Elokuun luetut

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Nuorten fantasiasarjan toinen osa oli ensimmäisen tapaan kevyttä luettavaa ilman turhan monimutkaisia rakenteita, eli passelia aineistoa myös imettävälle yölukijalle. Luukaupungista tutun Claryn ja kumppaneiden tarina jatkuu  tarinan pahiksen viedessä juonittelunsa entistä isommille kierroksille. Mitään maailman omaperäisintä juonta tässäkään ei yritetä rakentaa, mutta muutamia yllätyksiäkin mahtui matkan varrelle ja enempiä spoilaamatta kerrottakoon, että jo ensimmäisessä osassa esitellään nuortenkirjoille harvinainen tabuasetelma, jonka kanssa tässä toisessa kipuillaankin jo ihan huolella. Eikä Clare kaikkien muidenkaan ratkaisujensa kanssa päästä lukijaa helpolla, vaikka teineille kirjoittaakin eli sinällään ihan piristävä poikkeus kaavaan, joskaan en kaikista ratkaisuista ole erityisesti tykännyt. Koska mainitussa tabussa muuten piehtaroidaan tässä osassa varsin avoimesti, minulla on vahva veikkaus, miten asia vielä tulevissa osissa ratkaistaan. Veikkaan että se selviää tällä yövalvomisella ennemmin kuin myöhemmin, koska sarjan kaikki osat löytyvät Ellibsistä ja ovat siis luettavissa myös puhelimella...

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Tytön ja pommin jatko-osa vei jo edellisen osan lopun ylikierrokset vielä seuraavalle tasolle. Edellisestä osasta tuttu Metro on päätynyt Berliiniin ja siellä kuviot on isommat ja meno hurjempaa kuin Suomessa. Toki Kotkassakin pyöritään loppumetreillä ja hurjuudet seuraavat perässä. Itseltäni meni tämän takia vähän maku trilogiaan, mutta toiminnan ystäville tämä varmaankin uppoaa. Järvelä kuitenkin rakentaa kerrontaa sen verran hyvin, että minäkin viihdyin myös tämän osan kanssa ihan hyvin. Kiittelen etenkin siitä, ettei kirjassa ole vain mustavalkoisesti hyviä ja huonoja tyyppejä, pääasiassa liikutaan täysin harmaalla alueella. 

Outi Pakkanen: Rakastaja

Yleensä Pakkasen kirjat ovat minusta vetäviä, helppolukuisia dekkareita, mutta Rakastajasta vetävyys tuntui puuttuvan kokonaan. Dekkariuskin on itse asiassa vähän kyseenalaista, vaikka kirjassa rikos tapahtuukin. Pääasiassa tarina oli itse asiassa minusta vähän tylsä - astelmaa rakenneltiin niin pitkään ja huolella, että varsinaiset tapahtumat jäivät vähiin. Rakenne kuitenkin toimi erinomaisen hyvin yövalvojalle: 10-20 minuuttia lukemista kerrallaan ja silti kirjassa pysyi hyvin kärryillä.