä hehkuviinit torilta, en voi valittaa.

Alkupalat 4 €, keitto 5 €. Passaa.

Muilla taisi tulla joulun makuja prosentuaalisesti enemmän, koska keitettiin lauantaina lounaaksi riisipuuroa. Markon koko perhe tuntuu pitävän minua kummajaisena, kun olen sitä mieltä, että riisipuuro syödään valtaosassa Suomea makeana. Liekö joku yläsavolainen tapa siis iskeä riisipuuroonkin voisilmä? Muuten olen nimittäin kuullut kiistelyä lähinnä siitä, syödäänkö puuro kanelilla ja sokerilla vai kiisselillä. Kiisselikeskustelukin tietysti jakaantuu: siskoni mies on intohimoinen rusinasopan puolestapuhuja, äiti taas kuuluu sekahedelmäsoppakoulukuntaan. Itse keitän mieluiten kanelisen luumukiisselin, jos puuroon pitää kiisseliä laittaa - koska olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että kanelilla, sokerilla ja mahdollisesti jopa maidolla paras.

[Prosessoin tätä eilen Markolle ääneen ja kuulin, että heillä on joskus ollut joulupuuron kanssa tarjolla myös mansikkakiisseliä. I can't even.]

Oi ihana höögvein.

Reissun top 3:

Ihan huippu hehkuviini Kehrwiederillä sateisena jouluaattona (ks. kuva)

Solaris-keskuksen ruokakauppa

Uudet lämpimät lapaset joulutorilta

Bubblin' under: 

Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto + mahdollisuus ladata Netflixiä offline-käyttöön

Bepanthen

Poltin oikean käteni heti perjantai-iltana aika isosti kuumassa paistinpannussa. Lilluttelin kättä aikani kylmässä vedessä, mutta en oikeastaan pystynyt edes syömään, saati käyttämään kättä mihinkään toiminnalliseen. Kipu oli kauhea ja sumensi aivot. Hetken harkitsin jo ensiapua, mutta päädyin lopulta  ihmettelemään lähimmän auki olevan apteekin vironkielistä valikoimaa. Bepanthenia löytyi kuin löytyikin viimeisen kulman takaa jemmasta ja perusteellisen rasvahoidon jäljiltä käsi oli lauantaina taas toimintakunnossa, vaikka vähän aristikin. Ihanaa ihmeainetta! Lähinnä tuntuu omituiselta, että reissussa oli viisi suomalaista, eikä kellään ollut Bepanthenia pakattuna mukaan. Yleensähän putkiloita tursuaa kaikkien laukuista ja taskuista.

Sateisen aaton turistikuva.

Jos voisin valita jotain uudestaan, olisin ollut perillä yhden yön enemmän ja käynyt lillumassa jossain kylpylässä ja syömässä Telliskiven alueella. Mutta hyvin meni näinkin. Kaikista Tallinnan ihanuuksista huolimatta koko reissun paras juttu taisi olla omaa perhettä moikkaamassa Etelä-Suomen etapilla ennen Tallinnaa. Se oli tämä:

En kestä.