Caput mundi

Paluu arkeen ja ajatusten kääntö reilun viikon taakse.

Joku Via dei Coronarilta kääntyvistä sivukaduista.

Näkymä kaupunkiin Piazza del Popolon yli.

En ole ikinä mitenkään aktiivisesti haaveillut Roomasta, mutta kun hyvä tarjous tuli vastaan, tartuttiin siskon kanssa siihen kummempia miettimättä.

Alkuvuoden hyvistä kokemuksista rohkaistuneena varaus hoitui taas Expedian kautta ja vaikka sivustolla hotellien vertaileminen on vastenmielisen vaikeaa, nappiin meni. Hotelli oli vajaa kilsa Terminin asemalta ja toinen mokoma Colosseumilta ja Forum Romanumilta. Metroon turvauduttiin siis reissun aikana vain kolme kertaa, ja nekin tietoisesti jalkojen säästäminen mielessä. Hotelli oli myös siisti, siellä oli hissi, aamupala oli riittävä ja huoneellakin kokoa ihan tarpeeksi. Eli ei valittamista! Paitsi ehkä siitä, että pyyhkeet vaihdettiin joka päivä, kuten myös käsisaippua, jos ei tajunnut piilottaa sitä siivouksen ajaksi suihkuun. Oppia ikä kaikki.

Pitää sitä yksi aamiaiskuva olla.

Säiden puolesta kävi kyllä erinomainen tuuri: ensimmäisenä päivänä tuli muutama harmiton sadepisara, muuten aurinko paistoi ja päivisin lämpötila kiikkui reilussa kymmenessä asteessa. Naapurin Maijan kesätakilla - jonka onnekkaasti tajusin kysyä lainaan - ja ohuella neuleella pärjäsi reissussa mainiosti ilman että tuli hiki. Osattiin myös miettiä päivät sen verran maltillisiksi, että vaikka käveltyjä kilometrejä tuli päivittäin kymmenestä neljääntoista, kulttuuriähky tai epätoivo eivät päässeet iskemään.

Appelsiineja puussa. Joulukuussa.

Kuvaa ottaessa luulin, että tässä olisi erityisen paljon ihmisiä Fontana di Trevin äärellä.
Seuraavan kerran ohi kulkiessani tajusin olleeni hyvin väärässä.

Lauantain summamutikkaisella kävelyllä ihmeteltiin ulkopuolelta kaikki tärkeimmät nähtävyydet Colosseumista espanjalaisiin portaisiin ja Fontana di Treviltä Viktor Emanuel II:n muistomerkkiin. Käytiin myös Galleria Colonnassa sokaistumassa kullatuista asioista ja bongaamassa työpaikallani asuvan triptyykkiin kuuluvan teoksen keskikappale. Sunnuntai pyhitettiin Forum Romanumille, Palatinus-kukkulalle ja Colosseumille, maanantaina suunnattiin ihmettelemään Vatikaania. Tiistaina haluttiin jotain uutta vanhan vastapainoksi ja lähdettiin modernin taiteen museoon. Toisaalta Italian taide-elämä on sen verran pitkälinjaista, että moderni aika alkoi käytännössä 1800-luvulta. Hieno museo joka tapauksessa ja juuri sopivan kokoinen omaksuttavaksi viimeisenäkin reissupäivänä. Matkalla eksyttiin myös Leondardo da Vinci -museoon, ja onneksi niin päin, koska hienon taidemuseon jälkeen kopioiden ihmetteleminen pienissä kellaritiloissa olisi ollut pettymys. Tiistaina käytiin myös tutustumassa Largo di Torre Argentinan löytökissojen hyväntekeväisyyspisteeseen lähietäisyydeltä, eikä vain ihasteltu kissejä aidan takaa.

Galleria Colonnan ylettömyys ei ollut tästä maailmasta.

Kiitos, opasteet.

No se. Jos ei halua kierrokselle, kannattaa ostaa liput suosiolla Forum Romanumilta
ja Colosseumilla vain luikkia turvatarkastuksen jälkeen lippujonojen ohi.

Luonnollisesti odotin reissulta myös ruokaelämyksiä, mutta niiden suhteen seilasin aika turvallisilla vesillä tällä kertaa. Bruschettoja, pastaa, pastaa, pastaa ja yksi pitsa! Välipalaksi lomatunnelmissa gelatoa ja kakkuja. Muutama hutivalinta tehtiin, eikä perusravintoloissa kaikki tietenkään ollut herkullisinta ikinä, mutta en kyllä silti voi valittaa pöperöistä: nälkä pysyi loitolla ja onhan se spagetti simpukoilla autenttisessa ympäristössä ihan eri asia kuin kotosalla. Ainoa ruoka, joka haaveistani jäi kokematta, oli tuore artisokka. Mutta tämän kanssa voin elää. Sain kuitenkin paahdettuja kastanjoita vuosien jahkailun jälkeen. 

Kodittomien kissojen hoitola, parasta.

Ruokakauppabongaukset, myös parasta.

Sovittiin jo Helsinki-Vantaalla, että mihinkään pimeisiin takseihin ei sitten lähdetä, mutta niinhän siinä kävi, että Fiumcinon lentokentältä huomasimme poistuvamme jonkun ei niin virallisen saföörin kyydissä. Mukana autossa oli myös suomalainen - sattumalta joensuulainen - pariskunta, joten ihan niin paljon ei pelottanut kuin jos oltaisiin oltu kaksin liikenteessä. Sujuvasti ja turvallisesti matka kuitenkin meni ja päädyttiin suoraan hotellin ovelle, joten tällä kertaa kannatti. En ehkä silti ota tavaksi.

Kierroksen ulkoilmaosuuksilla pärjäsi ilman takkiakin.
Vatikaanin puutarhat jäivät valitettavasti tällä kertaa kiertelemättä.

Setä konservoi Vatikaanin museon muraaleja.

Tämä ei ollut edes Pietarinkirkon hienoin kohta, mutta tässä vaiheessa reissua
ymmärrys ja kamerasormi eivät enää toimineet kanssani yhteistyössä.

Kokemuksesta jäimme kuitenkin vähän varpaillemme ja maanantaina Vatikaaniin suunnatessa ensimmäinen vastaan tullut opastusfeissari ei ollut yhtä onnekas. Nainen ei tosin myöskään hanskannut pohjoismaalaisille myymistä, vaan aggressiivinen käytös, epäselvä hinta ja toimiston italiaksi meuhkaavat kanssatyöntekijät saivat meidät lopulta liukenemaan paikalta.

Oltiin tarkastettu etukäteen Vatikaanin museon nettisivulta hinta, 16 euroa, ja se että ICOM-kortilla pääsee ilmaiseksi. Sen tiedon valossa feissarin tyrkyttämä 55 euroa hengeltä ja vakuuttelut siitä, että kaikki maksavat ainakin 35 euroa, sekä täysi tietämättömyys ICOMista ei taannut kovin hyvää lopputulosta. Korttelin päässä vastaan tuli maltillisempi feissari, jonka toimistossa ICOM tunnistettiin välittömästi, jonka lisäksi kaikki olivat ystävällisiä ja englannintaitoisia. Tämä sekä huomattavasti halvempi hinta (20/40€) taas aiheuttivat sen, että vastoin suunnitelmia oltiinkin opastetulla kierroksella Vatikaanissa ja päästiin oikaisemaan Pietarin kirkkoon sisäkautta ilman ylimääräistä jonottamista. En voi valittaa. Opas nimittäin oli oikeasti tosi hyvä, ja Vatikaanin museo niin valtava, etten ole yhtään vakuuttunut, että oltaisiin osattu siellä kaksin edes ihmismassojen keskellä liikkua. Eli huijaus tai ei, meitä ei haittaa.

Sitä paitsi ei ostettu koko reissun aikana yhtään rihkama-avaimenperää tai selfiekeppiä, joten voiton puolella tässä taidetaan kuitenkin olla hyväuskoisuuden mittareilla. Selfieitä otettiin ihan urakalla ilman keppiäkin.

Michelangelo Pistoletto, Un giovanotto / Galleria Nazionale d'Arte Moderna
Väittäisin miestä Jude Law'ksi, mutta teos on tehty 1962-75.

Viimeisenä päivänä tajuttiin kääntyä myös Piazza Venezialta ylämäkeen, eikä kurvattu
vain helpointa reittiä ohi. Kannatti. Auringonlasku ei huonontanut kokemusta.

Ainoa oikea pettymys oli Piazza Navonan joulutori, jota olin odottanut kovasti. Torin piti olla paikoillaan 8. joulukuuta alkaen, mutta sitä alettiin meidän reissun aikana rakentaa vasta maanantaina  (18. päivä) ja tiistainakin paikalla oli vain kourallinen myyjiä. Lieneekö se muina vuosina maineensa arvoinen? Sinne järjestetään Suomesta ryhmämatkojakin ja oman kokemuksen pohjalta ajatus on ihan käsittämätön. 

Tekisi mieli myös tarkistaa, mitä katusoittajat soittavat Forum Romanumin kupeessa muina vuodenaikoina tai ylipäätään joskus tulevaisuudessa - nyt nimittäin Hotel Californiaa, Vapauden tangoa ja Despacitoa kuuli päivästä toiseen ikuisella luupilla. Kieltämättä raunioiden keskellä kierrellessä edellämainittu soundtrack toi kokemukseen hilpeän lisän, joten toivottavasti linja pysyvän edes samankaltaisena.

Kaiken kaikkiaan mitä tervetullein breikki syksyn jälkeen ja aurinkoterapia teki kyllä tehtävänsä! Myös matkan pituus oli erinomainen: ehdimme kaiken, mitä halusimme ilman kiirettä, mutta lähtiessä ei jäänyt olo, että loma loppuu kesken. 

Seuraavan kerran haluaisin kuitenkin suunnata Italiaan keväällä tai syksyllä. Ja jos vielä joskus palaan Roomaan, haluan syödä enemmän täytettyjä leipiä. Yritin kyllä varmistaa tämän heittämällä Treviin kolikon eli pitäkäätten varanne, leipäset!