Menossa on ultimaattinen arkitesti: kolme päivää (ja kaksi yötä) kaksin vauvan kanssa. Eiliseltä peruuntuivat kaikki suunnitellut kaverihengaukset eli oikeasti vietettiin kaksin koko päivä. Tämän päivän kohtalo on vielä vähän epäselvä.
Onneksi meidän babby on edes yhdessä asiassa ennustettava: aamulla jaksaa olla hereillä kaksi tuntia, johon sisältyy kaksi ruokailua. Siinä pitää hoitaa myös itselleen aamiaista naamaan ja ulkoiluun sopivat vaatteet päälle, koska sitten on jo harvinaisen kiire päikkäreille. Jos vauvan nukuttaa vaunuihin ennen väsymysraivoa, vetelee niissä sikeitä pari tuntia, ehkä jopa kolme - etenkin nyt kun on toimiva itkuhälytin ja vaunut voi jättää pihalle. Sisällä unet ei suju ihan niin hyvin, mutta sujuvat kuitenkin.
Vaikka typsällä on muutenkin aika tarkka ruoka- ja unirytmi, päivän tarkemman kulun suhteen kaikki muu on arvoitus. Silti ihan mukava tietää, että päivään mahtuu edes tunnin verran rauhallista aikaa tehdä mitä ikinä. Eilen siivosin, tänään näemmä istun koneella, selailen lehtiä ja juon teetä. Tein tiistaina näiden päivien lounaat ja päivälliset valmiiksi annosrasioissa jääkaappiin eli niitä ei tarvitse tällä hetkellä sen enempää murehtia. Pyykkiäkin aion miettiä vasta viikonloppuna.
Olin kovasti toivonut, että tässä vaiheessa uskallettaisiin jo reissata vähän pidemmällekin kuin kahden kilometrin säteelle, mutta koska tissimurheet jatkuvat edelleen, pysyn toistaiseksi mieluiten kodin lähettyvillä ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Viime perjantain ekskursio keskustaan ei nimittäin päättynyt sen suhteen kovin hyvin.
Onneksi tänään aukeaa meidän uusi lähikirjasto! Päivittäiset visiteerausmahdollisuudet vaunulenkkien yhteydessä muuttuvat huomattavasti mielekkäämmiksi, kun saan lähikaupan ja apteekin rinnalle uuden, niitä huomattavasti mielekkäämmän kohteen. Ja kohta toivottavasti uskallan liikkua vähän laajemmallakin alueella yksin kaksin. Mutta sitä odotellessa aion haahuilla kirjaston käytävillä vaikka joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti