Laiska itsenäisyyspäivä. Piti suursiivota ja käydä salilla, mutta aika on mennyt lähinnä Prismassa haahuillessa ja päikkäreillä. Saatiin sentään sellainen pieni perussiivous tehtyä eli pölypallot eivät viereksi vastaan välittömästi kun ovesta sisään astuu.
Sain myös joulukorttiaskartelun aloitettua ja ensimmäiset lahjatkin pakettiin asti eli voin antaa ne matkalaisten mukaan huomenna. Hurraa! Lahjojen postittaminen ei nimittäin ole minulla suosikkiasioiden listalla edes top satasessa.
Piti aloittaa lahjaostostelu tänä(kin) vuonna jo hyvissä ajoin, mutta vähän meinaa stressata taas ne vaikeimmat lahjottavat. Yritin kovasti viime viikolla onkia äidin mieheltä, mitä tarpeita tai toiveita joulua varten olisi ja sain vastaukseksi ilmoituksen, että kaikki tarvittava on jo. Lopulta irtosi tieto, että pieni suklaarasia on aina hyvä. Olen tainnut ostaa sellaisen joka vuosi ainakin viimeiset viisitoista vuotta.
Eilen kaupungilla kävellessä kuulin kahden noin 16-vuotiaan tytön keskustelun, joka meni jotakuinkin näin:
- Niin ei sun tarvii mulle mitään kallista ostaa.
- No totta kai ostan, mitä sä haluut!
- Tietty oon antanut kaikki halpalahjatoiveet kavereille ja kalliit lahjatoiveet vanhemmille!
- Ai joo.
- Mut mä siis niiiin suutun, jos en saa mitä haluun!
Eli vaikka toiveiden puuttuessa suklaarasian kaveriksi pakettiin ei päätynyt tänäkään vuonna mitään erityisen mielikuvituksellista, taidan voittaa tässä skenaariossa, kun en joudu lahjomaan ketään noin vaativaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti