Tässä ruokavaliokyttäämisessä on kyllä se vinha puoli, että olen innostunut taas laittamaan ruokaa. Meillähän Marko hoitaa vähintään 70% kokkaushommista, joten itselläni on ollut omilla vuoroilla inspiraatio karussa. Mutta nyt on eri kuviot.
Olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt kasapäin järkevää ja enimmäkseen varsin hyvänmakuista arkiruokaa. Perushutun kuten soijanakkikeiton ja kaalilaatikon lisäksi tein esimerkiksi viime viikolla ihan käsittämättömän hyvää uunikalaa seitistä (Markon arvio oli 3/5, mutta mies inhoaa seitiä, joten käytännössä sama kuin 5/5) ja papu-kurpitsasosekeittoa, sunnuntaina innostuin testaamaan uusia kikhernepihvejäkin.
Toki Marko kokkaa meillä edelleen paljon, mutta prosentit taitavat olla nyt lähempänä 50-50 entisen epäsuhdan sijaan. Hyvä niin. Ei sillä, etten arvostaisi toisen tekemää ruokaa, mutta sen myötä ilmaantuva laiskuus ja luovuuden puute on turhauttavaa. Eli olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.
Ja sain muuten sen laskiaispullankin, jopa useamman. Nyt kun siitä karnevaalista on selvitty, valkoinen vehnä ja puhdas sokeri saavat taas hetkeksi väistyä ruokavaliosta. Ei ole ihan niin toivottomat näkymät enää. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti