...eli kun Hanna ranskalaista ruokaa laittoi. Un dîner presque parfait on Arvostele mun illallinen -ohjelman ranskalainen versio. Se käynee otsikosta, sillä eilen oli minun vuoroni kestittää Arvosta mun illallinen -vieraita. Kuvia ja ruokaturinaa on nyt siis luvassa ihan urakalla.
Pitkän pallottelun jälkeen päädyin ruokateemana Ranskaan, ehkäpä siksi, että ranskalainen ruoka on hyvää, mutta en ole ennen tehnyt kuin lähinnä sipulikeittoa ja patonkeja. Haastetta siis kehiin. Lisähaasteena toimi se, että ranskalainen keittiö ei ole ratatouillea lukuunottamatta erityisen tunnettu kasvisruuistaan ja seurueessamme on kaksi vegeä ja yksi kala-allergikko. Jaska-setää konsultoituani päätin kuitenkin ottaa tofuhärkää sarvista.
 |
| Kolmen ruokalajini pääraaka-aineet |
Ruokalistalle päätyi patonkia ja tapenadea eli oliivitahnaa, tuttua ja turvallista kuorrutettua sipulikeittoa, kesäkurpitsa-juustovuokaa sekä perinteistä sitruunatorttua. Salaisena ainesosana jokaisen ruokalajin kohdalla oli ystäväni Pirkka meijerivoi. Päätin kerrankin kokata ilolla juustoa ja voita säästelemättä ja siksi hämmentääkin, että edelleen on jääkaapissa iso kasa juustoraastetta ja reilu puolet 400 gramman voipaketistani jäljellä, vaikka voita päätyi myös patongin päälle tapenaden ohella. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, ettei voi tosiaan ole suurin piilevä uhka yhtään kenenkään jääkaapissa.
 |
| "Salainen" ainesosa |
Päätin myös kokata rauhaksiin pitkin päivää pahimman paniikin välttämiseksi. Aloitin heti aamusta sitruunatortulla, jonka tein
tämän reseptin pohjalta. Yleensä olen pohjien kanssa laiska, mutta nyt päätin olla järkevä ja käyttää kaikkia mahdollisia leivinpaperi- ja hernekikkoja pohjan onnistumiseksi. Ja kah, sehän toimi. Harmillisesti kehnonpuoleinen uunini pakotti minut hyydyttämään täytettä niin kauan, että pohja ehti kuivahtaa vähän, mutta kaunis se oli. Tästä lähtien en skippaa kuivia herneitä ikinä. Suosittelen tuota torttua muutenkin, täyte oli ihan jumalaisen sitruunainen ja taikina itsessäänkin herkkua.
 |
| Onnistuneen piirakkapohjan jäljillä |
Seuraavaksi tapenaden ja patonkien kimppuun. Tapenade on rumaa ja näyttää jotakuinkin elähtäneeltä kaviaarilta, joten en kuvannut sitä. Maku onneksi päihitti ulkonäön ilman suurempia ongelmia, asiaan saattaa tietysti vaikuttaa mausteeksi laitetut kolme jättimäistä valkosipulinkynttä... Patongit voitelin keltuaisvedellä ja laitoin uuniin mukaan vielä vesiastian. Jotenkin onnistuin unohtamaan rapean kuoren metsästyksen paistamisen jälkeen ja automaattisesti laitoin liinan lämpimien patonkien päälle. Onneksi eivät ihan pehmeiksi ehtineet mennä ennen kuin huomasin ajatusvirheeni. Tyytyväinen olen siis näihinkin, vaikka yleensä valkoinen leipä ei lemppareihini lukeudukaan.
 |
| Harvinaisen hyvin kohonnut taikina takaa pulleat patongit |
Pääruoka tuotti eniten ongelmia, koska en halunnut tehdä ratatouillea. Courgettes au Saint-Nectair pelastamaan. Tosin taloudellinen tilanteeni pakotti korvaamaan Saint-Nectairin ja muut hienot juustot ES:n emmentalraasteella, mutta hyvin sekin toimi. Kinkun tilalle olin ajatellut laittaa Hälsans kökin vegepekonia, mutta sepä oli Joensuusta loppu. Hetkellisen panikoimisen jälkeen ratkaisu löytyi rakkaasta kylmäsavutofusta (sepä on vielä luomua). En toki ole kinkkuversiota tästä koskaan syönyt, mutta väittäisin, että kylmäsavutofu oli ihan nerokas valinta ja huomattavasti parempi kuin vegepekoni olisi ollut. Kumma homma, miten kesäkurpitsan, tofun, basilikan, juuston, munamaidon, voin sekä suolan ja pippurin yhdistelmä voi toimia näin mainiosti. Ruuan salaisuus taitaa olla kunnollisessa vetäytymisajassa. Suoraan uunista rakenne ei ehkä olisi ollut näin hyvä.
 |
| Unohdin kuvata valmiin tuotoksen, onneksi jäi vähän yli |
Viimeisenä aloin puuhata alkuruokaa. Hyvin haudutettu ranskalainen sipulikeitto on yksi suosikkiruokiani ikinä ja tällä viikolla löysin kirpparilta viimeinkin uuninkestävät annosvuoat. Taitavat olla poissa muodista, niitä ei tahdo saada mistään sen enempää uutena kuin käytettynä. Sipulien silppuaminen on kamalaa, mutta tämän ruuan kohdalla se kannattaa joka kerta. Nyt ei edes ripsivärit levinneet (tästäkin on todisteena kuva, mutta koska näytän siinä muuten ihan urpolta, jääköön nyt julkaisematta), joten jotkut ranskalaisen keittiön henget ovat tainneet olla puolellani. Täytyy sanoa, että parempaakin sipulikeittoa olen joskus tehnyt, mutta ihan hyvin tämäkin upposi. Kasvisliemeen tehdessä tässä on kuitenkin aina vähän tuuripeliä, miten saa maut kohdalleen.
 |
Uunikipon takana häämöttää menu,
oikeakielisyydestä ei takeita |
Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen aikaansaannoksiini. Ensinnäkään mikään ei ollut pahaa, mikä on jo saavutus. Toiseksi kaikki näytti suurinpiirtein oikealta ja hyvältä. Kolmanneksi huomasin, että jopa pikkuyksiöni soveltuu kestittämiseen, kun vähän järjestelee. Illan musiikiksi valitsin Jacques Breliä, Edith Piafia, Charlotte Gainsbourgia ja Airia, jotka soivat tässä järjestyksessä. Ihan innoissani väkersin myös pöydälle kehyksiin ruokalistan, jonka lennosta kääntäminen sattui toimimaan vieraille myös ohjelmanumerona, kun odotimme alkuruokaa uunista. Lisäksi suoritin ranskalaisen keittiön ulkopuolelta vielä yhdellä saralla eli tein jälkkärin kaveriksi St Patrick's Dayn kunniaksi ensimmäiset Irish Coffeeni. Tosin kyseessä oli ennemminkin Gaelic Coffee, koska taloudellisista syistä oli pakko korvata irkkuviski skottilaisella.
 |
Vasemmalla näkyy asuntoni dining area, sleeping area ja
chilling area, oikealla aavistuksen kaoottinen jälkkärihetki
kahveineen (huomaa teemaan sopivat lasinaluset!) |
Ihan huippu mutta uuvuttava kokemus, sammuin kesken CSI:n kuin lamppu. Opin joka tapauksessa eilisestä ainakin sen, että vaikka harvemmin tulee laitettua ruokaa muuten kuin itselleen (ja Markolle), tekeleeni ilmeisesti maistuvat myös muille (oletan etteivät lautaset tyhjentyneet vain vieraskoreudesta). Tämä taas rohkaisee pitämään illalliskutsuja myös jatkossa. Eli kiitokset koekaniineille ja hyvistä vinkeistä Jaskalle. Opin myös, ettei ole maailmanloppu, jos ei ole kaikkia reseptejä testannut etukäteen, hyvistä raaka-aineista tulee kuitenkin helposti hyvää ruokaa. Ja ennen kaikkea opin sen, että seuraavalla kerralla kokatessani parvekkeettomassa asunnossani koko päivän, valitsen edes yhden ruokalajin, jota ei valmisteta uunissa.
