Nelsonin kirja kertoo rakkaudesta, äitiydestä, kehoista, muutoksesta ja ihmisyydestä. Samalla se rikkoo niin kirjallisuudelle kuin sukupuolelle asetettuja normeja urakalla. Toisille on kolissut enemmän, itse huomasin usein olevani enemmän tai vähemmän ihmeissäni kaikkien viitteiden äärellä, poukkoilevan rakenteen ja välillä äärimmäisen graafisen kuvailun keskellä. Hieno teos joka tapauksessa ja monilla tapaa herättelevä kokonaisuus.
Sita Salminen: Lupa : eroottisia novelleja
Tämän kirjan paras puoli, että tunnettu kirjoittaja tuo eroottista kirjallisuutta paremmin tapetille. Siinä esiintyy myös monenlaisia ihmisiä aktiivisina ja seksuaalisina toimijoina. Näistä ehdottomasti pisteet Salmisen esikoiskirjalle. Muuten en kauheasti Luvasta jaksanut innostua. Ehkä tätä olisi pitänyt lukea vain silloin tällöin. En nytkään lukenut kuin novellin päivässä, enkä edes joka päivä, mutta muutaman viikon sisään luettuna sisältö alkoi puuduttaa aika nopeasti.
Louise Penny: Kuukausista julmin
Three Pines -sarja etenee verkkaisesti, välillä liiankin verkkaisesti, mutta ainakin yksi ensimmäisestä kirjasta asti pedattu juonikuvio saatiin tässä kolmannessa osassa päätökseen. Tykkäsin tästä edellistä osaa enemmän, mutta rehellisyyden nimissä en tahdo enää muistaa, kuka olikaan murhattu ja miksi. Pennyn kirjat ovat joka tapauksessa taattua cozy crimea ja toimivat erityisen hyvin Kalle Chydeniuksen lukemina. Parhaimmillaan neuleen äärellä teekupilla höystettynä.
Lotta-Liisa Joelsson: Nailpolish.avi
Joelsson julkaisee harvakseltaan: viime vuonna ilmestynyt Nailpolish.avi oli kirjailijan ensimmäinen romaani sitten 2012 ilmestyneen esikoisen. Nailpolish.avi on edeltäjänsä tapaan oikeasti pelottava, mutta kokonaisuutena sitä eheämpi. Perinteisen kummitustarinan nykypäivän tietotekniikkaan yhdistävä romaani pitää otteessaan ja Joelssonin elokuvamainen kerronta piirtää tapahtumat varsin visuaalisina mieleen. Teknologiakauhu ei ole helpoin laji, ja Joelsson on mielestäni viisaasti valinnut tietoisesti vanhentuneen tiedostomuodon tarinansa keskiöön - näin kirja itse ei vanhene välittömästi. Pisteet myös alle 200 sivun pituudesta: turhaan venyttämällä ei etenkään kauhukirjallisuutta paranneta.
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Kuunpäivän kirjeet jatkaa etenkin Teemestarista tutulla haikean kauniilla mutta vähän ahdistavalla tulevaisuudenkuvalla. Itärannan edeltäjiin verrattuna ollaan kyllä nyt selvästi scifimmällä alustalla avaruuslentoineen, siirtokuntineen ja kapselikaupunkeineen. Itärannan tapa käyttää kieltä on minusta ihan omaa luokkaansa ja päiväkirjan / kirjeen muotoon kirjoitettunakin Kuunpäivän kirjeet rakentuu kerronnaltaan kokonaiseksi. Temaattisesti tämä on viime aikoina sukua vähän yllättäen eniten Kytömäen Margaritalle: niin ympäristö kuin yksilökin jäävät jalkoihin ihmiskunnan pyrkimysten ja talouskasvun edessä. Itärannan kirjan voi lukea varoituksena, mutta se valaa myös toivoa jostain uudestan.
Matt Haig: Keskiyön kirjasto
Tykkäsin Keskiyön kirjastosta valtavasti sitä lukiessani, ja kirja menikin kannesta kanteen ahmien. Nyt muutama viikko lukemisen jälkeen en ole ihan varma. Haig kirjoittaa vakavista asioista kevyesti, mikä tekee lukemisesta helppoa, mutta toisaalta teemoissa ei välttämättä päästä pintaa syvemmälle. Lähtökohta on herkullinen - kirjasto, jossa voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, joita olisi voinut elää, mutta tarinan loppu on jakanut mielipiteitä. Mielestäni se oli kuitenkin ainoa mahdollinen, johon olisin mitenkään tyytyväinen. Kokonaisuutena kirjassa ei välttämättä olla uusien oivallusten äärellä, mutta sen parissa viihtyy ja ajatukset kyllä lähtevät rullaamaan. Mitkä ovat omassa elämässä ne tärkeät taitekohdat? Missä olisin nyt, jos olisin silloin valinnut toisin?
Marko Järvikallas: Mihin täällä voi mennä
Järvikallaksen novellikokoelma on käsittämättömän tasalaatuinen: mielestäni tässä ei ole yhtään huonoa tai täytteeltä tuntuvaa novellia mukana. Kokoelma sisältää aavistuksen nyrjähtäneitä tarinoita ihmisistä elämän taitekohdissa. Jokainen novelli on ehyt ja imaisee mukaansa omaan maailmaansa. Melkein toivoisin, että kokoelman pohjalta tehtäisiin joku Häiriötekijän tyyppinen filmatisointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti