Laura Andersson: Voit nukkua
Uniopas vauvaperheen yhtenäisiin yöuniin. Helppolukuinen ja kiinnostava, mutta luvut vähän rönsyilevät ja asia voi olla vaikea bongata tekstin seasta. Plussaa siis jokaisen luvun päätteeksi löytyvästä tiivistelmäaukeamasta, jossa pääpointit on listattu helposti omaksuttavaan muotoon. Luin kirjan ennen synnytystä ja kolmeviikkoisen vauvan kanssa ei oppeja vielä ole voinut oikein soveltaa käytäntöön, joten toimivuudesta en osaa vielä sen enempää sanoa. Lukemisen ja kokeilemisen arvoinen kirja joka tapauksessa, etenkin jos vauvan nukahtaminen tuottaa ongelmia tai jännittää etukäteen.
Liane Moriarty: Nainen joka unohti
Mitä jos unohtaisit viimeiset kymmenen vuotta elämästäsi? Kiinnostavan alkuasetelman alta paljastui juuri sopivan kevyt ja koukuttava kesäkirja heinäkuun mateleviin päiviin sekä luettavaksi jalkapallon MM-turnauksen pyöriessä taustalla. Toisaalta keveyden rinnalla kulkivat ahdistavat teemat, minkä lisäksi tuskastuin vähän väliä joihinkin henkilöhahmoihin ja valintoihin eli jos vain haluaa lukea tätä vakavammalla otteella, kirja ei päästä niin helpolla kuin kuulisi. Oi voisipa fiktiivistä hahmoa ravistella! Ja siinä sivussa kirjailijaa myös. Nainen joka unohti ei mielestäni ollut sitä ihan parasta Moriartya, mutta tykkäsin kyllä paljon enemmän kuin Hyvästä aviomiehestä. Toimisi todennäköisesti myös lukujumin purkamiseen.
Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (Themis-kansiot #1)
Maanpinnan alta alkaa löytyä jättimäisiä, tuntemattomasta metallista tehtyjä ruumiinosia, joita salainen tiimi alkaa koota ja selvittää arvoitusta. Kansi uhosi, että jos luet yhden scifikirjan tänä vuonna, lue tämä. En nyt ihan niin fiiliksissä tästä ollut, lähinnä sen takia, että olen perinteisemmän kerronnan ystävä ja Uinuvien jättiläisten teksti koostui käytännössä haastatteluista ja muutamista päiväkirjamerkinnöistä. Asetelma on kuitenkin kiinnostava, Sylvain kuljettaa tarinaa koukuttavasti muodon sisällä eteenpäin ja teksti muuttui ainakin omassa päässäni nopeasti varsin visuaaliseksi. Tästä voisikin saada hienon Westworld-henkisen sarjan, nopeiden juonenkäänteiden sarjatulitusta ei nimittäin ainakaan ensimmäisen osan perusteella kannata odottaa.
Jessie Burton: Nukkekaappi
Tämä on ollut lukulistalla jo pitkään ja lopulta päädyin äänikirjaan, kun paksuun historialliseen romaaniin tarttuminen ei innostanut, vaikka tarina kiinnostikin kovasti. Suomenkielisen äänikirjan lukee Vuokko Hovatta, mikä nosti kirjan tason vielä seuraavaan potenssiin. 1600-luvun lopun Amsterdam on monin paikoin yllättävän edistyksellinen, mutta naisen oikeuksilla ei varsinaisesti juhlita. Tuntemattoman kauppiaan vaimoksi kaupunkiin muuttavan nuoren Nellan tarina onkin paikoin tuskastuttavaa luettavaa: avioliitto on myös ajan standardein erikoinen, vastaanotto uuteen kotiin ahdistava ja muutenkin tarinaa ja sen vähän viistoon kasvaineita henkilöhahmoja varjostaa alusta loppuun synkkä vire. Ripaus fantasiaakin taitaa olla mukana, mutta siihen ei tartuta eikä lopussa juurikaan selitellä. Nukkekaapin suurimman arvoituksen osalta avoin loppu olikin sopivassa suhteessa sekä kutkuttava että turhauttava. Tykkäsin kovasti etenkin Burtonin tavasta rakentaa tarinaa ja saman kirjailijan Muusa voisikin olla seuraavana luku(kuuntelu)listalla. Ja aina plussaa, jos kokonaisen romaanin pohjana on museoesine!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti