Muutin blogin ulkoasua viime viikolla, jonkin verran on tuottanut vaikeuksia silmittyä tähän. Näpertelin omat ulkoasut vuosia ja siihen vaivaan nähden nautin kyllä kovasti siitä, että kaikki sujuu nyt parilla klikkauksella. Helppouden varjopuoli on se, ettei ikinä saa ihan täsmälleen sitä mitä haluaa ja sekös perfektionistia ärsyttää. Muutos parempaan tämä on silti, punaiset koukerot alkoivat valon lisääntyessä tuntua turhan tunkkaisilta.
Olen uupunut. Tehokas ihminen yrittää mahduttaa reilun neljän päivän reissuunsa kolme kaupunkia, neljä kyläilypaikkaa, kasan muita tavattavia ihmisiä, uuden vauvatuttavuuden, pari keikkaa, lakkiaiset sukulaisineen ja vielä bonuksena yhden muuton. Koska kyseinen tehokas henkilö ei ole enää 20, toisesta keikasta piti luopua unen voittaessa ja silti matkasta toipuminen näyttää ottavan aikansa ihan huolella. Ja mitäs minä edes valitan, Markohan se pakettiauton ratin takana istui sekä meno- että tulomatkan.
Meinasin ensin riemuita siitä, että nyt ei tarvitsekaan ihan hetkeen reissuja eteläiseen Suomeen tehdä, kunnes tajusin, että Foo Fightersiin on vain muutama viikko(!). Eli otanpa takaisin.. Samalla voisi koettaa pyörähtää uudemman kerran Karkkilassa ihmisiä moikkaamassa. Tehoilusta huolimatta kaikkien kanssa ei ehtinyt jutusta tarpeeksi.
Palautumista ei auta matkaa seuranneet huonot yöunet. En tiedä, onko alakerran naapurini löytänyt suitsukkeiden, kannabiksen, äärimmäisen vahvatuoksuisten kukkien vai tuoksukynttilöiden ilot, mutta parina iltana kotiini on tuuletusikkunan kautta kantautunut määrittelemätön imelähkö haju. Sunnuntaina olin niin yliväsynyt, että luulin näkeväni myös savua (väsyneet silmät taisivat tehdä tepposet), enkä uskaltanut nukkua, koska pelkäsin tulipaloa. Lopulta päätin, että palovaroitin herättää, jos vaara uhkaa ja iskin sekä ikkunan että silmät tyynesti kiinni. Eilen sama kuvio toistui (ilman savuharhoja), mutta edellisestä illasta viisastuneena rönötin rauhassa sohvalla katsomassa Supernaturalia.
Toivon, ettei tämä jää naapurille kuitenkaan tavaksi, koska olen viime aikoina enenevässä määrin herkistynyt hajuille. Pahimmillaan – ja onneksi harvemmin – se aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia, normioloissa vain vähän ärsyttää. Puoliksi vitsillä jo mietin tupakoinnin aloittamista, jotta häviäisi moiset ongelmat, mutta suunnitelmassa on vähintään Kuuban kokoinen aukko, sillä tupakansavu se vasta päänsärylle altistaakin (odotan jo innolla, kun teinit taas asettuvat kesäilloiksi tupruttelemaan ikkunani alle). En kuitenkaan halua mennä napisemaan alakertaan asiasta, koska haju ei ole häiritsevän paha eikä siis periaatteessa minulle kuulu. Ja olisipa aika tekopyhää, koska minun asunnostani leijailee ties mitä ruuanlaittotuoksuja harva se päivä ja polttelen tunnelmallisia tuoksukynttilöitä talvikaudella itsekin.
