Heidi Köngäs: Sandra
Sandra on helppolukuinen romaani raskaasta aiheesta: näkökulma siihen, miten sisällisota kohteli kotirintamaa ja etenkin yhden perheen nuorta äitiä. Nautin yleensä kovasti menneen ajan arjen kuvauksesta ja sitäkin kyllä Sandrassa piisaa, mutta toisin kuin esimerkiksi Paula Havasteen Kaksi rakkautta -romaanin jälkeen, en ajatellut yhtään porkkanavelliä tai silakkalaatikkoa, vain ainoastaan sodan toivottomuutta ja sitä, miten lähellä sadan vuoden takaiset tapahtumat loppujen lopuksi ovat, vaikkei niistä juurikaan puhuta ja näin 80-luvun alussa syntyneen maailma on valovuosien päässä isoisoäitien kokemuksista. Hieno romaani, joka todennäköisesti filmatisoidaan ennemmin kuin myöhemmin. Se on tärkeää, sillä tarina tavoittaa sitä kautta varmasti enemmän ihmisiä, mutta itse en varmastikaan pysty elokuvaa katsomaan.
Lily Collins: Unfiltered: No Shame, No Regrets, Just Me
Tämä oli aika ristiriitainen lukukokemus, mikä johtuu pitkälti siitä, että taidan valitettavasti olla tälle kirjalle liian vanha. Alle kolmekymppisen naisen suuret valaistumiset ja oman polun löytäminen tuntuivat lähinnä korneilta ja turhan aikaisilta. En missään nimessä väitä, että jutut olisivat olleet huonoja, enkä Collinsin kokemuksia. Nuorempana olisin varmasti nauttinut tästä todella paljon ja toivonkin, ettei Collins hylkää kirjoittamista ja tuottaisi myös fiktiota. Seuraavat muistelmat lukisin mielelläni vaikka parinkymmenen vuoden kuluttua!
Carrie Fisher: The Princess Diarist
The Princess Diaristin teksti on taattua Fisheriä: hulvattoman hauskaa ja raadollisen avointa vuorotellen. Harmillisesti kuitenkin luin tätä juuri siinä vaiheessa, kun keskittymiskyky mihinkään kirjalliseen alkoi herpaantua, enkä siksi ehkä nauttinut kirjasta niin paljon kuin jossain muussa tilanteessa olisin todennäköisesti tehnyt. Voin silti suositella, etenkin jos julkkismuistelmat ja Tähtien sota kiinnostaa. Ja kiinnostavathan ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti