Junamatkustelusta vauvan kanssa selvitty kunnialla kahteen suuntaan. Ei se rentouttavin kokemus, mutta aika voimaannuttava kuitenkin. Menomatkalla oli täyttä, mutta palvelut toimivat. Paluumatkalla taas mukavan väljää, mutta palveluvaunun vessassa sekä lavuaari että pullonlämmitin epäkunnossa.
Suurin kiitos kuuluu kätevät matkarattaat lainanneille kavereille! Ostoslistalla on omatkin, mutta ajatus oikeasti hyvien matkarattaiden tarpeellisuudesta meidän taloudessa vaan vahvistui tämän kokemuksen myötä. Kiitän myös itseäni, sillä selätin monta omaa kipupistettä, koska pakko oli ja kaikki vieläpä huomattavalla tyyneydellä. Kaiken tämän jälkeen maanantaina oli iltapäivällä aika voittajafiilis, mutta pakko silti sanoa, että ihan heti en ole innolla säntäämässä uuteen reissuun.
Sen verran kolmen yön matka vei veronsa, että koko loppuviikko on ollut ihan sekaisin! Rakentunut rytmi on heittänyt häränpyllyä ja joka päivä on pitänyt arvailla, missä välissä lapsi nukkuu, syö ja seurustelee. Seurustelu on tosin ollut aika vähäistä, taisivat kaikki uudet paikat, ihmiset ja tilanteet uuvuttaa tyttö vielä enemmän kuin paikan päällä ymmärsin.
Reissun rohkaisemana olen jatkanut omien pelkojen selättämistä kotona ja onkin ollut aika kiva viikko. Meillä on käynyt vieraita, minkä lisäksi ollaan käyty pari kertaa kylässä, kaupungilla, kirjaston avajaisissa ja kahvilassakin. Tänään kuitenkin vietin äidin omaa aikaa ja lähdin elokuviin ja kahvilaan yksin - tai siis kaverin kanssa, mutta ilman mukana kulkevaa vauvayksikköä. Hyvää teki sekin. Joskin temaattisesti Nuori Astrid ei ehkä ollut kevyin mahdollinen tuuletus vauva-arjesta, vaikka harvinaisen kaunis elokuva olikin. Ensi kerralla paremmalla tuurilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti